maanantai 23. joulukuuta 2013

Pienet rosmariinipojat - omini al rosmarino

Tarkoituksenani oli vielä ennen joulua ehtiä tänne laittamaan parikin uutta reseptiä (joista toinen oli palkokasviresepti, joita lupailin lisää), mutta niin vain se kiire tänä(kin) vuonna yllätti, enkä millään ehtinyt, mutta palaan asiaan joulun jälkeen. :)

Nyt tämä blogi hiljenee joulun viettoon, mutta pyhien jälkeen palaan kera uusien reseptien. :) Joulun aikana suunnitelmissa on tehdä montaa italialaista herkkua, joten paljon on uusia juttuja luvassa, palatkaahan joulun jälkeen katsomaan!

Nyt haluan kuitenkin tällaisten pienten, suloisten rosmariinipoikien myötä toivottaa kaikille oikein hyvää, rauhallista ja nautinnollista joulua, TANTI AUGURI DI BUON NATALE A TUTTI!!!!

Rosmariinipoikien ohjeen löysin eräästä italialaisesta ruokalehdestä (A Tavola, joulukuun numero) ja ihastuin yksinkertaiseen ja nopeaan toteutukseen heti. Nämä sopivat vaikka aperitiiville tai antipastolajitelmaan tai ihan vaan pöydälle kulhoon ohimennen naposteltavaksi. :)

Ainekset (n.50 kpl))

100 g voita
1,5 dl vehnäjauhoja
30 g grana padanoa
2 munan keltuaista
1 rkl maitoa
1 rkl silputtua (tuoretta) rosmariinia
hyppysellinen suolaa

Valmistus

Sekoita pehmeä voi, jauhot, raastettu grana padano, keltuaiset ja maito. Lisää rosmariini ja aavistus suolaa. Kääri taikina tuorekelmuun ja laita jääkaappiin puoleksi tunniksi. Kauli taikina n. 1 cm:n paksuiseksi ja tee pieniä poikia piparimuotilla. Paista 170 asteessa 15 min. ja anna jäähtyä.


sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Pancotto - herkkua kuivettuneesta leivästä osa 2

Jouluna(kin) katan pöytään monenlaista italialaista herkkua, ja pyhien jälkeen uusia juttuja löytyy taas tännekin laitettavaksi, mutta näin joulun alla kaikkien kiireiden keskellä on tyytyminen todella nopeisiin ruokaratkaisuihin. Se ei onneksi kuitenkaan ainakaan italialaisen ruuan kohdalla tarkoita hyvästä mausta ja ruuasta nautittavuudesta luopumista.

Viikko sitten kerroin yhdestä tavasta hyödyntää jo kuivettumaan päässyt leipä, ja tässä tulee toinen mahdollisuus. :)

Pancotto tarkoittaa sananmukaisesti keitettyä leipää ja sen voisi ehkä luokitella eräänlaiseksi leipäkeitoksi. Italian eri alueilla valmistetaan perinteisesti erilaisia, toisistaan jonkin verran poikkeavia pancottoja, joista tunnetuin taitaa olla toskanalainen pappa al pomodoro (sananmukaisesti tomaattivelli) - oma reseptini tulee kuitenkin viime viikkoisen acquasalen tavoin eteläisestä Apulian maakunnasta, ja vieläpä samaiselta rouvalta olen sen "perinyt".

Maakuntien väliset erot jo mainitsinkin, ja sen lisäksi samallakin alueella toki jokaisella valmistajalla on oma, se ainut oikea tapansa valmistaa tätä leipäherkkua - itse pidän eniten sellaisesta versiosta, jossa oliiviöljyä käytetään a crudo eli "raakana", pannulla käyttämättä siis.

Ainekset

pala kuivunutta leipää
jotain vihreälehtistä kasvista (itse käytin pinaattia, mutta esim. rucolastakin voi valmistaa)
(valkosipulin kynsi)
suolaa
(chilillä maustettua) oliiviöljyä
(ripaus jauhettua chiliä)

Valmistus

Keitä pinaatti (tai muu valitsemasi kasvis) kypsäksi suolatussa vedessä, johon voit halutessasi lisätä valkosipulin kynnen (joka poistetaan ennen tarjoilua). Paloittele leipä suurehkoiksi palasiksi ja lisää sekaan keittymään hiukaksi aikaa. Kun leipä on pehmennyt, kaada keitos pastalävikköön ja anna enimpien vesien valua pois. Valmista annokset, ja lorauta niiden pinnalle reilusti oliiviöljyä (mieluiten chilillä maustettua, jos sellaista on käytettävissäsi). Jos käytät tavallista, maustamatonta oliiviöljyä, voit halutessasi ripotella pinnalle vielä hieman chilijauhetta.

 
Tämän ruuan voi tarjoilla alkuruokana tai myös täyttävyytensä puolesta aivan hyvin ihan sellaisenaan, tosin mitään proteiinipitoistahan tässä ei ole...

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Uunimunakas (kesäkurpitsasta ja purjosta) - frittata al forno (di zucchine e porri)

Olenkin jo kertonut, että perinteisesti italialaiset munakkaat paistetaan pannulla molemmin puolin. Munakkaan voi kuitenkin valmistaa myös uunissa, eikä se sellainen ole ollenkaan huono vaihtoehto. Maku ei kärsi lainkaan, se on pannulla paistettua kevyempi, koska rasvaa ei tarvita niin paljon, ja se on myös erittäin helppo valmistaa, koska sitä ei tarvitse kääntää. Sitä ei myöskään tarvitse vahtia pohjaan palamiselta tms. vaan se kypsyy uunissa puolen tunnin ajan aivan itsekseen.

Munakkaan voi tarjota kuumana, huoneenlämpöisenä tai kylmänä ja se sopii pääruuaksi, alkupalaksi, aperitiivitarjoiluksi tai ihan tavallisena arkena piatto unicoksi, eli sellaisenaan tarjottavaksi ainoaksi ruokalajiksi.

