lauantai 31. lokakuuta 2015

Bruschette alla pizzaiola - pizzaleipurin bruschetat

Bruschette alla pizzaiola ovat todella helppo ja nopea alkupala, joka maistuu niin aikuisille kuin lapsillekin ja valmistuu todella lähes itsestään. :)

Itse tein nämä scamorza biancalla, jota on nyt muutaman päivän ajan saatavilla Lidlistä, mutta perinteinen mozzarella käy aivan yhtä hyvin. Mozzarella on kuitenkin koostumukseltaan vetisempää, joten tähän reseptiin se kannattaa valuttaa huolella, jottei se vetistä leipää mössöksi, sillä leivän olisi tarkoitus olla rapeaa. Hyvä vaihtoehto on myös ns. pizzamozzarella, jota ei erikseen tarvitse valuttaa, sillä se on kiinteämpää. 

Tarvitset:

(jo vähän kovettunutta) paperipussileipää
paseerattua tomaattia
mozzarellaa, scamorzaa tai muuta mietoa juustoa
laadukasta ekstraneitsytoliiviöljyä
kuivattua oreganoa

Valmistus:

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Uunin lämmetessä leikkaa leipä n. 1 cm:n (ehkä vähän reilu) paksuisiksi paloiksi. 

Levitä leiville paseerattua tomaattia ja laita jokaisen päälle viipale juustoa. 

Kaada leipien päälle ohuena norona oliiviöljyä ja ripottele päälle kuivattua oreganoa.

Paista uunissa. kunnes juusto on sulanut ja saanut väriä ja tarjoa lämpimänä.


TÄMÄN RESEPTIN MYÖTÄ HAUSKAA HALLOWEENIA KAIKILLE! :)

perjantai 30. lokakuuta 2015

Lasagne napoletane con polpettine - napolilainen lihapullalasagne

Tässäpä minun ehdotukseni pyhäinpäivä-viikonlopun kokkailuun - napolilainen lihapullalasagne; kyllä, luit oikein: lasagne, jossa on lihapullia joukossa. :) 

Perinteisen tavan mukaan kyseessä on karnevaaliajan herkku, mutta sopii tämä muulloinkin tehtäväksi ja varsinkin syötäväksi. 

Resepti ei ole vaikea, mutta sisältää useita eri vaiheita ja vie siten jonkin verran aikaa. Aivan omiaan siis vapaapäivään, joka todennäköisesti tulee kotona (hellan ääressä) vietettyä, kun ei kauppoihinkaan pääse pyörimään. ;) 

Tämä lasagne on sen verran tuhti, ettei välttämättä seurakseen juuri muuta kaipaa - korkeintaan pienen ruokahalua herättävän antipaston ja tietysti juhlan kunniaksi jonkin kivan jälkkärin. :)

Resepti on tarkoituksella tuhti - laskiaistiistaina pitää varautua syömällä tuhdisti, sillä seuraavasta päivästä, tuhkakeskiviikosta, alkaa katolisissa maissa pääsiäiseen asti kestävä paasto - mutta toki sitä voi halutessaan keventää paistamalla lihapullat uunissa friteeraamisen sijaan. Hyvää (ja täyttävää) tulee silti, voin vakuuttaa. :) 


TARVITSET:

500 g naudanjauhelihaa
2 kananmunaa
1 dl korppujauhoja
n. 1 dl parmesaaniraastetta
suolaa
mustapippuria
reilusti paistoöljyä (esim. rypsiöljyä)

1 iso sipuli mahdollisimman pieneksi hienonnettuna
n. ½ dl oliiviöljyä
n. 1,5 l paseerattua tomaattia 
suolaa maun mukaan
ripaus sokeria

2 prk ricottaa
suolaa
mustapippuria
3 palloa mozzarellaa

 lasagnelevyjä
raastettua parmesaania päälle ripoteltavaksi
(halutessasi myös salamin paloja ja keitettyjä kananmuna siivuina tai lohkoina)

 VALMISTUS

1. Kuullota paistinpannulla sipuli pehmeäksi ja kevyesti kullankeltaiseksi - älä ruskista. Lisää sokeri, suola ja paseerattu tomaatti. Sekoita ja jätä kastike hautumaan miedolla lämmöllä sillä välin, kun valmistat lihapullat. Älä anna keittyä liiaksi kokoon.

