keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Gnocchi di patate con stracchino e rucola - perunagnoccheja stracchino-tuorejuuston ja rucolan kera

Rakastan perunagnoccheja, mutta koska ne ovat varsin aikaavieviä valmistettavia, ostan ne mielellään valmiina.

Ilahduttavaa on, että näitä ihania perunapalleroita saa nykyään Suomestakin, ainakin täältä.

Tavallisimmin valitsen perunagnocchien kyytipojaksi pestoa, mutta jokin aika sitten kokeilin erikoisempaa "kastiketta", stracchino-tuorejuustoa (jota olen varta vasten tilannut kaupasta, johon edellä mainittu linkki johtaa - muuten en ole ollenkaan varma, onko sitä Suomesta saatavilla) ja rucolaa. Tämä stracchinon ja rucolan yhdistelmä toimii loistavasti piadina-leipäsissä ja myöskin paistamattomana pizzan päällä ja nyt tiedän, että toimii se erinomaisesti gnocchienkin kanssa. :)

Lopputulos on melko tuhti mutta aivan taivaallinen - kannattaa kokeilla!

Ainekset kahdelle

1 pkt perunagnoccheja
1 pkt stracchino-juustoa
rucolaa
nokare voita

Valmistus

Laita suolattu vesi kiehumaan perunagnoccheille. Kun vesi kiehuu, kaada gnocchit sekaan. Kun ne alkavat kellua, ne ovat kypsiä ja pitää välittömästi ottaa pois vedestä, jotteivät ne kypsy liikaa, eli pehme liikaa, jolloin niistä tulee ikävän liisterimäisiä. Varaa siis valmiiksi käden ulottuville lävikkö ja reikäkauha. Sitä mukaa, kun gnocchit nousevat pintaan, siirrä ne kiireesti reikäkauhalla lävikköön. 

Kun kaikki gnocchit ovat lävikössä, kaada vesi pois kattilasta, laita se takaisin vielä kuumalle levylle (joka voi jo tosin olla pois päältä) ja laita sinne kunnon nokare voita. Kun voi on sulanut, lisää joukkoon gnocchit ja sekoita varovasti esim. puulusikalla. Lisää joukkoon myös stracchino ja sekoita huolella mutta varovaisesti, jotta et riko gnoccheja. Revi lopuksi joukkoon tuoretta rucolaa ja sekoita vielä kerran. Tarjoile välittömästi, BUON APPETITO! :)




maanantai 27. lokakuuta 2014

Risotto al pesto genovese - pestorisotto

Perjantaina olimme koko iltapäivän ulkona lapsukaisen kanssa, vaikka oli todella raaka ilma. Olin suunnitellut illalliseksi jonkin sortin pastaa, mutta kun tulimme sisälle, alkoikin ajatus lämmittävästä risotosta kiehtoa vastustamattomasti. Teki kuitenkin mieli tehdä jotain helppoa, ei huvittanut pestä, pilkkoa ja viipaloida, joten päädyin kokeilemaan hieman erikoisempaa yhdistelmää, jota jo jonkin aikaa oli tehnyt mieleni kokeilla: pestorisottoa.

Onneksi kokeilin, se oli niin taivaallista, että varmasti tulee tehtyä pian uudestaan!

Kaikenlisäksi valmistus on todella nopeaa ja yksinkertaista - varsinkin, jos käyttää valmista pestoa, niin kuin itse päädyin käyttämään.

Ainekset kahdelle 

2,5 dl risottoriisiä (carnaroli tai arborio)
1 l kuumaa kasvislientä
n. 90 g pestoa (esim. purkillinen Lidl:n Nonna Mia -pestoa)
n. 1/3 lasillinen valkoviiniä
1 pieni sipuli
oliiviöljyä
voita
(annosten päälle raastettua parmesaania tai grana padanoa ja koristeeksi basilikan lehtiä)

Valmistus

Hienonna sipuli ja kuumenna sillä aikaa oliiviöljy ja voi pannulla. Kuullota sipuli kevyesti rasvassa ja lisää riisi. Paista n. minuutin ajan koko ajan sekoittaen. Lisää viini ja anna sen haihtua samalla sekoittaen. Lisää pesto ja sekoita huolella joukkoon. Lisää osa kasvisliemestä ja sekoita koko ajan, kunnes neste on lähes haihtunut. Lisää kasvislientä hieman ja jatka samoin, kunnes kaikki kasvisliemi on käytetty. Huom., älä kuitenkaan anna risoton lopussa kuivua, sen on tarkoitus olla notkeaa. 

