Pasta con panna e zucchine (pastaa kermaisessa kesäkurpitsakastikkeessa)

Tässä taas yksi italialaisen keittiön klassikoista, jota rupesi yhtäkkiä niin tekemään mieli, että pakkohan sitä oli jo heti tänä illalla saada. :D Onneksi satuin kaupasta löytämään sopivan pienen ja maukkaan oloisia kesäkurpitsoja, ettei tarvinnut vallan jättää toiseen kertaan.

Ainekset kahdelle

200 g pastaa (tällä kertaa käytin rigatoneja, mutta pennet, fusillit ja farfallet ym. käyvät aivan yhtä hyvin)
2 pientä kesäkurpitsaa
n.1 dl kermaa tai mieluummin creme fraîchea (joka mielestäni korvaa italialaisen kerman paremmin)
1 valkosipulin kynsi
oliiviöljyä
nokare voita
suolaa
pippuria
(raastettua parmesaania pinnalle)

Valmistus

Laita suolattua vettä kiehumaan pastalle. Laita sillä välin aika reilusti oliiviöljyä kuumenemaan pannulle ja paloittele kesäkurpitsat valitsemallasi tavalla: pyörylöiksi, viipaleiksi tai pitkulaisiksi paloiksi (jos päädyt käyttämään spaghettia tai muuta pitkää pastaa, jälkimmäinen on mielestäni sopivin vaihtoehto). Lisää pannulle nokare voita ja anna sulaa. Kuori valkosipulin kynsi ja anna sen paistua pannulla, kunnes se on saanut hieman väriä. Lisää kesäkurpitsat ja paista ne pehmeiksi. Sekoita joukkoon suola ja pippuri. Tällä välin keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja siivilöi. Lisää pannulle kesäkurpitsan joukkoon ja sekoita miedolla lämmöllä hiukan aikaa. Lisää kerma/creme fraîche ja sekoita vielä vähän aikaa. Tee annokset ja halutessasi raasta päälle parmesaania.

Tästä, niinkuin varmaan kaikista maailman klassikkoruuista on varmaan niin monta eri versiota, kuin on tekijöitäkin. Itse olen tottunut tekemään tämän ruuan näin, mutta kokeilemalla löydät itsellesi mieluisimman ja maukkaimma valmistustavan. Esimerkiksi valkosipuli ei ole välttämätön, tai tavallista, aivan hienoksi pilkottua sipuliakin voi laittaa sen sijaan tai sitten ei kumpaakaan. Rasvana voi käyttää pelkkää oliiviöljyä tai pelkkää voita tai näiden sekoitusta, niinkuin itse teen. Ja kuiten mainuttu, kesäkurpitsan pilkkomisessa ja pastamallin valinnassa tyyli vapaa. :)

Risotto di patate al rosmarino - Rosmariinin makuinen perunarisotto

Aina vain kylmenevät ilmat houkuttelevat höyryävien risottopatojen äärelle ja tämän päivänä vilpoisasta kelistä johtuen avasinkin talviruokien sesongin. :D Risottoa olin jo ehtinyt suunnitellakin täksi illaksi, mutta ihan muunlaista sellaista. Tänään kuitenkin ulkoillessa tuli sen verran vilu, että sillä reissulla mieleeni muistui tällainen ihana talviruoka, perunarisotto, joka on kyllä niin tuhtia ruokaa, ettei lämpimillä ilmoilla tule mieleenkään sitä valmistaa. :D

Kotiin päästyäni ryhdyin tuumasta toimeen, ja lopputulos oli tällainen:

 

 

Kuva ei tee oikeutta tälle herkulle (johtuen epäilemättä myös kuvan laadusta), koska kieltämättä kyseinen ruoka on ehkä ulkonäöltään hieman tylsä ja aneemisen värinen, mutta antakaa sille mahdollisuus (vaikka peruna risotossa kuinka arveluttaisikin) - tämä on omasta mielestäni aivan risottojen kärkeä, ellei suorastaan suosikkini, jos vain yhden ainoan saisi mainita. :) Maku on samaan aikaan mehevän aromikas ja hienostuneen lempeä.

 

Yleensä käytän risoton valmistukseen rasvana oliiviöljyä niinkuin suosin sitä muussakin ruuanlaitossa, muttä tähän risottoon kannattaa kyllä laittaa nokare voitakin oliiviöljyn lisäksi - sen lisääminen sopii oivasti tähän kermaisen (vaikkei reseptissä kermaa käytetäkään) pehmeään makuun, mutta ihan vaan nokare todella riittää. :)

Ainekset kahdelle

1,5 dl risottoriisiä (esim. carnaroli)
1 keskikokoista perunaa
rosmariinia (mieluiten tuoretta)
1 litra kasvislientä
nokare voita
oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
suolaa
pippuria
(parmesaania päälle raastettavaksi)

Valmistus

Laita pannulle oliiviöljyä ja nokare voita kuumenemaan. Sillä välin kuori perunat ja leikkaa ne ohuiksi siivuiksi Laita kuorittu valkosipulinkynsi saamaan hieman väriä pannulle. Lisää peruna ja rosmariini ja kypsennä hiukan aikaa (kunnes perunakin saa hieman väriä) sekoitellen. Kaada pannuun osa kiehuvan kuumasta kasvisliemestä ja sekoita. Jatka sekoittamista, kunnes lähes kaikki neste on haihtunut, jolloin sitä tulee lisätä. Jatka näin (koko ajan sekoittaen!), kunnes kaikki neste on käytetty. Älä kuitenkaan keitä risottoa aivan kuivaksi, se saa jäädä varsin löysäksi. Tässä vaiheessa peruinoiden pitäisi olla aivan kunnolla pehmeitä. Jos näin ei ole, lisää vielä nestettä ja jatka keittämistä ja sekoittelua, kunnes perunat ovat aivan kypsiä. Poista valkosipulinkynsi, anna vetäytyä muutama minuutti ja tarjoile. Raasta halutessasi päälle parmesaania.