2. Sekoita jauheliha, kananmunat, korppujauhot, parmesaaniraaste, suola ja pippuri tasaiseksi taikinaksi ja pyörittele siitä pikkuruisia lihapullia, joiden säde on max. 3 cm. Friteeraa uppoöljyssä korkeareunaisessa pannussa, kunnes kunnes ne ovat saaneet väriä kauttaaltaan. Nosta reikäkauhalla talouspaperilla vuorattuun astiaan imeyttämään ylimääräiset öljyt pois.

3. Pilko mozzarellat pieniksi paloiksi. Sekoita erillisessä astiassa ricottaan suola ja pippuri ja valmistamaasi tomaattikastiketta kauhallinen kerrallaan niin, että ricotta notkistuu ja saa hennon vaaleanpunaisen värin.

4. Peitä uunivuoan pohja tomaattikastikkeella. Laita kastikkeen päälle lasagnelevyjä mahdollisimman tiiviisti - ei kuitenkaan päällekkäin. Lisää lasagnelevyjen päälle n. puolet ricotasta, mozzarellasta ja lihapullista ja lisäksi n. 1/3 jäljellä olevasta tomaattikastikkeesta.

5. Laita toinen kerros lasagnelevyjä ja ja niiden päälle loput ricotat, mozzarella ja lihapullat ja puolet jäljellä olevasta kastikkeesta.

6. Lisää kolmas kerros lasagnelevyjä ja peitä ne jäljellä olevalla tomaattikastikkeella reunoja myöten. Ripottele päälle kerros parmesaania.

7. Paista uunissa 180 asteessa n. 35 minuuttia. Jos lasagne alkaa tummua päältä liikaa, peitä vuoka foliolla.

8. Anna valmiin lasagnen tekeytyä n. 10 min. ennen tarjoilua.





HYVÄÄ PYHÄINPÄIVÄ-VIIKONLOPPUA! :)

maanantai 26. lokakuuta 2015

Keski-Italian herkkuja: lenticchie e carote & fettunte - linssi-porkkana -keitto & oliiviöljy- bruschetat

Keski-Italian Umbriassa (entisellä kotiseudullani), Castelluccio di Norciassa ja Colfioritossa, kasvaa maailman - ainakin minun maailman - parhaita linssejä. :) Linsseistä tulevat ensimmäisenä ehkä mieleen intialaiset ruuat, mutta kyllä niitä käytetään eri puolilla Italiaakin aika laajasti.

Linssit kuuluvat herneiden ja papujen lailla palkokasveihin ja ovat yksi vanhimmista viljelykasveista - varhaisimmat todistetusti olemassa olleet linssiviljelmät ovat peräisin 7000 vuoden takaa!

Linssit ovat todella ravinteikkaita: ne ovat erinomainen kasvisproteiinin lähde ja niissä on paljon mm. hyviä hiilihydraatteja, kuitua,  rautaa ja vitamiineja ja ne ovat vähäenergisiä ja täyttäviä.

Linsseistä ja porkkanoista syntyy ihana, helppo ja edullinen arkiruoka - lämmittävä keitto, jota kannattaa tehdä iso kattilallinen, jota voi viikon mittaan lämmitellä, sillä tämä soppa todellakin vain paranee päivien myötä.

Nyt, kun syyssateet ovat saapuneet, on mahtavaa arjen luksusta tulla ulkoa sateesta sisälle, lämmittää lautasellinen valmista keittoa ja keiton lämmetessä paahtaa uunissa hiukan leipää keiton seuraksi...