Viime aikoina olen ollut todella mieltynyt kesäkurpitsaan ja purjoon, ja yhdessä ne osoittautuivatkin loistavaksi parivaljakoksi, mutta munakkaan teossa mahdollisuuksia on rajattomasti: esimerkiksi purjon sijaan voi laittaa sipulia, kesäkurpitsan tilalle tankoparsaa, parsakaalia, sieniä, perunaa, pinaattia, paprikaa...Myös tuoreet yrtit sopivat loistavasti sekaan: basilika on hyvä, ja varsinkin kesäkurpitsan kanssa toimiva yhdistelmä on minttu. Valitse mieleisesi täytteet, valmistusprosessi on aina kutakuinkin sama. :)

Ainekset

2 pientä kesäkurpitsaa
1 pieni purjo
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
8 kananmunaa
50 g raastettua (tai kuutioitua) parmesaania

Valmistus

Paloittele purjo ja pilko kesäkurpitsa pyörylöiksi. Paista oliiviöljyssä miedolla lämmöllä pehmeiksi. Vatkaa kananmunat kulhossa, lisää suola ja pippuri, parmesaani ja kasvikset. Sekoita ja kaada leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (halkaisija 26cm). Paista uunissa 180 asteessa 30 min.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Acquasale - herkkua kuivettuneesta leivästä

Seuraava resepti on aika kesäinen, mutta minkäs mahtaa, kun kuivunut leivänpala on saatava käytettyä (inhoan ruuan poisheittämistä, ja pyrin kierrättämään kaiken ennen kuin se on syömäkelvotonta) eikä ehdi tai innostu varsinaisesti kokkaamaan mitään, vaan illallista piti saada pöytään nopeasti ja vaivatta - ensimmäisenä mieleen tuli ehdottomasti tämä herkku.

Acquasale (sananmukaisesti "vesisuola") on apulialainen resepti, ainakin tämä omani - olen sen paikan päällä paikalliselta, iäkkäältä rouvalta oppinut (acquasale kuuluu tosin ainakin myös Campanian maakunnan Cilento -nimisen alueen ruokaperinteeseen, mutta siellä sitä valmistetaan käsittääkseni hiukan eri tavalla). Apulia (italiaksi Puglia) on eteläiseen Italiaan kuuluva maakunta, joka käsittää saappaan koron aina kannukseen saakka, sen mukaan lukien. Apulialainen keittiö on hyvin välimerellinen: kalaa ja mereneläviä käytetään runsaasti (sen voi helposti kuvitella katsomalla kartasta, kuinka pitkä rantaviiva maakunnalla on) ja tämän lisäksi erilaisia kasviksia hyödynnetään hyvin paljon ja monipuolisesti. Esimerkiksi tyypilliset välimerelliset kesäkurpitsa, paprika ja munakoiso ovat loistavasti edustettuina. Lisäksi alueella viljellään runsaasti mitä maukkaimpia, kuumassa auringossa kypsyneitä hedelmiä - kesällä persikka-aikaan sinne on mahtavaa osuttaa matkansa, sillä siellä persikat ovat aivan ihanan makeita, valtavan suuria ja intensiivisen värisiä ja tuoksuisia.

Runsas kasvisten (ja hedelmien!) käyttö toki ilahduttaa minua kasvissyöjänä suuresti - niinkin paljon, että jos olisi pakko valita Italian alueellisista keittiöistä, valitsisin suosikikseni napolilaisen keittiön ohella juuri tämän apulialaisen. (Hmm...tässä kohtaa minun ehkä olisi kuulunut vetää hieman kotiin päin ja mainita entisen kotimaakuntani Umbrian keittiö, joka sekin on yksinkertaisuudessaan ja rustiikkisuudessaan aivan loistava, mutta varsin lihaisa, joten se tippuu omalla listallani kolmoseksi tästä syystä.)

Acquasale on ehdottoman hyvä esimerkki cucina povera:sta, köyhästä keittiöstä, joka pyrkii viimeisen päälle hyödyntämään kaikki syötäväksi kelpaava, ja jolle tunnusomaista on maukkaiden, mutta yksinkertaisten ruokien valmistus vähistä perusraaka-aineista.

Acquasalea voi tarjoilla yksinkertaisella illallisella niin, että pöytään katetaan myös vaikka juustoja, leikkeleitä tai salamia ja vastaavia lihatuotteita ja kasviksia eri muodoissaan, erittäin tyypillisesti (oliiviöljyyn) säilöttynä. Lisäksi lasi punaviiniä ja jälkiruuaksi kauden hedelmiä - ihana, todella yksinkertainen illallinen on siinä. :) Todellakin hyvin kesäinen kattaus, mutta saattaa se näin pimeyden keskellekin sopia, jos haluaa viettää hetken välimerellisissä tunnelmissa Suomen kaamoksesta pikku breikin ottaen. ;)

Ainekset

kuivunutta vaaleaa leipää
oliiviöljyä
suolaa
kuivattua oreganoa
kirsikkatomaatteja (tai muita pikkutomaatteja)

Valmistus

Paloittele leipä suurehkoiksi paloiksi ja käytä nopeasti jokaista palaa vedessä kraanan alla. (Huom! Tämä todella tarkoittaa nopeaa, tarkoitus ei ole jäädä huljuttelemaan leipää, koska aivan vetiseksi mössöksi ruuan ei ole tarkoitus mennä.) Laita palaset lautaselle, ripottele päälle oreganoa ja suolaa ja lisää puolitetut kirsikkatomaatit. Lorauta lopuksi päälle reilulla kädellä oliiviöljyä ja tarjoile vihannesten, juustojen ja lihojen kera.

 
Nautiskelin sunnuntai-illan kunniaksi acquasalea mozzarellan, säilöttyjen artisokkien ja maustettujen oliivien kera.
 