Frittata di spinaci - pinaattimunakas

Niinkuin eilen jo ennakoin, tänäänkin ruoka oli "pikaruokaa" täydestä päivästä ja tiukoista aikatauluista johtuen. Mikäs se maukkaampaa (ja samalla ravitsevampaa) pikaruokaa kuin munakas. Italialainen munakas, frittata, on yleensä ranskalaista serkkuaan paksumpi, eikä sitä omeletin tavoin taiteta kaksinkerroin, mutta se paistetaan molemmin puolin. Munakas sopii secondoksi eli pääruuaksi, mutta hyvin myös piatto unicoksi eli ainoaksi ruokalajiksi. Antipastoksikin (tai aperitiiville) se sopii pieniksi siivuiksi leikattuna. Oivaa ruokaa myös patongin tai sämpylän täytteeksi ja voidaan tarjota sekä kylmänä että kuumana. :)

Tällä kertaa tein munakkaan pinaatista, kun sitä sattui valmiina kotona olemaan, mutta seuraava munakas-idea on jo mielessä, saas nähdä koska sen toteutan. ;)

Ainekset

5 kananmunaa
100-150 g keitettyä pinaattia
2-3 rkl raastettua parmesaania
oliiviöljyä
suolaa
pippuria

Valmistus

Laita reiluhkosti oliiviöljyä kuumenemaan pannulle. Vatkaa sillä välin munat kulhossa. Lisää keitetty pinaatti, parmesaaniraaste, suola ja pippuri ja sekoita. Kaada pannulle, kun se on kunnolla lämminnyt. Peitä kannella ja kypsennä miedolla lämmöllä. Aivan kypsennyksen loppuvaiheessa käännä kannen avulla toisin päin ja paista, kunnes toinenkin puoli on kunnolla kypsä ja saanut väriä.

Ylijäämäpasta hyötykäyttöön osa 1: spaghetti al forno (spaghettia uunissa)

Eilisessä postauksessa ehdinkin jo mainita, ettei ole ollenkaan huono asia, jos pastaa tuleekin keitettyä turhan reilusti, päin vastoin. :) Sitähän voi jopa tarkoituksellisesti keittää vaikka tupla-annoksen, jotta pääsee nautiskelemaan ihanista jämä-resepteistä. :D Itsellä oli tänään sellainen päivä, että jouduin turvautumaan tiiviiden aikataulujen vuoksi todella yksinkertaiseen ruuanlaittoon, ja olin ennakoinut sen jo eilen tekemällä spaghetti al pomodoroa tuplamäärän. Katso ohje täältä, laita tämän ohjeen lopputulos uunivuokaan, päälle mozzarellaa (tai muuta juustoa, esim. parmesaania tai sekä että) ja halutessasi basilikaa (niin saat kivan tricolore-pastan eli Italian lipun värit pastaan) ja paista uunissa 200 asteessa, kunnes juusto on ainakin sulanut mutta mielellään myös vähän väriä saanut - tämä takaa sen, että spaghetitkin alkavat jo olla paikka paikoin hieman croccanti eli ihanan rapeita. :)

Näin helposti tuli valmista, ja yleensä maistuu sekä lapsille että aikuisille tällainen spaghettivuoka. ;) Buon appetito!

 

 

P.S. Huomenna on myös vähän kiireinen päivä luvassa, mutta ruoka on jo valmiiksi mietittynä...tervetuloa takaisin vilkaisemaan, mitä silloin olen valmistanut! :)

Spaghetti al pomodoro - spaghettia tomaattikastikkeessa

Tämä resepti on todellinen italialaisen keittiön klassikkojen klassikko - ruoka, jota varmaan lähes jokaisessa italialaisessa perheessä syödään todella ahkeraan (kenties jopa useamman kerran viikossa) ja yksinkertaisuudestaan huolimatta - tai juuri sen ansiosta - sen on todella hyvää silloin kun se on hyvää. :) Ja tämäkin, kuten niin moni muukin italialainen ruoka, on vähistä, yksinkertaisista perusaineksista tehty, joten edullista tämä herkku on myös ja nopeudessaan ja vaivattumuudessaan oivaa ruokaa niin kiireisille opiskelijoille kuin perheenemännillekin. :) Itse ainakin opiskeluaikoina turvauduin tähän rakkaaseen, tuttuun ruokaan monet kerrat: jos jääkaapissa ei aineksia paljon muuhun ollut tai ei ollut tenttikauden puristuksissa aikaa kokkailla mitään sen ihmeempää. Ja kyllä tämä kieltämättä myös opiskelijan kukkarolleni passasi loistavasti. :D

Ainekset (kastike riittää 2-3  henkilölle riippuen siitä, kuinka tomaattista pastaa haluaa)

spaghettia tai muuta pastaa (lyhyt pasta, esim. pennet, sopii myös loistavasti)
purkillinen tomaattimurskaa (tai paseerattua tomaattia; itse käytän tomaattimurskaa, mutta valitsen hienon, "ohuen" version, koska en pidä kovin suurista tomaatin palasista; mieluiten käytän suomalaisissakin marketeissa myytävää ParmaSole -merkkiä)
1/2 keskikokoisesta sipulista
oliiviöljyä
suolaa
sokeria
muutamia tuoreita basilikan lehtiä
parmesaania