Ota pannu pois liedeltä, lisää nokare voita ja sekoita se joukkoon. Laita kannen alle tekeytymään n. 5 minuutiksi. Tee annokset, raasta halutesassi päälle parmesaania tai grana padanoa ja koristele basilikan lehdillä. Tarjoile välittömästi. 

lauantai 25. lokakuuta 2014

Yksinkertainen on parasta: spaghetti aglio olio e peperoncino con pangrattato - valkosipulin ja chilin makuista spaghettia korppujauholla höystettynä

Olen riemuissani: Lidl:issä on taas torstaista saakka ollut italialaisia tuotteita valikoimissa, kuten siellä aina sesonkiluontoisesti on. Aivan ihanaa saada ostaa vähän erikoisempiakin tuotteita päivittäisten ruokaostosten lomassa ja erityisesti tämä kyseinen italialainen tuote on saanut minut haltioitumaan:


Ihana, voimakasarominen, puglialainen ekstraneitsytoliiviöljy  Dop Terra di Bari, tuotettu siis tietyllä, tarkkaan rajatulla alueella Italian saappaan korossa tarkkojen kriteereiden mukaan (jonka ansiosta tuote on siis saanut EU:n tuotemerkinnän dop=denominazione di origine protetta). 


Suosin kyseisellä alueella tuotettua ekstraneitsytoliiviöljyä Italiassa asuessani, sillä pidän todella voimakkaista oliiviöljyistä, mutta täällä päin maailmaa sen löytyminen ei ole mitenkään itsestäänselvyys. Ilahduinkin aivan valtavasti, kun huomasin, että se nyt ainakin pienen hetken kuuluu Lidl:in valikoimaan ja vieläpä edulliseen hintaan. Suomessa kun vähänkin laadukkaammat oliiviöljyt tapaavat olla todella huiman hintaisia. Siitä syystä käytän täällä arkisessa ruoanlaitossa aika vaatimatonta oliiviöljyä, joka toki on italialaista ja ehdottomasti ekstraneitsytöljyä ja ajaa tarkoituksensa ihan kivasti, mutta ei ole mitenkään erityisen mieltähivelevää.

Kun tilaisuus siis koitti hankkia laadukasta öljyä kohtuuhintaan, päätin ostaa tätä ihanaa Barin tienoon herkkua joitakin pulloja varastoon ja käydä lähipäivinä hakemassa sitä vielä lisääkin - toiveenani, että varastoni ehtyvät vasta, kun uutta on taas saatavilla. :) 

Mutta nyt päivän reseptiin. Olen ennekin maininnut, että koska italialaiset reseptit ovat pääsääntöisesti todella yksinkertaisia ja niihin käytetään suht vaatimatonta määrää raaka-aineita, nousee yksittäisten tekijöiden laatu arvoon arvaamattomaan. 

Varsinkin tämänkertainen resepti on niin simppeleistä raaka-aineista valmistettu, että on ehdottoman tärkeää, että ne vähät ovat hyviä. Muuten lopputulos ei taatusti makunystyröitä hivele, koska ns. peittäviä makuja ei ole, ja hyvä lopputulos syntyy tasapainosta, laadukkaiden raaka-aineiden oikeasta suhteesta toisiinsa.

Ei pidä säikähtää kyseisen reseptin yksinkertaisuutta ja ehkä jopa "köyhyyttä" raaka-aineiden suhteen; kannattaa vaan luottaa siihen, että yksinkertainenkin (tai nimenomaan juuri se) voi olla herkullista. Antakaa siis mahdollisuus tällekin reseptille - sillä sen lisäksi, että tulette saavan aivan loistavan makuelämyksen, pystytte mahdollisesti laajentamaan arkiruokareseptien repertuaarianne yhdellä erittäin helpolla uudellä jäsenellä - jonka ainekset kaikenlisäksi todennäköisesti on aina olemassa ilman erillistä kauppareissua (varsinkin, kun kokonaisen chilin voi äärimmäisessä hädässä korvata chilijauheella), eli tämä herkku pelastaa teidät silloinkin, kun jääkaapissa ei ole juuri muuta, kuin valo. :)