 
P.S. Jos kaipaat acquasaleen hieman enemmän väriä ja makua, siihen on mahdollisuus lisätä päälle ohuita, tuoreita punasipulisuikaleita.

lauantai 14. joulukuuta 2013

Kesäkurpitsapesto (pesto di zucchine)

Italialaisilla ruokasivuilla surffaillessani törmäsin kesäkurpitsapeston reseptiin, ja koska rakastan sekä kesäkurpitsaa että pestoa, päätyi tämä pastakastike saman tien kokeiltavien listalle ja todella pian oli sitä aivan pakko tehdäkin, sen verran se houkutteli. :)

Lukaisin useammankin reseptin läpi ja huomasin, että tätä(kin) voi tehdä varmaan yhtä monella tavalla kuin on tekijöitäkin. Useampaa eri ohjetta yhdistämällä tein tällaisen oman versioni, joka osoittautui todella maukkaaksi, mutta silti varmasti kokeilen pian muitakin valmistustapoja. Kesäkurpitsaa voi tähän kastikkeeseen hyödyntää raakana, paistettuna tai keitettynä niin kuin itse tein, ja pinjansiementen tilalla voi olla manteleita ja/tai pistaaseja ja parmesaanin sijaan voi käyttää pecorinoa, jos se sattuu enemmän miellyttämään. Lisäksi voi käyttää tuoreita yrttejä, vaikka basilikaa tai minttua.

Tämän kastikkeen jälkimaku muistutti jollain tavalla artisokkaa, joten artisokkien ystäville erityisesti suosittelen. :)

Valmistus on helppo ja nopea (siinä ajassa ehtii tehdä, kunnes pasta on keitetty), joten sopii hyvin arkiruuaksikin. Itse tein tämän sauvavatkaimella, mutta suosittelen monitoimikonetta tai vastaavaa, jos sellainen on käytössäsi, koska sauvavatkaimella sain aika lailla keittiötä sotkettua.

Ainekset (kahdelle)

2 pientä kesäkurpitsaa
kourallinen pinjansiemeniä
kourallinen raastettua parmesaania
loraus oliiviöljyä
suolaa maun mukaan

Valmistus

Paloittele kesäkurpitsat ja keitä ne pehmeiksi. Poista vedestä ja laita kulhoon. Lisää joukkoon parmesaani, pinjansiemenet, oliiviöljy ja suola ja soseuta. Tarjoile pastan kanssa siihen sekoitettuna. Itse käytin fusilloneja, eli suuria fusilleja, mutta mikä vaan pasta käy, myös pitkä tai sileä. Toki jos tykkää runsaskastikkeisesta pastasta ja haluaa maun erottuvan selvästi, kannattaa valita hyvin "uurteista" pasta, juuri nuo fusillit esimerkiksi ovat hyviä. Annoksen päälle voi vielä ripotella maun mukaan parmesaania.



Pasta e ceci al rosmarino - pastaa ja kikherneitä rosmariinilla maustettuna

Lupasin lisää palkokasvireseptejä, ja tässä tulee tällainen oivasti talveen sopiva resepti kikherneiden ystäville. :)

Kuva ei ole kovin hyvä, eikä tämä ruoka muutenkaan ehkä ole mikään esteettisyyden riemuvoitto, mutta maku korvaa muut puutteet. :) Terveellinen ja edullinen ruoka, joka kannattaa ehdottomasti lisätä arkiruokavalikoimiin. Halusini käyttää ditalini-pastaa, mutten löytänyt sitä, joten päädyin ihan perusmakaroniin, joka on samaa kokoluokkaa. Toki muutkin pastalajit käyvät, mutta kannattaa suosia pieniä kuvioita, ne sopivat parhaiten. Itse käytin tällä kertaa täysjyväpastaa, jotta sain ruuasta entistäkin terveellisemmän. Sellainen huomio vielä, että kannattaa ehdottomasti käyttää tuoretta rosmariinia - ero kuivattuun on huikea! Juuri tuore rosmariini on tässä tapauksessa ihanan ominaisaromin ja -maun jujuna.



Ainekset kahdelle

200 g pastaa
1 tölkki kikherneitä
1 valkosipulin kynsi
1 tuore chili (tai ripaus chilijauhetta)
muutama tuore rosmariinin "neulanen"
oliiviöljyä
suolaa

Valmistus

Laita suolattu vesi kiehumaan pastalle ja laita sillä välin öljyä kuumenemaan pannulle. Lisää kuorittu valkosipulinkynsi ja kokonainen chili ja rosmariini. Kun ne ovat saaneet aavistuksen väriä, lisää valutetut kikherneet ja anna paistua hetki. Soseuta puolet kikherneistä sauvasekoittimella tai haarukalla. Lisää pannuun kuumaa vettä niin, että vielä kokonaiset kikherneet peittyvät juuri ja juuri. Lisää suola, ja anna keittyä kokoon muutama minuutti. Poista chili ja valkosipulinkynsi. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan, lisää se kikherneseoksen joukkoon pannulle ja sekoita. Tee annokset ja raasta makusi mukaan päälle parmesaania.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Pasta, panna e piselli - Pastaa ja herneitä kermakastikkeessa

Rakastan palkokasveja: ne ovat terveellisiä, edullisia ja maukkaita. Harmi, että ne eivät kuulu suomalaiseen ruokakulttuuriin tiiviimmin. Italiassa totuin niitä käyttämään säännöllisesti ruoanvalmistuksessa, ja olen jatkanut tapaa täällä Suomessa, koska ne ovat oiva proteiininlähde varsinkin meille kasvissyöjille.

Herneet eivät ole talviruokaa, mutta onneksi niitä pakasteiden muodossa on saatavilla ympäri vuoden, joten saan valmistaa tätä ihanaa pastaa (yhtä suosikeistani) ihan koska vaan. :) Yleensä tähän ruokaan laitetaan myös kinkku- tai pekonikuutioita, mutta koska en syö lihaa, jätän ne tietenkin reseptistäni pois.