Valmistus

Hienonna sipuli oikein pieneksi sillä välin kun kuumennat runsaskätisen lorauksen oliiviöljyä pannulla. Muista myös laittaa suolattu vesi kiehumaan spaghetille. Kuullota sipuli ihanan pehmeäksi miedolla lämmöllä ja lisää tomaattimurska. Pienennä lämpöä entisestään. Sekoita joukkoon suolaa maun mukaan, muutamia basilikan lehtiä ja ripaus suolaa ja jätä keittymään kokoon 10-15 minuutiksi. Keitä sillä välin spaghetti pakkauksen ohjeen mukaan. Siivilöi pasta ja kaada se tomaattikastikkeen joukkoon pannulle ja sekoita. Tee annokset ja raasta päälle parmesaania (myös grana padano käy ja pecorinoakin käytetään Italiassa alueesta riippuen paljonkin) ja koristele halutessasi basilikan lehdillä.

 

 

P.S. Sipuli ja basilika kastikkeessa eivät ole välttämättömiä, ilmankin pärjää loistavasti. Sokeria kannattaa oikeasti laittaa, mutta ei toki liikaa, sillä se taittaa tomaatin liiallisen happamuuden.

P.P.S. Tuntuuko spaghetin oikean määrän arvioiminen vaikealta? Spaghetin annostelija (dosaspaghetti) on oiva apuväline, mutta ei haittaa jos sellaista ei ole: keitä reilu annos, sillä ylijäämäspaghetille löytyy kyllä erinomaisia kierrätystapoja. :D

Muffin salati alla zucca e parmigiano - suolaiset kurpitsa-parmesaani -muffinssit

Muffinssit eivät ole alkuunkaan mitään tyypillistä italialaista ruokaa, mutta nämä syksyisen kurpitsaiset muffinssit pääsivät mukaan blogiin, koska löysin reseptin eräästä italialaisesta ruokalehdestä (La cucina italiana, marraskuun numero), joten sikäli resepti (jota tosin aavistuksen verran muokkasin) on kuin onkin italialainen ja toisaalta ainekset ja sitä kautta makumaailma ovat hyvinkin italialaisia. :) Näitä kun söin, mieleen tuli aivan eräs umbrialainen pääsiäiserikoisuus (aivan ihanainen torta al formaggio, mutta siitä lisää, kun pääsiäinen koittaa :D) vaikkei tässä jälkimmäisessä kurpitsaa olekaan. :)

Ainekset

400 g kurpitsaa (kuorittua)
3 dl vehnäjauhoja
1 dl maitoa
1 dl oliiviöljyä
100g raastettua parmesaania
1 rkl leivinjauhetta
4 kananmunaa
kurpitsansiemeniä
suolaa
pippuria

Valmistus

Leikkaa kurpitsa kuutioiksi ja paista uunissa 160 asteessa noin 30 minuuttia. Kun kurpitsa on kypsää, siirrä se taikinakulhoon ja soseuta sauvavatkaimella. Lisää kananmunat ja sekoita huolella. Kurpitsansiemeniä lukuunottamatta lisää loputkin ainekset ja sekoita hyvin. Jaa taikina muffinssivuokiin (tästä tulee n. 12-16 vuokien koosta riippuen) ja koristele kurpitsansiemenillä. Paista uunissa 170 asteessa noin 45 minuuttia. Anna jäähtyä ja tarjoile, mielelläänä muutaman tunnin sisällä valmistuksesta.

Lasagne-lauantai osa 2: lasagne con zucchine (kesäkurpitsalasagne)

Kaksi pettämätöntä: lasagne ja kesäkurpitsa. Lasagne on oikeaa luottoruokaa: se maistuu yleensä kaikille ja sen voi esimerkiksi vieraille tehdä jo vaikka edellisenä päivänä, sillä se ei lainkaan kärsi yön yli jääkaapissa odottelusta eikä uudelleen lämmittämisestä.

Kesäkurpitsaa taas käytän itsepintaisesti ympäri vuoden (jos vain satun hyviä löytämään, eli pieniä ja kiinteitä, ei nahkeita tai osumia saaneita), vaikka nimi kovasti yhteen tiettyyn vuodenaikaan viittakin. ;) Se on itsessään mauton, mutta sopii loistavasti monenlaisiin ruokiin: risottoon, pizzaan, pastakastikkeisiin, vartaisiin, keittoihin, täytettäväksi ja juuri tähän nimenomaiseen lasagneen.

Tajusin juuri, että kahdella lempiruoallani, pizzalla ja lasagnella, on paljonkin yhteistä: molemmat voivat olla joko rossa tai bianca eli punaista tai valkoista ja täytteeksi sopivat samankaltaiset jutut eli oikeastaan melkein mikä vain. ;) Todellakin, miti da sfatare eli myyttejä murrettavaksi: lasagne voi siis hyvinkin olla valkoinen, jolloin se ei sisällä lainkaan tomaattikastiketta ja toisaalta suomalaisten parhaiten tuntema lasagne al ragù eli se perinteinen jauhelihalasagne ei alkuunkaan ole ainoa olemassa oleva lasagne. :)

Kuten pizzoissakin, olen lasagneissakin ollut viime aikoina mieltynyt valkoiseen versioon, ja varsinkin kesäkurpitsalasagne on valkoisena aivan ehdoton: tomaatti tuntuu peittävän kesäkurpitsan hentoa makua.