Usein kyseistä pastaa tehdään ilman korppujauhoja, mutta mukana on silloin tavallisesti tuoretta persiljaa. Sekin on loistava versio, mutta oma suosikkini on tämä - ei ehkä heti uskoisi, mutta kevyesti oliiviöljyssä paistetut korppujauhot maistuvat taivaalliselta. :) Varsinkin tämä korppujauhoversio on muuten loistava vaihtoehto yön pikkutuntien spaghettatalle, kun vaikka baarista kotiin tullessa tekee mieli jotain helppoa ja nopeaa suolaista. :) Italialaiset eivät itse asiassa kotiudu myöhäisillan menoistaan nakkikioskin kautta, vaan ostavat mahdollisesti uunituoreen cornetton kotimatkalla tai keittävät kotona kunnon annoksen spaghettia. Niin niitä kulttuurieroja vaan löytyy asiasta kuin asiasta... ;)

Ainekset kahdelle

200 g spaghettia
1 punainen chili
2 valkosipulinkynttä
ekstraneitsytoliiviöljyä
2 rkl korppujauhoja
suolaa
(annosten päälle raastettua parmesaania tai grana padanoa)

Valmistus

Keitä spaghetti pakkauksen ohjeen mukaan korkeassa kattilassa, runsaassa, suolatussa vedessä. Sillä välin kuumenna reilusti (niin, että pohja peittyy) oliiviöljyä pannulla. Laita kuuman öljyn joukkoon pesty ja kuivattu chili ja kuoritut valkosipulinkynnet. Paista välillä käännellen, kunnes valkosipulit ovat saaneet aivan kevyesti väriä. Varo, ettei seos pala ja etteivät valkosipulinkynnet ehdi edes ruskistua tummiksi. Tämä tekee öljystä kitkerän makuista. Kun valkosipulit ovat saaneet hieman väriä, sammuta levy ja poista ne ja chili öljyn joukosta ja sekoita joukkoon korppujauho. Se saa ruskistua hieman, muttei palaa, joten ole tarkkana ja poista pannu ajoissa liedeltä. Huomioi, että korppujauhot jatkavat öljyssä kypsymistä hieman senkin jälkeen, kun olet pannun jo poistanut liedeltä, jotein kannattaa ennakoida. 

Ennen pastan valuttamista lävikössä ota hieman (n. 2 rkl) keitinvettä talteen. Lisää spaghetti pannulle öljyseokseen, lisää suolaa maun mukaan ja sekoita huolella. Lisää joukkoon talteen ottamasi pastan keitinvesi ruuan notkeuttamiseksi ja sekoita. Tee annokset ja lisää niiden päälle halutessasi raastettua parmesaania tai grana padanoa. Tarjoile välittömösti, BUON APPETITO!

P.S. Huomioi, että öljyä on oltava reilusti suhteessa korppujauhoihin - muuten ruuasta tulee liian kuivaa.

Chili on kuvan annoksessa vain koristeena väriä antamassa. :)

Risotto alle mele - omenarisotto

Kun ilma on niin hyytävän kylmä kuin se on nyt, alkaa vääjäämättä tehdä mieli risottoa, joka on varsinaista pimeiden koti-iltojen lohturuokaa.

Mikä olisikaan syksyisempi aines kuin omena? Ja kyllä, omenaa todella voi käyttää risoton valmistukseen ja vieläpä oikein hyvällä menestyksellä. Maku ei ole ollenkaan kummallinen eikä mitenkään jälkiruokamaisen makea vaan yksinkertaisesti pehmeän mehukas.

Jos suostuu syömään ananasta pizzan päällä niin omenan risotossa ei pitäisi tehdä tiukkaa... ;)

Ainekset kahdelle

1 litra kuumaa kasvislientä
1,5 dl risottoriisiä (carnaroli, arborio)
1 pieni sipuli
1 suurehko omena (esim. royal gala)
nokare voita
ekstraneitsytoliiviöljyä
grana padano -juustoa
suolaa
mustapippuria