Tulossa on muitakin palkokasvireseptejä, joten niihin ihastuneet pysykää linjoilla. ;)

Ainekset kahdelle

200 g pastaa (itse käytin täysjyväfarfalleja)
3 dl herneitä
1 pienehkö sipuli
1,5 dl kermaa tai creme fraîchea (suosin itse jälkimmäistä)
oliiviöljyä
(nokare voita)
suolaa
pippuria
(raastettua parmesaania annosten pinnalle ripoteltavaksi)

Valmistus

Laita suolattu vesi pastalle kiehumaan ja sulata herneet. Kuumenna reilu määrä (pohjan pitää kunnolla peittyä, vähintäänkin) oliiviöljyä kasarissa ja kuori ja pilko sillä välin sipuli hienoksi. (Lisää halutessasi voinokare pannulle ja anna sulaa.) Kuullota sipulia öljyssä ja lisää herneet, suola ja pippuri. Anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla noin 10 minuuttia. Keitä sillä välin pasta pakkauksen ohjeiden mukaan. Sekoita pasta ja herneet keskenään ja lisää kerma. Kuumenna koko ajan sekoittaen. Tee annokset ja ripottele pinnalle halutessasi raastettua parmesaania.

Buon appetito! :)


sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Crostata all'albicocca - aprikoosipiirakka

Juhlava, kiireinen, iloinen ja ohjelmarikas viikonloppu takana. :) Perjantaisen itsenäisyyspäivän lisäksi juhlistimme perheessämme tänään italialaista juhlapyhää nimeltään Immacolata concezione, synnittömän sikiämisen päivä. Se on aina joulukuun kahdeksas päivä, ja italialaisen perinteen mukaan joulunaika alkaa silloin, ja myöskin koti puetaan juhla-asuun: koristellaan joulukuusi, rakennetaan jouluseimi, laitetaan valot ja muut koristeet.

Meilläkin oli tänään todella hauska päivä kun koko perheen voimin laitoimme kotia joulukuntoon ja eilen olin jo leiponut täksi päiväksi ihanan aprikoosipiirakan, jota nautimme aamiaiseksi. Tällaiset crostata -nimiset piiraat (pohja tehty murotaikinasta) ovat Italiassa todella yleisiä, niitä saa kaupoistakin valmiina, ja niitä tosiaan syödään aamiaisella tai ehkä välipalaksi. Muitakin täytevaihtoehtoja toki on kuin aprikoosi: nutella on todella yleinen ja myös esim. kirsikka ja sitruunakreemi.

Tämä piirakka on todella helppo ja nopea tehdä (varsinkin, jos tekee valmiista murotaikinasta, kuten itse yleensä teen), eikä siinä oikeastaan voi epäonnistua, ei ainakaan valmiin taikinan tapauksessa. :)

Aineksiin kuuluvat ainoastaan paketti murotaikinaa ja purkki aprikoosihilloa (tai muuta hilloa tai nutellaa). Murotaikinan annetaan sulaa huoneenlämmössä, jonka jälkeen se kaulitaan ohueksi leivinpaperin päällä. Taikina siirretään papereineen päivineen piirakkavuokaan ja sille levitetään purkillinen hilloa. Ylijääneestä taikinasta tehdään "koristeraidat" kuvan osoittamalla tavalla, jonka jälkeen piirakkaa paistetaan uunissa 180 asteessa n. 30 minuuttia.

Piirakan annetaan jäähtyä ja se tarjotaan huoneenlämpöisenä.


perjantai 6. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivän pizza Finlandia

Monella suomalaisella pizzerialla on valikoimissaan pizza, joka kulkee nimellä Finlandia, ja tänään ajattelin itsenäisyyspäivän kunniaksi tehdä Finlandiasta oman tulkintani. :) Halusin ehdottomasti käyttää jotain todella tyypillistä suomalaista täytteenä, ja päädyin lopulta kokeilemaan, miten leipäjuusto sopisi pizzaan. Lopputuloksen voin paljastaa jo tässä vaiheessa: hyvinhän se sopi, jopa paljon paremmin, kuin olisin osannut kuvitella, joten rohkeasti vaan kokeilemaan. :D Läheskään aina nämä uusien ideoiden kokeilut eivät pääty näin maukkaaseen lopputulokseen, vaan toisinaan joutuu myöntämään tappionsa ja toteamaan, että kokeilu ei toiminut, mutta tämän päiväiseen olin todella tyytyväinen. :)

En osannut mitenkään kuvitella tomaattikastiketta leipäjuuston kanssa samalle lautaselle, joten tein pizzasta suosiolla valkoisen. Tähän mennessä tämän blogin puitteissa tekemäni valkoiset pizzat ovat olleet ilman minkäänlaista soosia, mutta tähän päädyin laittamaan creme fraîchea. Tämä ei ole aivan tavatonta, sillä Italiassa kermaa käytetään jonkin verran valkoisten pizzojen kastikkeena. Italialainen kerma on paljon paksumpaa kuin suomalainen, joten suosittelisin tällä kertaa käyttämään tuota creme fraîchea sen sijaisena - pastassahan asialla ei ole niin väliä, mutten usko, että pizzan päällysteeksi ei sovi kovin hyvin kovin nestemäinen kerma. ;)

Leipäjuuston ja creme fraîchen lisäksi pizzassa on päällysteenä vain mozzarellaa ja ripaus mustapippuria. Valmistus on todella yksinkertaista: creme fraîche levitetään pizzapohjalle, päälle ripotellaan hiukan mustapippuria ja laitetaan mozzarellan palat ja leipäjuustosiivut. Tämän jälkeen pizzaa paistetaan unissa 275 asteessa, kunnes sekä reunat että juusto ovat saaneet väriä. Lisää Suomi-ilmettä saat pienillä Suomen lipuilla. :)



 
 
 

torstai 5. joulukuuta 2013

Torta morbida alla ciliegia - pehmoinen kirsikkakakku

Tänään tein huomiseksi itsenäisyyspäivän aamiaiseksi tällaista kakkua, jota Italiassa tyypillisesti syötäisiin aamupalalla ja (lapset) välipalalla.

Resepti on erittäin helppo ja nopea toteuttaa, jos rupeaa yhtäkkiä tekemään jotain makeaa mieli. :) Itse tein tällä kertaa tosiaan kirsikkahillosta, mutta mikä vaan muukin hillo käy (esim. aprikoosi sopii hyvin) ja jopa nutellasta tämän voi tehdä.