Fettunte eli yksinkertaiset, oliiviöljyllä, suolalla ja valkosipulilla maustetut bruschetat ovat peräisin Umbrian naapurista, Toscanasta.

Ne tarjoillaan tavallisesti antipastona, mutta sopivat ne pikkupaloina aperitiivillekin. Päätin kuitenkin kokeilla niitä linssikeiton pariksi, ja ne sopivatkin siihen tehtävään hyvin.

Viime torstaina tein sateessa kävellen kauppareissun ja kotiin päästyäni olin hiukan viluinen. Uuni päälle ja leivät uuniin ja keitto lämpiämään ja hetken päästä olo oli taas ihanan lämmin, kun uuni hohkasi lämpöä ympärilleen ja soppa höyrysi lautasella!

LINSSI-PORKKANA -KEITTO

Ainekset

400 g kuivattuja vihreitä linssejä (huolella huuhdeltuna ja liotettuna, jos se on tarpeen - tarkasta paketin kyljestä)
2 suurta porkkanaa kuorittuna ja rinkuloiksi leikattuna
1 pieni sipuli hienoksi silputtuna
ekstraneitsytoliiviöljyä
2 kasvisliemikuutiota
jauhettua mustapippuria maun mukaan
(pientä pastaa)
(halutessasi parmesaania annosten viimeistelyyn)

Valmistus

Kuullota sipulisilppua oliiviöljyssä suuren kattilan pohjalla. lisää porkkanat, linssit, liemikuutiot ja reilusti vettä (ks. linssipaketin ohjeistus + hiukan päälle).

Jätä kiehumaan miedolle lämmölle kannen alle vähintään, kunnes linssit ja porkkanat ovat kunnolla kypsyiä, eli n. 30-40 min, mutta voit keittää keittoa huoletta aavistuksen soseutuvan pehmeäksikin. Lisää tarvittaessa vettä.

Sekoittele välillä ja lisää mustapippuri keittämisen loppupuolella. 

Tarkasta maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Jos haluat käyttää keitossa pastaa, lisää se joukkoon niin, että se ehtii keittyä pastapaketin osoittaman ajan verran. Voit helposti muunnella reseptiä makusi mukaan: korvaa pasta vaikka speltillä, ohralla tai riisillä.

Tarjoile lämpimänä ja lisää annosten pinnalle norona hieman laadukasta oliiviöljyä. Halutessasi voit viimeistellä annokset vielä hienolla parmesaaniraasteella. 


FETTUNTE

Ainekset:

(vaaleaa) paperipussileipää
muutamia valkosipulinkynsiä kuorittuna
parasta mahdollista ekstraneitsytoliiviöljyä 
suolaa

Valmistus:

Viipaloi leipä ja paahda uunissa 200 asteessa, kunnes viipaleet ovat rapsakoita, mutteivät korppumaisen kovia. 

Hiero jokaiseen palaan valkosipulinkynttä, lorauta päälle oliiviöljyä ja ripottele suolaa.

Tarjoa lämpimänä!





AURINKOISTA MAANANTAITA! :)

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Ruokaa kaikille aisteille: insalata d'arance siciliana - sisilialainen appelsiinisalaatti

Tämä ihana, kevyt, terveellinen ja helppo resepti on kotoisin aurinkoisesta Sisiliasta ja sopii loistavasti lisukkeeksi lihalle tai kalalle ja keventää ihanasti kokonaisuutta tuhdinkin ruoan parina. :) 

Tätä salaattia valmistaessasi saati verkkokalvoillesi oikean piristävän värikylvyn - näin pimeään vuodenaikaan ainakin omat verkkokalvoni suorastaan janoavat mahdollisimman kirkkaita värejä. ;) 

Entäs tuoksu sitten...Sitrushedelmien tuoksut kuuluvat lempparituoksujeni joukkoon ja saavat mielen harmaanankin päivänä kumman pirteäksi. :) 