Valmistus

Kuori ja kuutioi omena, hienonna sipuli ja laita oliiviöljy ja voi kuumenemaan pannulle. Kun rasvaseos on kuumaa, lisää sipuli ja kuullota kevyesti.Lisää omenat ja kypsennä kevyesti (omenoiden ei tarvitse saada tässä vaiheessa edes väriä) ja lisää riisi. Sekoittele huolella noin minuutin ajan ja lisää osa kasvisliemestä. Jatka sekoittamista, kunnes neste on lähes kokonaan haihtunut. Lisää kauhallinen kasvislientä ja sekoita jälleen, kunnes neste on lähes haihtunut. Jatka näin, kunnes kasvisliemi on kokonaan käytetty. Älä kuitenkaan anna risoton kuivua, vaan jätä se notkeaksi, joskaan ei vetiseksi. Mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla (suolan käytössä muista, että voissa on suolaa ja niin on reseptissä käytettävässä juustossakin - lisää sitä siis maltillisesti) ja lisää pieni kourallinen grana padano -raastetta ja sekoita se risoton joukkoon. Ota pois liedeltä, peitä kannella ja anna tekeytyä n. 5 min. 

Tee annokset, ja raasta niiden päälle maun mukaan grana padanoa. Tarjoile välittömästi, BUON APPETITO!! :)


keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Suloinen syksy - ja kastanjat

Viimeisestä postauksesta on taas kuin huomaamatta vierähtänyt aikaa - jo hieman reilu kuukausi! Työ on pitänyt kiireisenä tänä syksynä, joten blogi on hieman jäänyt paitsioon. Olen tosin siitä ihanassa tilanteessa, että ensimmäistä kertaa elämässäni saan olla myös työkseni italialaisen ruuan kanssa tekemisissä, tosin vain kerran viikossa, muina päivinä työnkuva on hieman erilainen. Ruokaihmisenä täytyy sanoa, että tämä jouluun asti kestävä ruokaprojekti töissä on aivan uskomattoman ihanaa vaihtelua tavalliselle työlleni, joka tosin sekin liittyy, onnekasta kyllä, Italiaan. :)

Toki olen sentään töiden lomassa syksystäkin ehtinyt nauttia. Olen nauttinut ulkoilusta, kynttilöistä pimeinä iltoina, viinilasillisesta silloin tällöin viikonloppuisin ja arkena höyryävistä teekupillisista tai kuumasta kaakaosta. Unohtamatta tietenkään ruokaa - syksyiset ruuat ja tämän sesongin raaka-aineet inspiroivat minua todella ja vaikka blogille ei ole jäänyt juurikaan aikaa, on päivitettävää materiaalia silti kertynyt, koska viime aikoina on keittiössäni syntynyt monenlaista, osittain itsellenikin uutta herkkua.

Syksyllä, kuten talvellakin uuni on keittiössäni ahkerassa käytössä - jo ensimmäiset syksyn viileät ilmat houkuttivat laittamaan uunin päälle ja tämä sesonki jatkuu perheessämme pitkälle ensi kevääseen - kunnes ilmat ovat taas niin lämpimät, että kaipaa jotain keväistä, kevyttä ruokaa, eikä uunin hohkaama lämpö enää todellakaan vedä puoleensa. Perheessämme tämän sesongin kestosuosikkeja varsinkin viikonloppuisin ovat uunipastat, erityisesti lasagne. Lisäksi maistuvat lämmittävät keitot ja myöskin höyryävät risotot, jotka myös ovat osan vuodesta tauolla.

Hedelmistä maistuvat rapsakat omenat (omia suosikkejani ovat usein Italiasta peräisin olevat Royal Gala -omenat), klementiinit, ihanan tummat, lähes mustat viinirypäleet ja tietysti persimonit eli kakit, joista viime syksynä teinkin oman postauksensa.

Mutta mitä olisi syksy ilman kastanjoita? Ei kerrassaan mitään, kun niiden suloiseen makuun kerran pääsee. Ihanat, ihanat kastanjat kuuluvat syksyyn aivan yhtä olennaisena osana, kuin lehtien ruskan värit. Ainakin italialaiseen syksyyn ne kuuluvat. Ja myöskin niiden, joiden osa elämää ja arkea Italia syksyineen ja muine vuoden aikoineen kerran oli.