Ainekset

100 g voita
1 dl sokeria
2 kananmunaa
1,5 jauhoja
(kirsikka)hilloa
raesokeria
tomusokeria

Valmistus

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Sillä välin vatkaa voi ja sokeria vaahdoksi, lisää kananmunat ja sekoita huolella. Lisää myös jauhot ja sekoita. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Lisää sinne tänne reiluja lusikallisia hilloa, joka painuu paistamisen aikana ihanaksi pehmeäksi keskustaksi kakkuun. Laita uuniin paistumaan n. 25 minuutiksi. Kun paistoaikaa on n. 1/3 jäljellä, lisää pinnalle raesokeria. Kun kakku on paistunut, anna sen jäähtyä hieman ja koristele tomusokerilla.



Jouluntuoksuinen bataattirisotto

Bataattia käytetään Italiassa varsin vähän, eikä sitä juuri tunneta - puhumattakaan, että se olisi jonkin perinteisen italialaisen herkun aines. Itse siitä kuitenkin pidän kovasti, ja koska olen nyt viime aikoina ollut niin kovin hullaantunut risottoihin, päätin kokeilla, miten bataatti ja risotto toimisivat yhdessä. Luulin jo keksineeni jotain ainutlaatuista, mutta pienen googlailun tuloksena kävi ilmi, että onhan sitä jo joku muukin ehtinyt tällaista yhdistelmään kokeilla - muutamia reseptejä siis löysin, joskaan en mitään ihan mahdotonta määrää. Ekstrana päätin vielä lisätä aivan aavistuksen verran kanelia, jotta sain ruokaan vähän jouluista makua ja kotiin ihanan, mausteisen ruoan tuoksun. :) Bataatti toimi hyvin risotossa, joten voin siis suositella kokeilemaan, mutta rehellisyyden nimissä on pakko sanoa, että mielestäni vanhaa kunnon perunarisottoa se ei voita (tosin harva asia voittaa...). :D

Ainekset kahdelle

1 pieni bataatti
1 pieni sipuli
1,5 risottoriisiä (carnaroli tai arborio)
1,5 kuumaa kasvislientä
oliiviöljyä
nokare voita
suolaa
pippuria
(aavistus kanelia)
raastettua parmesaania

Valmistus
 
Kuori ja pilko bataatti ja sipuli. Lämmitä loraus oliiviöljyä pannulla ja lisää voinokare ja anna sen sulaa. Laita sipuli kuullottumaan ja lisää bataatti, suola ja pippuri (ja halutessasi hieman kanelia). Anna bataatin saada aavistuksen verran väriä ja lisää riisi. Sekoita noin parin minuutin ajan ja lisää osa nesteestä. Keitä koko ajan sekoittaen, kunnes neste on imeytynyt lähes kokonaan, jolloin sitä pitää lisätä jonkin verran. Jatka näin, kunnes kaikki neste on käytetty. Risotto saa jäädä varsin löysäksi. Lisää joukkoon 2-3 ruokalusikallista vastaraastettua parmesaania ja jätä tekeytymään kannen alle n. 5 minuutiksi. Tee annokset ja laita jokaisen päälle maun mukaan parmesaaniraastetta.

Buon appetito! :)





tiistai 3. joulukuuta 2013

Insalata caprese (caprilainen salaatti)

Näin kesäistä reseptiä ei ollut tähän aikaan vuodesta tarkoitus laittaa, mutta minkäs mahtaa: tänään tarvitsin supernopean lounaan ja jääkaapista löytyi sopivasti yksi mozzarella ja tiskipöydän hedelmäkulhosta tomaatteja ja ruukussa onkin aina tuoretta basilikaa, joten mieleen tuli joulukuusta huolimatta koota lautaselle tällainen ihana italialainen klassikko. :)

Vaarallista tosin valmistaa näin vuodenaikaan kuulumattomia herkkuja, koska ajatukset alkavat harhautua joulunodotuksesta vaarallisille vesille: kesään, jota nyt ei ehkä vielä kannata alkaa odottamaan ja ihanaakin ihanampaan etelä-Italian aurinkoiseen rannikkoseutuun ja välkehtivän turkoosiin Välimereen jonne ei enää tuosta vaan lähdetäkään kuten aiemmin Italiassa asuessa... ;)

Tähän salaattiin (lounassalaatiksi yhdelle henkilölle) laitoin vain mozzarellan, tomaatin, oliiviöljyä, suolaa, mustapippuria ja basilikan lehtiä. Tomaatti ja mozzarella viipaloidaan ja ladotaan vuorotellen lautaselle, päälle lorautetaan oliiviöljyä ja ripotellaan mustapippuria ja suolaa ja lopuksi koristellaan basilikan lehdillä. Näin helposti ja nopeasti saa aikaan tällaisen kauniin, Italian lipun värisen salaatin. :)

 
 
Lisänä voi tarjota tuoretta leipää, vaikka sämpylöitä tai patonkia, jos haluaa ateriasta hiukan täyttävämmän eikä pelkää hiilareita. ;) Leipää voi kätevästi käyttää italialaisittain scarpettaan eli lautaselle jääneen kastikkeen yms. (tässä tapauksessa herkullisen oliiviöljyn ja tomaatin nesteen) kaapimiseen ja korjaamiseen parempiin suihin. :)
 
 


maanantai 2. joulukuuta 2013

Pasta e broccolo romanesco (pastaa romanesco-kaalin kera)

Tämän ruoan voi valmistaa aivan normaalista parsakaalista, ellei romanescoa kaupasta löydy, ja itsekin käytän mielelläni parsakaalia, mutta olen todella innoissani joka kerta kun löydän romanescoa, ja harvoin jää ostamatta kun sitä löytyy. :) Onneksi sitä löytyy nykyään Suomestakin jo vaihtelevalla menestyksellä, olisi todella kurjaa menettää se kokonaan elämästään. ;) Kokeilkaa ihmeessä romanescoa kun sitä kaupasta löydätte ellei se ole vielä tuttu, tämä ihanan värinen ja mallinen kaali näyttää tältä:

 
 