Mutta nyt itse reseptiin. :)

Ainekset neljälle:

Litrasta maitoa tehty bechamel-kastike
4 pienehköä kesäkurpitsaa
oliiviöljyä
suolaa
lasagnelevyjä
250 g mozzarellaa
50 g raastettua parmesaania

Valmistus

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Viipaloi sillä välin kesäkurpitsat ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle. Valele oliiviöljyllä ja ripottele päälle suolaa.

 

Paista uunissa, kunnes viipaleet ovat pehmeitä ja saaneet hieman väriä.

Kokoa lasagne: laita uunivuoan pohjalle kerros bechamel-kastiketta ja sen päälle osa kesäkurpitsoista. Peitä lasagnelevyillä. Jatka näin kerrosten tekemistä, kunnes ainekset ovat loppu. Laita kaiken päälle hienonnettu mozzarella ja raastettu parmesaani.

 

 

 Paista uunissa n.35 minuuttia. Anna tekeytyä huoneenlämmössä noin 10 minuuttia ennen tarjoilua.

 

 

 

 

 

 



Finocchi gratinati (fenkoli-gratiini)

Olen kasvissyöjä ja pyrin syömään mahdollisimman monipuolisesti erilaisia kasviksia ja oikeasti pidänkin useimmista niistä ihan valtavasti. Poikkeuksiakin toki on - joidenkin kasvisten ominaismakuun ei vaan tunnu tottuvan, ei vaikka kuinka yrittäisiä. Minulla fenkoli on yksi näistä. Muistan jostakin lukeneeni, että se on kaikkein vähäkalorisin kasvis (jopa vähäkalorisempi kuin kurkku tai salaatinlehti) ja lisäksi siinä on runsaasti kuituja ja monenlaisia terveydelle hyvää tekeviä juttuja, joten olisi kiva saada sitä silloin tällöin ruokalistalle, mutta toistaiseksi olen vielä totutteluvaiheessa, eikä muutosta tunnu tapahtuvan juuri ollenkaan tottumisen suuntaan.

Yksi fenkoliruoka tosin on, jota olen jo oppinut syömään - se ei ehkä ole lempiruokani, mutta syön sitä sujuvasti, koska fenkolin ominaismaku (muistuttaa anista, joten jos tykkäät siitä, tykkäät todennäköisesti fenkolistakin) jää siinä sopivasti runsaan juuston ja voin jalkoihin. ;) Kyseessä on otsikossa mainittu finocchi gratinati eli fenkoligratiini.

Ainekset neljälle:

4 keskikokoista fenkolia
60 grammaa voita
2 dl maitoa
100 g raastettua parmesaania
1 dl korppujauhoja
50 g kuutioiksi paloiteltua voita
suolaa
pippuria

Valmistus:

Pese ja puhdista fenkoli ja leikkaa se lohkoiksi. Sulata 60 g:n pala voita pannulla ja lisää fenkoli. Paista n.5 minuuttia välillä sekoittaen. Lisää suola ja pippuri ja 1 dl maitoa. Anna paistua miedolla lämmöllä kunnes maito on kokonaan haihtunut. Laita parmesaaniraaste pieneen kulhoon ja sekoita joukkoon 1 dl maitoa. Laita fenkolit uunivuokaan ja kaada sekaan parmesaani-maito -seos. Ripottele päälle korppujauhot ja laita lopuksi sinne tänne voin paloja. Laita vuoka uuniin 180 asteeseen 15-20 minuutiksi, kunnes fenkolit ovat saaneet kauniin värin. Tarjoile lisukeruokana (minusta tämä toimii myös piatto unicona eli sellaisenaan syötävänä ainoana ruokalajina).

Pizza al pesto

Hiukan aikaa sitten tein tällaista valkoista, pestolla maustettua pizzaa (kyseessä ei ole mikään perinteinen italialainen pizza vaan pikemminkin oma päähänpistoni):

Ainekset

pizzapohja (ohje löytyy täältä )
125 g mozzarellaa
muutama kirsikkatomaatti
muutama kalamataoliivi
pestoa (genovese)
basilikan lehtiä koristeluun

Valmistus

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja kauli pizzapohja. Pienennä mozzarella ja laita se pizzapohjalle yhdessä oliivien ja puolitettujen kirsikkatomaattien kanssa. Paista uunissa, kunnes mozzarella saa kauniin ruskean värin. Levitä päälle hieman pestoa ja koristele basilikan lehdillä.

Tältä pizza näytti ennen paistamista.

Spinaci filanti con mozzarella e parmigiano (che diventarono un cuoricino) - mozzarella-parmesaani -pinaattimuhennos (josta tuli pikku sydän)

Taas kerran pannuun pääsi eräs juuri tämän hetken kasviksista - tällä kertaa mieli teki pinaattia. :)
Joskus ennen vanhaan en tykännyt pinaatista alkuunkaan, mutta Italiassa aloin suorastaan rakastaa sitä. Tosin on pakko sanoa, että rakastan ja kaipaan erityisesti sitä ihanaa pinaattia, jollaista Italiassa löysin myynnissä: tuoretta, suurilehtistä (suurimmat näkemäni lehdet olivat lähestulkoon kämmenen kokoisia), rapsakkaa ja todella tummanvihreää, jossa on lähes "rautainen" maku. Suomessakin valitsen mahdollisuuksien mukaan tuoretta pinaattia, ja vaikka sekin usein Italiasta tulee, ei se ole ollenkaan sama asia: lehdet ovat pieniä, hentoisia ja turhan vaaleita (ei värillä muuten niin väliä, mutta mielestäni se vaikuttaa makuun).