Näitä ihanaisia, pähkinäisen makuisia palleroita saa Italiassa syksyllä ostaa pienistä kojuista rapisevan paperipussillisen. Ne on vasta paistettu, avotulella, ja ne ovat ostettaessa vielä lämpimiä. Lämpö hohkaa pussin läpi niin, että sen ympärillä on ihana lämmitellä kylmän kohmeisia sormiaan syksyisen koleassa illassa. Kastanjat ovatkin ehdottomasti parhaimmillaan vielä lämpimänä, joten ne kannattaakin syödä saman tien, vaikka hetkeksi puiston penkille istahtaen. Italiassa monella tuntuu olevan sama ajatus - kastanjankuoret ympäriinsä kaduilla ovat myöskin varsin tyypillinen näky Italian ihanan kirpeässä syksyssä (noh, toki riippuu alueesta, mutta ainakin Umbrian syksyä kuvaamaan sopii mainiosti juuri tämä sama...). :)

Jos kastanjoiden himo iskee Suomessa ollessa, on hyvä uutinen se, että nykyään niitä on täältäkin suht kiitettävästi saatavilla.

Turkulaisena hankin omani luontevimmin Italian Herkuista Linnankadulta.

Avotulella en pysty niitä valmistamaan, kun kotonamme ei ole takkaa enkä toisaalta omista kastanjapannuakaan. Omani kypsytän uunissa, mikä ei ole mielestäni yhtä hyvä vaihtoehto, mutta kelpaa paremman puutteessa ja oikein kovan kastanjanälän sattuessa kaukana Italiasta. :D

Valmistus on todella yksinkertainen:

Laita kastanjat veteen likoamaan väh. 1/2 tunniksi, mielellääni pariksikin tunniksi. Lämmitä uuni 220 asteeseen, valuta kastanjat lävikön avulla ja tee jokaisen kuoreen pieni viilto (1-2 cm), koita kuitenkin välttää leikkaamasta sisusta. Tämä vaihe on tärkeä, jotta kastanjat eivät räjähdä kypsyessään. Laita kastanjat uunipellille (leivinpaperille) tai suolapedille uunivuokaan. Paista uunissa n. 30 min. ja tarjoile lämpiminä.





Jännä juttu muuten, etten koskaan oikein syksystä pitänyt - kunnes muutin Italiaan. Osittain ehkä myös kastanjoiden ja muiden, syksyyn kuuluvien, tunnelmallisten pikku juttujen ansiosta huomasin jossain vaiheessa Italiassa asuessani rakastavani syksyä. Siinä kostean kirpeässä viileydessä tuntui olevan jotain taikaa, ja vaikka kostea viileys pääsee luihin ja ytimiin, aina oli jotain hellivää lämmikettä, kuten ihanaa, paksua, kiisselimäistä kuumaa kaakaota. Ne syksyn värit (joita ainakin Umbriassa on aivan yhtä runsaasti kuin Suomessakin), päivien uskomattoman kaunis valo (erityisesti lokakuussa) ja aamujen ja iltojen sumun verhoamat maisemat. Sumua oli varsinkin laaksossa, kotikaupunkini Perugia on ylhäällä kukkulalla, mutta Tiberjoen laaksoon laskeuduttaessa, varsinkin syksyisin maisema verhoutui usein tiheään sumuun.


Umbrian Trasimenojärvi saarineen sumuisen sunnuntain iltana.


Pyhäinpäivän tienoillä Perugiassa järjestettävät (ainakin aiemmin) viisipäiväiset ns. kuolleiden markkinat olivat alhaalla kaupungin ulkopuolella. Se oli joka syksyinen tapahtuma, missä piti käydä ainakin yhtenä päivänä kojuja kiertelemässä. Siellä alhaalla kylmyys oli usein luihin ja ytimiin tunkeutuva, mutta mikä sen kodikkaampaa, kuin palata kotiin markkinapäivän jälkeen lämpimän teekupin ja höyryävien patojen ääreen: risottoja, keittoja, sosekeittoja...Kaikenlaista ihanaa ja lämmittävää. Suloisia muistoja.

Nyt Suomeen palattuani olen oppinut Italian syksyjen ansiosta pitämään syksystä aivan uudella tavalla, jopa rakastamaan sitä. Nyt näen kauneutta ja tunnelmallisia hetkiä täälläkin.




Kuvat ovat rakkaasta, nykyisestä kotikaupungistani Turusta, aivan kotini läheltä Aurajoen rannalta, parin viikon takaa.