Ja niinhän se vain on, että parhaat asiat elämässä ovat yksinkertaisia, ja se pätee hyvin myös tähän italialaiseen (tarkemmin ottaen nimestään huolimatta käsittääkseni apulialaiseen) herkkuun: vähän aineksia, todella simppeli valmistustapa.  :)
 
Ainekset kahdelle
 
200 g pastaa (yleensä lyhyttä pastaa, useimmiten pennejä, mutta itseni teki jostain syystä mieli pappardellejä, siispä kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni tätä reseptiä pitkästä pastasta)
1 pieni romanesco-kaali
oliiviöljyä (mahdollisesti chilillä maustettua)
1 valkosipulin kynsi
(aavistus chiliä)
parmesaania tai granaa
 
Valmistus
 
Laita vesi kiehumaan pastalle. Leikkaa kukinnot irti kaalista ja laita suolattuun veteen kiehumaan. Keitä pehmeäksi, muttei niin, että kukinnot muussaantuisivat. Laita oliiviöljyä (ihanteellisinta on, jos sinulla on mahdollisuus käyttää chilin makuista oliiviöljyä; muussa tapauksessa voit laittaa chilijauhetta hieman joukkoon tai tehdä miedomman version, eli kokonaan ilman chiliä) kuumenemaan pannulle ja kuori joukkoon paistumaan valkosipulinkynsi. Laita kaali paistumaan pannulle kunnes se on niin pehmeää, että se lähestulkoon hajoaa. Keitä sillä välin pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja sekoita se kaalin joukkoon ja jatka hiukan aikaa pastamista sekoitellen. Tee annokset ja laita päälle reilusti parmesaaniraastetta (tai lastuja niinkuin itse tein tällä kertaa; vinkki: kuorimaveitsellä saa hauskoja lastuja :) ).
 
Buon appetito!
 
 

 


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Risotto alla zucca e scamorza affumicata (Savujuustoinen kurpitsarisotto)

Kurpitsarisotto on suosittu ja klassinen resepti Italiassa ja itsekin olen sen suloisen pehmeään makuun kovin mieltynyt. Tällä kertaa tein sellaisen variaation, jossa risoton maku saa lisää potkua scamorza affumicata -savujuustosta (sen voi korvata esim. Pirkan leppäsavujuustolla, jos scamorzaa ei ole saatavilla).

Ainekset kahdelle

200 g kurpitsaa
1 pieni sipuli
1,5 dl risottoriisiä (carnaroli, arborio)
1 l kasvislientä
100 g scamorza affumicataa
raastettua parmesaania
oliiviöljyä
nokare voita
suolaa
pippuria

Valmistus

Pilko kurpitsa pieniksi kuutioiksi, hienonna sipuli ja laita sillä välin oliiviöljyä kuumenemaan pannulle. Kun öljy on kuumaa, lisää siihen nokare voita. Kuullota sipuli ja lisää kurpitsa. Anna paistua hieman aikaa välillä sekoitellen. Lisää riisi, suola ja pippuri ja sekoita noin parin minuutin ajan. Lisää osa kasvisliemestä ja sekoita koko ajan, kunnes lähes kaikki neste on imeytynyt. Lisää nestettä, muista sekoittaa jatkuvasti. Jatka näin, kunnes kaikki neste on käytetty. Jätä risotto kuitenkin mehevän löysäksi. Sekoita joukkoon scamorza affumicata ja anna sen sulaa riisin sekaan. Ota pois liedeltä ja jätä kannen alle tekeytymään noin viideksi minuutiksi. Tee annokset, lisää päälle raastettua parmesaania.

Buon appetito! :)


 
 

 
 

Pikkujoulun vuohenjuusto-punajuuri -pizza

Täällä onkin jo jonkin verran nyt edetty italialaisilla klassikkoruoilla, mutta tänään teki mieli antaa luovuudelle tilaa ja kehitellä pikkujoulun kunniaksi ihan oma pizzaresepti. :D

Joulunodotuksen tunnelmaan sopivaa punaista toi tällä kertaa tomaatin sijasta punajuuri, jostain tein koostumukseltaan tomaattikastikkeen kaltaisen kastikkeen, jota levitin pizzapohjalle ennen muita täytteitä. Kokeilu onnistui mielestäni hyvin, punajuuri tuntuu sopivan erinomaisesti pizzaan vaikkeen siihen ennen pizzassa olekaan törmännyt. :D





 
Ainekset
 
1 annos pizzataikinaa
punajuuri-perunasosetta (tein kaupan valmiista Pirkka-merkkisestä; jos teet samasta, noin puolikas pötkylää riittää)
n.1 dl creme fraîchea
loraus kermaa
tuoretta rosmariinia
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
125 g mozzarellaa
180 vuohenjuustoa
 
Valmistus
 
Valmista pizzataikina, anna kohota ja kauli mieleisesti muotoiseksi. Laita sillä välin uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Valmista punajuurikastike: kuumenna pannulla öljyä ja laita joukkoon rosmariini. Lisää vähän ajan päästä punajuurisose ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää kerma ja creme fraîche, sekoita ja anna keittyä kokoon hieman aikaa. Levitä kastike pizzapohjalle, viipaloi päälle vuohenjuusto ja lisää lopuksi pienennetty mozzarella. Paista uunissa, kunnes juusto on saanut kauniin ruskean värin.
 
Nautinnollisia pizzahetkiä ja hyvää pikkujoulua! :)

perjantai 29. marraskuuta 2013

Pasta con panna e zucchine (pastaa kermaisessa kesäkurpitsakastikkeessa)

Tässä taas yksi italialaisen keittiön klassikoista, jota rupesi yhtäkkiä niin tekemään mieli, että pakkohan sitä oli jo heti tänä illalla saada. :D Onneksi satuin kaupasta löytämään sopivan pienen ja maukkaan oloisia kesäkurpitsoja, ettei tarvinnut vallan jättää toiseen kertaan.