Antaa maun puhua puolestaan - sitä lienee turha edes koittaa selittää. :D

Ainekset

2 suurehkoa appelsiinia
1/2 pientä punasipulia
pieni kourallinen mustia oliiveja (paloiteltuna)
suolaa
mustapippuria
laadukasta ekstraneitsytoliiviöjyä
(aavistus tuoretta persiljaa silppuna)

Valmistus

Kuori appelsiinit ja poista huolella kaikki valkoiset sisäkuoren palat. Jaa kahtia ja leikkaa n. 1/2 cm:n paksuisiksi viipaleiksi. 

Asettele laakealle tarjoiluvadille. Ripottele päälle hieman suolaa ja pippuria. 

Viipaloi punasipuli mahdollisimman ohueksi ja lisää viipaleet appelsiinin päälle. Kaada päälle oliiviöljyä ohuena norona ja lisää oliivit ja halutessasi tuoretta persiljaa silputtuna.




ILOISTA ALKAVAA VIIKKOA! :)

Kun tekee mieli superhyvää: pizza con patate fritte - ranskispizza

Silloin kun tekee mieli jotain supersuperhyvää, helppo ratkaisu on ranskispizza. :-P

Ranskalaiset pizzan päällä kuulostaa ehkä omituiselta, mutta on Italiassa aika tavallinen juttu ja voin vakuuttaa, että yhdistelmä toimii kertakaikkisen hyvin! :)

Ranskikset kannattaa todella paistaa upporasvassa (paistinpannu toimii aivan hyvin - rasvakeitintä ei tarvita), jotta pizza on mehevämpi. 

Pellilliseen tarvitset:

n. 2 dl paseerattua tomaattia
ekstraneitsytoliiviöljyä
suolaa
tuoreita basilikanlehtiä
2 mozzarellaa
600 g pakasteranskalaisia 
reilu 1/2 l paistoöljyä (esim. rypsiöljyä)

Valmistus:

Valmista pizzataikina ja jätä se kohoamaan lämpimään, vedottomaan paikkaan (esim. pois päältä olevaan mikroon) puoleksi tunniksi. 

Valuta ja viipaloi mozzarellat. 

Sekoita kulhossa paseerattu tomaatti, revittyjä, tuoreita basilikanlehtiä ja maun mukaan suolaa.

Paista ranskalaiset rapsakoiksi ja kullanruskeiksi mahdollisimman kuumassa upporasvassa. 
Laita laakealle, talouspaperilla vuoratulle astialle ja peitä talouspaperilla, jotta saat liian öljyn imettyä pois. 

Laita uuni lämpiämään 300 (tai 250) asteeseen ja leivo pizzapohja. Levitä pohjalle tomaattikastike ja mozzarella. Kun uuni on lämmin, paista pizzaa muutamia minuutteja, kunnes se on kypsä. Korkeassa lämpötilassa ohueksi leivottu pizza kypsyy todella nopeasti. 

Ota pizza uunista, suolaa ranskalaiset ja levitä pizzan päälle. 

Tarjoile samantien!



perjantai 23. lokakuuta 2015

Makea idea viikonloppuun: tiramisù

Tässä se vihdoin tulee: klassisen, espressokahvin makuisen tiramisun resepti!

Useammanlainen tiramisuresepti täällä blogissa jo onkin, vaan tämä aito ja alkuperäinen on antanut odottaa itseään...

...miksikö? Enkö pidä siitä? Enkö tee sitä koskaan?

Kyllä pidän kovasti ja kyllä teen, aika usein. :)

Vaan aina on jokin syy ollut, etten tätä reseptiä ole saanut blogiin laitettua...

Huonoja kuvia, kuvia ei muistettu ottaa lainkaan, tiramisù on ulkonäöltään tai muuten vähemmän mairittelevasti onnistunut...