Tämä ruoka on tyypillinen italialainen lisukeruoka, joka tarjotaan siis pääruuan (yleensä lihaa, mutta kasvissyöjien tapauksessa seuralaiseksi sopii esim. munakas) kanssa. Ei kannata antaa ruuan viattoman ulkonäön hämätä: öljyä ja juustoja ja sitä kautta rasvaa on reilusti, eli tämä on todella täyttävää ruokaa eikä niinkään mitään dietti-herkkua. ;)

Ainekset

1 kg pinaattia
200 g mozzarellaa
4 rkl raastettua parmesaania
oliiviöljyä
suolaa

Valmistus

Huuhtele pinaatti. Keitä suolatussa vedessä n. 10 minuuttia. Siivilöi ja anna jäähtyä. Puristele kevyesti vettä pois, älä kuitenkaan liian kuivaksi. Lämmitä pannulla oliiviöljyä. Lisää pinaatti ja palasiksi leikattu mozzarella. Sekoita pannua liedellä edelleen pitäen, kunnes mozzarella on sulanut. Lisää joukkoon parmesaani ja sekoita vielä hieman aikaa. Ota liedeltä ja tarjoile lämpimänä.

Juuri kylvystä tullut pinaatti.

Valmis annos.

Ja kuinkas sitten kävikään...

Laitoin annoksen tarjolle pieneen, sydämenmuotoiseen kulhoon, mutten syönyt sitä aivan välittömästi. Kun olin aloittamaisillani, huomasin juuston jo jähmettyneen sen verran, että toiselle lautaselle kippaamalla pinaatti pysyi muodossaan tällaisena pikku sydämenä - arjen pikku iloja! :)

Pizza all'ortolana - puutarhurin pizza

Taas paluu valkoisiin pizzoihin - nyt on selvästi valkoinen kausi meneillään. ;)

Tykkään käyttää pizzoissa kasviksia todella monipuolisesti, mutta harva voittaa mielestäni näitä kahta klassikkoa pizzanpäällyskasviksina: munakoiso ja paprika.

Nyt oli siis vuorossa pizza all'ortolana eli puutarhurin pizza, johon käytetään hieman vaihtelevasti useampaa erilaista kasvista, kuitenkin niin, että lähes aina ainakin juuri munakoisoa ja paprikaa löytyy. Myös kesäkurpitsa kuuluu tähän aivan tyypillisesti (eivätkä herkkusienetkään ole harvinaisia, mutta kannattaa ehdottomasti käyttää tuoreita säilöttyjen sijaan) ja itselläkin oli suunnitelmissa sitä laittaa, mutta aivan liian suuria (=mauttomia) ja nahistuneita olivat sen kaupan kesäkurpitsat jossa asioin, joten jäivät ostamatta. Kolmanneksi kasvikseksi päädyin laittamaan punasipulia, mikä mielestäni sopii pizzaan kuin nakutettu. :D

Pizzapohjan ohje löytyy täältä.

Täytettä varten (pellilliseen) tarvitset:

250g mozzarellaa
oliiviöljyä
1 iso punasipuli
1 punainen paprika
1 keltainen paprika

Valmistus:

Valmista ja kaulitse pizzapohja. Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Viipaloi munakoiso ja poista siitä karvas maku itkettämällä. Paista uunissa oliiviöljyllä valeltuna, kunnes viipaleet ovat pehmenneet. Leikka sillä välin sipuli ohuiksi suikaleiksi, paista pannulla oliiviöljyssä ja lisää suola. Pese ja pilko paprikat suurehkoiksi palasiksi ja paista nekin pannulla kunnes ne ovat aika pehmeitä ja ruskistuneet hieman.

Päällystä pizza: ensin kasvikset ja lopuksi niiden joukkoon pienennetty mozzarella. Paista uunissa, kunnes sekä mozzarella että pizzapohja ovat saaneet kauniin värin.

Valmista tarjoiltavaksi! :)

 

 

 



Torta di ricotta al limone (helppo ja nopea sitruunainen ricotta-piirakka)

Eilen kerroin konvehdeista, joita olin poikani synttäreille näpertänyt, ja makealla linjalla jatketaan. :D
Tämä piirakkakin löytyi synttäripäivän tarjottavien joukosta. :)

Tämä piirakka sopii niin jälkkäriksi kuin kahvipöytäänkin ja on erittäin helppo ja nopea tehdä - en usko, että tässä yksinkertaisesti voi epäonnistua. :D Ainakin itselläni suurimman osan ajasta vei koristelu, mutta halutessaan siitäkin selviää nopeasti jos tekee jotain hyvin yksinkertaista ja voi piirakan toki sellaisenaankin tarjota, ilman mitään koristeita - tyyli vapaa. :)

Ainekset yhteen pyöreään piirakkaan, halkaisija n.24 cm

400 g murotaikinaa (itse ostin valmista)
1 sitruuna (tai 2, jos sitruunaa aikoo käyttää koritsteluun)
250 g ricottaa
2 kananmunaa
1 dl sokeria
1 rkl vanilliinisokeria
ripaus suolaa

Valmistus

Lämmäitä uuni 180 asteeseen ja painele murotaikina tasaiseksi kerrokseski piirakkavuokaan (jollet halua tarjota piirakkaa suoraan vuoasta, muista laittaa alle leivinpaperi!) ja pistele siihen haarukalla reikiä. Paista uunissa n. 10 minuuttia. Valmista sillävälin täyte: kaada ricotta kulhoon, sekoita huolella joukkoon 2 kananmunaa, sokeri ja vanilliinisokeri. Purista joukkoon yhden sitruunan mehu ja raasta joukkoon sen kuori. Sekoita tasaiseksi massaksi. Levitä täyte pohjalle ja paista uunissa n. 20 minuuttia.