Ainekset kahdelle

200 g pastaa (tällä kertaa käytin rigatoneja, mutta pennet, fusillit ja farfallet ym. käyvät aivan yhtä hyvin)
2 pientä kesäkurpitsaa
n.1 dl kermaa tai mieluummin creme fraîchea (joka mielestäni korvaa italialaisen kerman paremmin)
1 valkosipulin kynsi
oliiviöljyä
nokare voita
suolaa
pippuria
(raastettua parmesaania pinnalle)

Valmistus

Laita suolattua vettä kiehumaan pastalle. Laita sillä välin aika reilusti oliiviöljyä kuumenemaan pannulle ja paloittele kesäkurpitsat valitsemallasi tavalla: pyörylöiksi, viipaleiksi tai pitkulaisiksi paloiksi (jos päädyt käyttämään spaghettia tai muuta pitkää pastaa, jälkimmäinen on mielestäni sopivin vaihtoehto). Lisää pannulle nokare voita ja anna sulaa. Kuori valkosipulin kynsi ja anna sen paistua pannulla, kunnes se on saanut hieman väriä. Lisää kesäkurpitsat ja paista ne pehmeiksi. Sekoita joukkoon suola ja pippuri. Tällä välin keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja siivilöi. Lisää pannulle kesäkurpitsan joukkoon ja sekoita miedolla lämmöllä hiukan aikaa. Lisää kerma/creme fraîche ja sekoita vielä vähän aikaa. Tee annokset ja halutessasi raasta päälle parmesaania.

Tästä, niinkuin varmaan kaikista maailman klassikkoruuista on varmaan niin monta eri versiota, kuin on tekijöitäkin. Itse olen tottunut tekemään tämän ruuan näin, mutta kokeilemalla löydät itsellesi mieluisimman ja maukkaimma valmistustavan. Esimerkiksi valkosipuli ei ole välttämätön, tai tavallista, aivan hienoksi pilkottua sipuliakin voi laittaa sen sijaan tai sitten ei kumpaakaan. Rasvana voi käyttää pelkkää oliiviöljyä tai pelkkää voita tai näiden sekoitusta, niinkuin itse teen. Ja kuiten mainuttu, kesäkurpitsan pilkkomisessa ja pastamallin valinnassa tyyli vapaa. :)




Risotto di patate al rosmarino - Rosmariinin makuinen perunarisotto

Aina vain kylmenevät ilmat houkuttelevat höyryävien risottopatojen äärelle ja tämän päivänä vilpoisasta kelistä johtuen avasinkin talviruokien sesongin. :D Risottoa olin jo ehtinyt suunnitellakin täksi illaksi, mutta ihan muunlaista sellaista. Tänään kuitenkin ulkoillessa tuli sen verran vilu, että sillä reissulla mieleeni muistui tällainen ihana talviruoka, perunarisotto, joka on kyllä niin tuhtia ruokaa, ettei lämpimillä ilmoilla tule mieleenkään sitä valmistaa. :D

Kotiin päästyäni ryhdyin tuumasta toimeen, ja lopputulos oli tällainen:

 
 
Kuva ei tee oikeutta tälle herkulle (johtuen epäilemättä myös kuvan laadusta), koska kieltämättä kyseinen ruoka on ehkä ulkonäöltään hieman tylsä ja aneemisen värinen, mutta antakaa sille mahdollisuus (vaikka peruna risotossa kuinka arveluttaisikin) - tämä on omasta mielestäni aivan risottojen kärkeä, ellei suorastaan suosikkini, jos vain yhden ainoan saisi mainita. :) Maku on samaan aikaan mehevän aromikas ja hienostuneen lempeä.
 
Yleensä käytän risoton valmistukseen rasvana oliiviöljyä niinkuin suosin sitä muussakin ruuanlaitossa, muttä tähän risottoon kannattaa kyllä laittaa nokare voitakin oliiviöljyn lisäksi - sen lisääminen sopii oivasti tähän kermaisen (vaikkei reseptissä kermaa käytetäkään) pehmeään makuun, mutta ihan vaan nokare todella riittää. :)

Ainekset kahdelle

1,5 dl risottoriisiä (esim. carnaroli)
1 keskikokoista perunaa
rosmariinia (mieluiten tuoretta)
1 litra kasvislientä
nokare voita
oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
suolaa
pippuria
(parmesaania päälle raastettavaksi)

Valmistus

Laita pannulle oliiviöljyä ja nokare voita kuumenemaan. Sillä välin kuori perunat ja leikkaa ne ohuiksi siivuiksi Laita kuorittu valkosipulinkynsi saamaan hieman väriä pannulle. Lisää peruna ja rosmariini ja kypsennä hiukan aikaa (kunnes perunakin saa hieman väriä) sekoitellen. Kaada pannuun osa kiehuvan kuumasta kasvisliemestä ja sekoita. Jatka sekoittamista, kunnes lähes kaikki neste on haihtunut, jolloin sitä tulee lisätä. Jatka näin (koko ajan sekoittaen!), kunnes kaikki neste on käytetty. Älä kuitenkaan keitä risottoa aivan kuivaksi, se saa jäädä varsin löysäksi. Tässä vaiheessa peruinoiden pitäisi olla aivan kunnolla pehmeitä. Jos näin ei ole, lisää vielä nestettä ja jatka keittämistä ja sekoittelua, kunnes perunat ovat aivan kypsiä. Poista valkosipulinkynsi, anna vetäytyä muutama minuutti ja tarjoile. Raasta halutessasi päälle parmesaania.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Frittata di spinaci - pinaattimunakas

Niinkuin eilen jo ennakoin, tänäänkin ruoka oli "pikaruokaa" täydestä päivästä ja tiukoista aikatauluista johtuen. Mikäs se maukkaampaa (ja samalla ravitsevampaa) pikaruokaa kuin munakas. Italialainen munakas, frittata, on yleensä ranskalaista serkkuaan paksumpi, eikä sitä omeletin tavoin taiteta kaksinkerroin, mutta se paistetaan molemmin puolin. Munakas sopii secondoksi eli pääruuaksi, mutta hyvin myös piatto unicoksi eli ainoaksi ruokalajiksi. Antipastoksikin (tai aperitiiville) se sopii pieniksi siivuiksi leikattuna. Oivaa ruokaa myös patongin tai sämpylän täytteeksi ja voidaan tarjota sekä kylmänä että kuumana. :)