Viimeisimmästä tiramisustani tuli kivan näköinen, muistin ottaa kuvia - ne eivät ehkä ole maailman parhaita, mutta saavat kelvata, sillä haluan tämän reseptin blogiin vihdoinkin! :D

Muistathan käydä katsomassa myös tiramisukakunmansikkatiramisunsitruunatiramisun ja nutellatiramisun reseptit!

Tarvitset

jäähtynyttä espresso-kahvia (terästä halutessasi esim. marsalalla)
200 g savoiardi-keksejä
3 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1 prk mascarponea
tummaa kaakaojauhetta

Erottele kanamunien valkuaiset ja keltuaiset eri kulhoihin. Muista, että valkuaisen joukkoon ei saa joutua ollenkaan keltuaista. 

Lisää molempiin kulhoihin 3/4 dl sokeria. Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi (jos käännät kulhon ylösalaisin, valkuaisten tulee pysyä siellä) ja sen jälkeen keltuaiset ja sokeri vaaleaksi kreemiksi. 

Sekoita varovasti keltuaisten ja sokerin joukkoon mascarpone tasaiseksi kreemiksi. Lisää valkuaisvaahto ja sekoita entistäkin varovaisemmin, esim. puulusikalla alhaalta ylös nostellen.

Kasta savoiardit yksitellen ja nopesti espressoon ja asettele vieriviereen tiiviiksi kerrokseksi tarjoilukulhon pohjalle. Kaada aiemmin valmistamasi vaahto keksien päälle ja levitä tasaiseksi. 

Tarjoilukulhon koosta riippuen voit myös tehdä kaksikerroksisen tiramisun, menetelmä on silloin täysin sama - myös kerrosten väliin tulee vaahtoa.

Laita jääkaappiin tekeytymään vähintään kahdeksi tunniksi. 

Koristele ripottelemalla päälle tummaa kaakaojauhetta ja tarjoile. 





KIVAA LAUANTAITA! :)

Todellista lohturuokaa: risotto ai quattro formaggi - neljän juuston risotto

Mikä lämmittäisikään sielua ja väsähtänyttä mieltä paremmin, kuin neljä toisiinsa kietoutuvaa, täyteläistä, juustoa?

Koostumus on lusikoitavan pehmeää ja mikä sen lempeämmältä tuntuukaan...Voit vaikka käpertyä riisikulhoinesi sohvalle - antaa ulkona sataa ja tuulla, antaa harmaan taivaan roikkua kattojen yllä...Mikään ei häiritse ja kaikki on kohdallaan, kunhan ruoka on hellivää. 

Antaa kuluneen viikon kiireiden ja huolten aiheiden painua unholaan - nyt on perjantai, viikonloppu on taas edessä, ja on aikaa omistautua sille, mitä maailmassa entien rakastaa - perheelle, kotielämälle, keittiölle...

Suloisiin viikonlopputunnelmiin minut tuuditteli tällä kertaa taivaallinen risotto ai quattro formaggi, joka on riittävän hienostunut, että sopii erinomaisesti vierastarjottavaksikin :)

Juustot voivat oikeastaan olla mitä tahanksa, kunhan niitä on neljä. Juustonkannikat pääsevät tässä reseptissä loistavaan hyötykäyttöön, vaikka onkin tunnustettava, että tällä kertaa kävin itse varta vasten Stockmannilla juustoja ostamassa. :) 

Laita kutakin juustoa 50 - 100 grammaa - suhteet voivat vaihdella mieltymystesi mukaan, ja tietenkin miedompia kannattaa laittaa suhteessa enemmän, kuin vahvempia. 