Piirakka on nyt valmista tarjottavaksi, mutta mielestäni se on parhaimmillaan jääkaappikylmänä. Koristele ennen tarjoilua haluamallasi tavalla.

 

 



Raffaello-konvehdit

Nyt päästään vihdoin tämän blogin ensimmäiseen makeaan herkkuun! :D
Olen vähän laiskan puoleinen makeiden tekijä, mutta nyt oli hyvä syy: pojan huomiset 1-vuotissynttärit! :)

Siispä hänen kunniakseen tein tällaisia suussasulavia valkosuklaa-kookos -konvehteja. Ne tunnetaan Italiassa nimellä Raffaello, ja ne ovat alunperin erään italialaisen makeisvalmistajan kehittämiä ja valmistamia (niitä saa muuten Suomestakin valmiina joistakin kaupoista - rasia on valko-punainen ja tuo Raffaello siinä tosiaan lukee päällä), mutta kotonakin niiden teko onnistuu loistavasti, ja se on suorastaan naurettavan helppoa siihen nähden, kuinka taivaallista herkkua on luvassa. :)

Nämä ovat tällaisia suloisia valkoisia palleroita, jotka muistuttavat hiukan lumiapalloa, joten talvella nämä sopivat pöytään ihanasti ja itse ainakin ajattelin jouluksi väsätä ison kasan. :D

Ainekset noin 30:een konvehtiin

200 g vaniljan (tai sitruunan) makuisia vohvelikeksejä
200 g vesihauteessa sulatettua valkosuklaata
1,5 dl maitoa
kuorittuja manteleita
kookoshiutaleita

Valmistus

Murskaa vohvelikeksit kulhossa pikku murusiksi. Kaada joukkoon sulatettu suklaa ja sekoita. Kaada joukkoon maito ja sekoita. Laita jähmettymään jääkaappiin 1-2 tunniksi. Muotoile massasta pieniä pallukoita niin, että jokaisen sisällä on manteli. Pyörittele pallukat kookoshiutaleissa ja laita pieniin makeisvuokiin. Ennen tarjoilua anna tekeytyä jääkaapissa parisen tuntia.

Lasagne-lauantai: lasagne al pesto

Ihana lauantai-ilta: istun tuoksukynttilöiden valossa olohuoneessa selaillen italialaisia ruokalehtiä ja kuunnellen italialaista radiota lasagnen tuoksun leijaillessa keittiöstä...Hyvä ja rentouttava päätös pitkälle päivälle - onneksi jaksoin vielä ruveta lasagnea sen päätteeksi kokoamaan. :)

Edellisestä lasagnesta onkin jo luvattoman kauan aikaa, vaikka se pääsee itselläni pizzan ohella kolmen kärkeen Italian herkuista (kolmatta en paljasta vielä ;) ). Kesä oli tänä vuonna (onneksi!) pitkä ja lämmin, eikä moneen kuukauteen tullut laitettua uunia päälle ja nyt syksymmällä olen tänä vuonna ainakin ollut innoissani risotoista ja keitoista (noh, keitoista en ihan niin innoissani, mutta välillä on syytä kokata jotain kevyempää jota on vielä kaiken lisäksi helppo lämmittää päivästä toiseen uudestaan ja aina vaan uudestaan kiireisen arjen keskellä kun ei muuta ehdi laittaa... ;) ).

No mutta, erilaiset uunipastat - lasegne niiden kärjessä - kuuluvat kylmään vuodenaikaan, joten tänään vihdoin ryhdyin tuumasta toimeen.

Tämän ihastuttavan pesto-lasagnen valmistuksen olen oppinut ensimmäisenä Italian vuotenani silloiselta kämppiseltäni. Me, tai oikeastaan hän - minä olin niihin aikoihin apulaisen roolissa - teki tätä lasagnea usein, kun meille tuli vieraita, ja jälkkäriksi saatiin yleensä tiramisua (tämä on tosin sen verran tuhtia ruokaa, että mielestäni kauden hedelmät riittävät mainiosti). :) Tykästyin niin kovasti, että vielä omaan kotiinkin muutettuani tein tätä useasti - yhteen aikaan minulla oli aina sunnuntaisin tapana tehdä tätä lounaalle.

Mutta nyt viimein itse asiaan. :)

Yhteen vuoalliseen lasagnea tarvitset:

n. litran bechamel-kastiketta (kaupasta  löytyy valmista, mutta itse tehty on toki parempaa; ohjeen löydät tästä - tarvitset tätä reseptiä käyttäen kaksinkertaisen annoksen)
1 purkillinen pestoa
1 paketti lasagnelevyjä
1 scamorza affumicata tai 300 g muuta savujuustoa (halutessasi voit korvata savujuuston vastaavalla määrällä mozzarellaa)

Valmistus:

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Sekoita pesto beachamel-kastikkeeseen. Siivuta juusto. Levitä ohuehko kerros bechamel-pesto -seosta uunivuoan pohjalle ja tee seuraava kerros lasagnelevyistä. Jatka tällaisten kerrosten tekemistä, kunnes olet käyttänyt noin puolet aineksista. Asettele siinä vaiheessa kerrosten päälle puolet juustoviipaleista. Jatka kastike-lasagnelevy -kerrosten tekemistä, kunnes olet käyttänyt molemmat loppuun ja asettele päälle loput juustosta. Paista uunissa n. 40 minuuttia ja anna sen jälkeen tekeytyä n. 10 minuuttia. Tarjoile.