Tällä kertaa tein munakkaan pinaatista, kun sitä sattui valmiina kotona olemaan, mutta seuraava munakas-idea on jo mielessä, saas nähdä koska sen toteutan. ;)

Ainekset

5 kananmunaa
100-150 g keitettyä pinaattia
2-3 rkl raastettua parmesaania
oliiviöljyä
suolaa
pippuria

Valmistus

Laita reiluhkosti oliiviöljyä kuumenemaan pannulle. Vatkaa sillä välin munat kulhossa. Lisää keitetty pinaatti, parmesaaniraaste, suola ja pippuri ja sekoita. Kaada pannulle, kun se on kunnolla lämminnyt. Peitä kannella ja kypsennä miedolla lämmöllä. Aivan kypsennyksen loppuvaiheessa käännä kannen avulla toisin päin ja paista, kunnes toinenkin puoli on kunnolla kypsä ja saanut väriä.




Ylijäämäpasta hyötykäyttöön osa 1: spaghetti al forno (spaghettia uunissa)

Eilisessä postauksessa ehdinkin jo mainita, ettei ole ollenkaan huono asia, jos pastaa tuleekin keitettyä turhan reilusti, päin vastoin. :) Sitähän voi jopa tarkoituksellisesti keittää vaikka tupla-annoksen, jotta pääsee nautiskelemaan ihanista jämä-resepteistä. :D Itsellä oli tänään sellainen päivä, että jouduin turvautumaan tiiviiden aikataulujen vuoksi todella yksinkertaiseen ruuanlaittoon, ja olin ennakoinut sen jo eilen tekemällä spaghetti al pomodoroa tuplamäärän. Katso ohje täältä, laita tämän ohjeen lopputulos uunivuokaan, päälle mozzarellaa (tai muuta juustoa, esim. parmesaania tai sekä että) ja halutessasi basilikaa (niin saat kivan tricolore-pastan eli Italian lipun värit pastaan) ja paista uunissa 200 asteessa, kunnes juusto on ainakin sulanut mutta mielellään myös vähän väriä saanut - tämä takaa sen, että spaghetitkin alkavat jo olla paikka paikoin hieman croccanti eli ihanan rapeita. :)

Näin helposti tuli valmista, ja yleensä maistuu sekä lapsille että aikuisille tällainen spaghettivuoka. ;) Buon appetito!


 
 
P.S. Huomenna on myös vähän kiireinen päivä luvassa, mutta ruoka on jo valmiiksi mietittynä...tervetuloa takaisin vilkaisemaan, mitä silloin olen valmistanut! :)

tiistai 26. marraskuuta 2013

Spaghetti al pomodoro - spaghettia tomaattikastikkeessa

Tämä resepti on todellinen italialaisen keittiön klassikkojen klassikko - ruoka, jota varmaan lähes jokaisessa italialaisessa perheessä syödään todella ahkeraan (kenties jopa useamman kerran viikossa) ja yksinkertaisuudestaan huolimatta - tai juuri sen ansiosta - sen on todella hyvää silloin kun se on hyvää. :) Ja tämäkin, kuten niin moni muukin italialainen ruoka, on vähistä, yksinkertaisista perusaineksista tehty, joten edullista tämä herkku on myös ja nopeudessaan ja vaivattumuudessaan oivaa ruokaa niin kiireisille opiskelijoille kuin perheenemännillekin. :) Itse ainakin opiskeluaikoina turvauduin tähän rakkaaseen, tuttuun ruokaan monet kerrat: jos jääkaapissa ei aineksia paljon muuhun ollut tai ei ollut tenttikauden puristuksissa aikaa kokkailla mitään sen ihmeempää. Ja kyllä tämä kieltämättä myös opiskelijan kukkarolleni passasi loistavasti. :D

Ainekset (kastike riittää 2-3  henkilölle riippuen siitä, kuinka tomaattista pastaa haluaa)

spaghettia tai muuta pastaa (lyhyt pasta, esim. pennet, sopii myös loistavasti)
purkillinen tomaattimurskaa (tai paseerattua tomaattia; itse käytän tomaattimurskaa, mutta valitsen hienon, "ohuen" version, koska en pidä kovin suurista tomaatin palasista; mieluiten käytän suomalaisissakin marketeissa myytävää ParmaSole -merkkiä)
1/2 keskikokoisesta sipulista
oliiviöljyä
suolaa
sokeria
muutamia tuoreita basilikan lehtiä
parmesaania

Valmistus

Hienonna sipuli oikein pieneksi sillä välin kun kuumennat runsaskätisen lorauksen oliiviöljyä pannulla. Muista myös laittaa suolattu vesi kiehumaan spaghetille. Kuullota sipuli ihanan pehmeäksi miedolla lämmöllä ja lisää tomaattimurska. Pienennä lämpöä entisestään. Sekoita joukkoon suolaa maun mukaan, muutamia basilikan lehtiä ja ripaus suolaa ja jätä keittymään kokoon 10-15 minuutiksi. Keitä sillä välin spaghetti pakkauksen ohjeen mukaan. Siivilöi pasta ja kaada se tomaattikastikkeen joukkoon pannulle ja sekoita. Tee annokset ja raasta päälle parmesaania (myös grana padano käy ja pecorinoakin käytetään Italiassa alueesta riippuen paljonkin) ja koristele halutessasi basilikan lehdillä.

 


 
P.S. Sipuli ja basilika kastikkeessa eivät ole välttämättömiä, ilmankin pärjää loistavasti. Sokeria kannattaa oikeasti laittaa, mutta ei toki liikaa, sillä se taittaa tomaatin liiallisen happamuuden.

P.P.S. Tuntuuko spaghetin oikean määrän arvioiminen vaikealta? Spaghetin annostelija (dosaspaghetti) on oiva apuväline, mutta ei haittaa jos sellaista ei ole: keitä reilu annos, sillä ylijäämäspaghetille löytyy kyllä erinomaisia kierrätystapoja. :D