Tarvitset (kahdelle):

8 dl kuumaa kasvislientä
1,5 dl risottoriisiä
1 pieni sipuli pieneksi silpuksi paloiteltuna
2 valkosipulinkynttä kokonaisena
nokare voita
loraus ekstraneitsytoliiviöljyä
1/2 lasia valkoviiniä
ripaus mustapippuria
n. 100 tavallista - tai puhvelin mozzarellaa kuutioituna
pala savujuustoa kuutioituna (scamorza affumicataa, jos löydät; itse käytin hollantilaista savustettua vuohenmaitojuustoa)
pala taleggioa (tai gorgonzolaa)
pala parmesaania tai grana padanoa raasteena

Valmistus:

Kuullota sipulit (teflonpintaisella) pannulla, miedolla lämmöllä voin ja oliiviöljyn sekoituksessa. Sipulit eivät saa saada väriä.

Poista valkosipulinkynnet ja lisää pannulle riisi. Kuullota noin minuutin ajan. Lisää viini ja nosta lieden lämpötila maksimiin. Anna höyrystyä ja ala lisätä kasvislientä kauhallinen kerrallaan koko ajan sekoittaen, kunnes kaikki liemi on käytetty. Lisää seuraava kauhallinen aina vasta, kun edellinen on lähes kokonaan imeytynyt. 

Jätä risotto hyvin löysäksi. Lisää juustot ja laske lämpötilaa. Sekoittele, kunnes juustot ovat täysin sulaneet joukkoon ja risotto on puuromaisen pehmeää ja notkeaa.

Tarjoile välittömästi.




ONNELLISTA VIIKONLOPPUA! :)

torstai 22. lokakuuta 2015

Helppoa ja nopeaa: sugo di funghi - tomaattinen sienikastike (pastalle)

Tässäpä taas helppo ja nopea idea arkiseen ruoanlaittoon. :) 

Voit tehdä vaikka viikonloppuna isommankin satsin seuraavan viikon varalle, josta riittää moneksikin päiväksi, jolloin riittää, kun keität kastikkeelle päivittäin pastaa kaveriksi. :) Tämä kastike sopii myös pakastettavaksi, jos ei sama ruoka maistu joka päivä.

Tarvitset:

1/2 litraa paseerattua tomaattia
n. 200 g tuoreita herkkusieniä
ekstraneitsytoliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
kourallinen tuoreita basilikan lehtiä
suolaa maun mukaan
ripaus sokeria 
mustapippura

Valmistus:

Puhdista sienet huolella ja viipaloi ohuiksi siivuiksi. Laita reilu loraus oliiviöljyä kuumenemaan paistinpannulle. Kuullota kokonaisia valkosipulinkynsiä kuumassa öljyssä, kunnes ne ovat kullanruskeita.

Poista valkosipuinkynnet ja lisää kaikki muut ainekset. Sekoita ja jätä kannen alle hautumaan miedolla lämmöllä 20-30 minuutiksi. 

Tarjoilen pastaan sekoitettuna. Lisää halutessasi annosten päälle raastettua parmesaania tai grana padanoa.




ILOISTA TORSTAITA, HARMAUDESTA HUOLIMATTA! :)

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Risotto alle pere e gorgonzola - päärynä-gorgonzola -risotto

Gorgonzola on pohjois-italialainen, Lombardian ja Piemonten maakunnissa tuotettu lehmänmaidosta valmistettu sinihomejuusto ja sitä on saatavana niin dolcea (mieto) kuin piccantea (voimakas). 

Itse suosin mietoa versiota, sillä olen homejuustojen suhteen oikeastaan vielä tuuttavuuden teko -asteella, joten kovin voimakas homeen maku ei vielä miellytä. ;) 

Gorgonzola sopii risottoon loistavasti, sillä sen rakenne on hyvin pehmeä ja kermainen (paljon esim. Aurajuustoa pehmeämpi), joten se sulaa ja sekoittuu risoton joukkoon täydellisesti tehden risotostakin samettisen kermaisen. 

Gorgonzola sopii loistavasti yhteen päärynän kanssa - maut täydentävät toisiaan ja muodostavat täydellisen yhtälön, mutta kumpikaan ei peitä toisensa makua, vaan ne tuntuvat silti selkeästi erikseen. 