P.S. Mielestäni lasagnekerrosten kokoamisessa on jotain terapeuttista - kokeile rentoutumiskeinona. :) Jollei tepsi, niin viimeistään uunituore lopputulos saa hyvälle mielelle ja kaiken ikävän karkoittumaan. :)

Risotto ai funghi champignon - herkkusienirisotto

Tällaisena synkeän harmaana, koleana päivänä on oiva hetki risotolle. Se lämmittää ja hemmottelee - ihanan samettisella koostumuksellaan myös sielua. Tämäkin on italialainen klassikko, ja herkkusienten lisäksi tätä tehdään useasti herkkutateista. Mikään ei tosin estä käyttämästä muitakaan sieniä: suppilovahveroista tulee loistavaa risottoa, ja itse haaveilen lähiaikoina kokeilevani, millaista kanttarelleista saisi aikaiseksi.

Aina (jos koskaan) herkullisen ruuan ei tarvitse olla kallista ja monimutkaista: tässäkin ohjeessa - kuten niin monessa muussakin italialaisessa ruuassa - on vain muutamia aineksia, eikä mikään niistä ole erityisen kallis, varsinkin jos ihan herkkusienissä pysyttelee tai tykkää käydä sienimetsässä. :) Ja vaikeaahan risoton valmistuksessa ei ole mikään - vaivaa täytyy nähdä vain siinä, että malttaa sekoitella keitosta koko riisienkypsymisajan sen sijaan, että jättäisi yksin pannulle porisemaan. Tämä takaa oikeanlaisen koostumuksen.

Valmiin annoksen pitäisi näyttää suurin piirtein tältä:

 



Ainekset kahdelle:

200 g tuoreita herkkusieniä
1,5 dl risottoriisiä (esim. carnaroli)
1 pienehkö sipuli
pala parmesaania tai grana padanoa
1 l  kuumaa kasvislientä
oliiviöljyä
persiljaa
suolaa
mustapippuria
koristeluun tuoretta persiljaa (tai basilikaa)

Valmistus:

Puhdista ja viipaloi herkkusienet. Laita tilkka oliiviöljyä kuumenemaan pannulle ja hienonna sillä välin sipuli. Kuullota sipuli kuumassa öljyssä ja lisää sienet. Paista, kunnes sienet ovat puolikypsiä. Lisää riisi ja sekoita huolella. Jatka sekoittamista n. minuutin verran. Lisää suola, pippuri ja persilja. Kaada joukkoon jonkin verran kasvislientä ja jatka sekoittamista. Kun lähes kaikki neste on haihtunut, kaada pannuun lisää kasvislientä. Jatka näin, kunnes kaikki kasvisliemi on käytetty. Jätä risotto kuitenkin meheväksi - sen ei kuulu olla aivan kuivaa. Raasta ja sekoita joukkoon jonkin verran parmesaania ja jätä 5 minuutiksi tekeytymään kannen alle, pois liedeltä. Valmista annokset, laita jokaisen päälle parmesaania raastettuna tai lastuina ja koristele tuoreilla yrteillä.

Valmista tuli, buon appetito! :)

Patate al rosmarino (rosmariiniperunat uunissa)

Joskus vaan käy niin, että joku aivan ihana resepti painuu pitkäksikin aikaan unholaan ilman, että koko ruuan olemassaoloa edes muistaa. Näin minulle kävi näiden ihastuttavien rosmariiniperunoiden kanssa - olen niitä Italian vuosinani aina mielelläni syönyt ja jo pelkkä tuoksu on saanut veden herahtamaan kielelle, mutta jostain syystä koko ruoka on minulta Suomeen paluun jälkeen päässyt unohtumaan. Jännää, että näin pääsi käymään - tämä on kuitenkin ihan italialainen klassikko, ei mikään erikoisuus.

Tänään kaupassa näin ihania ruukkuun istutettuja rosmariineja, ja saman tien tämä ihanuus muistui mieleen - en edes tiedä parempaa tapaa hyödyntää rosmariinia. Pitihän näitä perunoita jo heti tänä illalla saada ja edelleen olen sitä mieltä, että tämä on perunaruokien aatelia yhdessä perunapizzan, gnocchi di pataten ja itse tehtyjen, oliiviöljyssä paistettujen ranskalaisten kanssa. :) Rakastan perunaa, mutta ihmeen harvoin teen siitä ruokaa. (Johtunee siitä, että rakastan myös pastaa ja risottoja. ;) )

Mutta nyt sen pidemmittä puheitta asiaan.

Ainekset (kahdelle)

n. 1/2 kiloa perunoita
2 valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
2 pientä tai yksi suuri rosmariinin oksa

Valmistus

Kuori perunat ja leikkaa ne isoiksi kuutioiksi. Keitä niitä, kunnes ne ovat puolikypsiä. Sillä välin laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Kaada perunoista vesi, ja laita ne niin suureen uunivuokaan, että ne mahtuvat yhteen kerrokseen. Lisää reilusti oliiviöljyä, kuoritut ja halkaistut valkosipulin kynnet, jonkin verran pippuria ja maun mukaan suolaa. Lisää päälle rosmariinin oksat ja paista uunissa n. 40 minuuttia. Tarjoile lihan lisuukkeena tai jos olet kasvissyöjä, esimerkiksi munakkaan kanssa.

 

 

Buon appetito!