Jos et ole homejuustojen ystävä, kannattaa tälle risotolle silti antaa mahdollisuus, sillä päärynä todella taittaa makeudellaan loistavasti homeen makua, joka jää varsin miedoksi. :) Tässäpä siis oiva ruokalaji homejuustoihin totutteluun - muista vain valita mieto versio. ;) 

Omalle hieman vajaa 3-vuotiaalle pojallenikin maistui loistavasti - paras palkinto ruuanlaitosta olivat ehdottomasti hänen reippaat "nam nam" -kommenttinsa. :D

Ainekset kahdelle

1,5 dl risottoriisiä
7-8 dl kuumaa kasvislientä
1 keskikokoinen päärynä kuutioiksi pilkottuna
50 g gorgonzolaa (makusi mukaan mietoa tai vahvaa; korvaa tarvittaessa muulla sinihomejuustolla)
1/3 dl parmesaania hienona raasteena + hieman annosten viimeistelyyn
1 pieni sipuli hienoksi silputtuna
2 valkosipulinkynttä kokonaisena (kuorineen
1/2 lasia (n. 1 dl) valkoviiniä
2 rkl ekstraneitsytoliiviöljyä
n. 1 rkl voita

Valmistus

Laita oliiviöljy ja voi sulamaan pannulle miedolla lämmöllä. Kun rasvaseos on kuumaa, lisää valkosipulinkynnet ja sipulisilppu ja kuullota. Sipuli ei saa saada väriä, joten pidä lämpötila riittävän matalana.

Poista valkosipulinkynnet ja lisää riisit ja kuullota n. minuutin ajan koko ajan sekoitellen. Nosta lieden lämpötila maksimiin ja lisää valkoviini. Anna sen höyrystyä lähes kokonaan pois samalla sekoitellen. 

Sekoita joukkoon päärynän palat ja kauhallinen kasvislientä. Anna haihtua samalla koko ajan sekoittaen. Lisää seuraava kauhallinen vasta, kun edellinen on lähes kokonaan haihtunut. 

Jatka näin, kunnes kasvisliemi on käytetty ja sammuta liesi. Jätä risotto lähes lusikoitavan löysäksi, siirrä pois liedeltä. Sekoita joukkoon parmesaaniraaste ja gorgonzola nokareina.  

Laita takaisin lieden jälkilämmölle ja sekoita, kunnes juustot ovat sulaneet risottoon tasaisesti. 

Tarjoile välittömästi. 


tiistai 20. lokakuuta 2015

Calzone napoletano

Lauantai-iltana tein valtavan kokoisen napolilaisen calzonen, joka oli tarkoitettu kolmelle, mutta josta jäi puolet vielä seuraavaksikin päiväksi (tein 1,5 kertaisen taikinan, vaikka yksinkertainenkin olisi riittänyt mainiosti). 

Calzone on pizzan sukulainen - taikinakin on sama - mutta se on kahtia taitettu, jolloin täytteet kypsyvät taikinan sisällä, ja paiston ajan uunista leijailee mitä herkullisin tuoksu. 

Calzone on helppo tehdä, mutta se vaatii hiukan pizzaa pidemmän kypsymisajan, sillä se kypsennetään matalammassa lämmössä. 

Tällaista calzonea voi kutsua myös nimellä calzone Vesuvio, sillä sen muodon pitäisi muistuttaa (etäisesti) Vesuviusta ja sen päälle laitettavan tomaattikastikkeen Vesuviuksesta purkautuvaa laavaa. ;)

Tarvitset…

…taikinaan:

2 dl kädenlämpöistä vettä
n. 5 dl jauhoja (puolet tavallisia vehnäjauhoja ja puolet durumjauhoja)
½ pussia kuivahiivaa
suolaa
(pieni loraus oliiviöljyä)