 

P.S. Valmistus voi kuulostaa työläältä, kun perunoita pitää ensin keittää ja sen jälkeen paistaa uunissa, mutta se vaiva kannattaa todella nähdä sen sijaan, että laittaisi perunat raakan uuniin, sillä se on tämän reseptin juju - siis se juttu, mikä takaa ihanan koostumuksen ja mehevyyden perunoille. 

Pizza Margherita - pizzojen kuningatar

Pääsimmepäs vaan viimein punaisten, eli tomaattikastikkeellisten pizzojen pariin! :)

Tällä iki-ihanalla klassikolla on hyvä olittaa - kyse on niin peruspizzasta, kuin olla ja voin. Yksinkertaista, mutta maukasta, jos raaka-aineiden laatu ja tuoreus ovat kohdallaan.

Kerrotaan, että Margherita-pizza kehitettiin Napolissa 1889 kuningatar Margheritan vierailun kunniaksi: pizzan päällysteet (tomaatti, mozzarella ja basilika) muistuttavat Italian lipun väreistä.

Pizzapohjan ohjeen löydät täältä.

Kaulitun pizzapohjan päälle lorautetaan olviiviöljyä ja levitetään tomaattikastiketta (itse käytän yksinkertaisesti paseerattua tomaattia tai tomaattimurskaa), ja ennen uuniin laittoa päälle lisätään vielä mozzarella:

Tämän jälkeen pizza paistetaan uunissa 200 asteessa, kunnes pohja on kypsä ja juusto on sulanut ja saanut hieman väriä. Ennen tarjoilua pizza koristellaan basilikan lehdillä.

 

Ja ei kun nautiskelemaan, buon appetito! :)

Insalata di farro con rucola e pomodorini (speltti-salaatti rucolan ja kirsikkatomaattien kera)

Tässä tulee taas tällainen kesäinen resepti, joka ei näin kylmillä ilmoilla ehkä ihan yksistään tarjottavaksi riitä, mutta kivan kevyeksi ja raikkaan makuiseksi primo piattoksi eli alkuruuaksi se sopii mielestäni syksylläkin. :) Ja kesän helteillä voi tarjota ihan sellaisenaan jos ei mitään raskasta silloin tee mieli. Entisellä kotiseudullani Umbriassa pyöritään tällä kertaa - siellä spelttiä käytetään paljon ruuan valmistuksessa.

Ainekset (kahdelle):

150 g spelttisuurimoita
n. 15 kirsikkatomaattia
50 g rucolaa
50 g parmesaania tai grana padanoa
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Valmistus:

Keitä spelttisuurimot suolatussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Paloittele sillä välin kirsikkatomaatit neljäsosiin ja silppua rucola. Siivilöi speltti ja anna jäähtyä. Sekoita speltin joukkoon loraus oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria. Lisää joukkoon kirsikkatomaatit ja rucola. Säästä osa rucolasta salattin pinnalle koristeeksi. Vuole lopuksi päälle parmesaani-lastuja ja anna salaatin tekeytyä jääkaapissa 1-2 tuntia ennen tarjoilua.

Buon appetito!

P.S Tämä salaatti sopii erinomaisesti myös ohrasuurimoista tehtäväksi, jos ei spelttiä ole käytettävissä tai jos haluaa nopeuttaa valmistusta, sillä ohra kypsyy spelttiä nopeammin.

Pasta alla norma

Sisilialaista pastaa tein jälleen, sillä tämä resepti on alkujaan Catanian kaupungista. Ohjeen olen saanut eräältä catanialaiselta ystävältäni, ja tykästyin heti. Mikäpä olisikaan oivempi tapa saada viikonlopun kokkailuista yli jäänyt munakoiso hyötykäyttöön?

Tämä pasta valmistetaan tyypillisimmillään lyhyestä pastasta, mutta spaghetin kanssakin siitä tulee loistavaa. Itse tein tällä kertaa tagliatellestä, koska lauantaina mieleni teki tuorepastaa, ja osa silloin ostamastani tagliatelle-pussillisesta oli vielä käyttämättä. Juustoksi tähän kuuluisi alkuperäisen reseptin mukaan ricotta salata stagionata, mutta itse ainakaan en ole siihen Suomessa törmännyt. Pecorino sopii sen korvikkeeksi oikein hyvin ja minusta myös parmesaani ja grana padano.

Ainekset (kahdelle):

puolikas keskikokoisesta munakoisosta
200 g pastaa
1/2 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1/2 punainen chili tai ripaus chili-jauhetta
1 prk paseerattua tomaattia tai tomaattimurskaa
basilikan lehtiä
suolaa
ripaus sokeria
pippuria
oliiviöljyä
parmesaania

Valmistus

Leikkaa munakoiso suikaleiksi ja itketä (löydät parmigiana di melanzanen reseptin yhteydestä, miten se tapahtuu, klikkaa tästä). Sillä välin kuori valkosipulin kynnet ja sipuli ja hienonna ne. Kuumenna oliiviöljyä pannulla ja kuullota siinä sipuli ja valkosipuli. Hienonna chili ja lisää joukkoon. Lisää joukkoon munakoison palat ja ruskista. Lisää tomaattimurska, suola, pippuri, sokeri ja basilikanlehdet ja anna kiehua miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia.

Keitä sillä välin pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Pastan kypsyttä siivilöi ja lisää munakoisokastikkeen joukkoon pannulle ja sekoita. Tee annokset, laita jokaisen päälle reilusti parmesaania ja koristele basilikan lehdillä.

Buon appetito!