…tomaattikastikkeeseen:

 paseerattua tomaattia
oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
suolaa
ripaus sokeria
tuoreita basilikanlehtiä

…täytteeksi:

mozzarellaa
ricottaa
herkkusieniä
parmesaania
mustapippuria
yms. (esim. kinkku, salami ja lähes mitkä vaan juustot sopivat hyvin)

Valmistus…

…taikina:

Liuota hiiva kädenlämpöiseen, suolattuun veteen. Sekoita joukkoon tässä vaiheessa öljy, jos aiot sitä käyttää ja sen jälkeen jauhot. Sekoita huolella ja vaivaa muutama minuutti. Anna kohota liinan alla lämpimässä ja vedottomassa paikassa noin 30 minuuttia.

…tomaattikastike:

Kuullota kokonaisia valkosipulinkynsiä oliiviöljyssä, kunnes ne ovat kullanruskeita ja ota ne pois. Lisää paseerattu tomaatti, suolaa maun mukaan, ripaus sokeria ja kokonaiset basilikanlehdet; sekoita ja jätä kiehumaan miedolle lämmölle kannen alle väh. 10 minuutiksi.

...kokoaminen:

Leivo taikina pyöreäksi suureksi pohjaksi ja anna kohota n. 10 min. Levitä pohjan toiselle puoliskolle tomaattikastiketta ja sen päälle purkillinen ricottaa. Lisää pestyt, ohuen ohueksi viipaloidut herkkusienet ja ripottele päälle aavistus mustapippuria. Revi päälle mozzarella ja leikkaa joukkoon parmesaanilastuja.
Sulje calzone taittamalla pohjan tyhjä puolisko täytetyn päälle. Painele ja taittele reunat huolellisesti kiinni.

Halutessasi lisään n.paistoajan puolessa välissä calzonen päälle vielä tomaattikastiketta (tai oliiviöljyä).

Paista esilämmitetyssä uunissa 200 asteessa 20-25 minuuttia.

Tarjoile lämpimänä.







Pienet kädet valmiina nappaamaan palan calzonea.

Nam...Kun leikkaat calzonen halki, sisältä paljastuu ihanan venyvä juustoinen sydän...


sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Risotto al vino rosso - punaviinirisotto

Ihanaa, risottoaika on täällä taas!!! :) 

Kylmän vuodenajan suosikkiruokani taitaa olla risotto...ehkä sille eivät vedä vertaa edes uunipastat - kuten lasagne. ;) 

Syksyn ekat risotot ovat aina oikeita juhlahetkiä ja aina maku pääsee yllättämään - vielä parempaa, kuin saattoikaan muistaa!

Läpi syksyn ja talven risottoja tulee tehtyä sen verran, että kevään tullen tekee totisesti mieli jotain muuta - tässä luultavasti syy siihen, miksei blogistani vielä löydä tankoparsarisoton ohjetta. ;) 

Tässä helppo ja kätevä idea ylijääneiden punaviinitilkkojen parhaaseen mahdolliseen hyötykäyttöön. ;)

Nam, mikä mehevä syksyinen tuoksu, maku ja väri!

Tarvitset (kahdelle)

8 dl hyöryävän kuumaa kasvislientä
1,5 dl risottoriisiä (arborio, carnaroli)
1/2 lasia punaviiniä
1 pieni punasipuli hienoksi silpuksi pilkottuna
2 valkosipulinkynttä kokonaisena ja kuoripäällysteisenä
(1 rosmariinin oksa)
nokare voita
ekstraneitsytoliiviöljyä
hyppysellinen mustapippuria
parmesaania tai grana padanoa raasteena

Valmistus

Laita voi ja 2-3 rkl oliiviöljyä pannulle lämpenemään miedolla lämmöllä, jotta voi ei pala tai edes ruskistu. Lisää sipulisilppu, valkosipulinkynnet ja halutessasi rosmariinin oksa ja kuullota edellee miedolla lämmöllä, sillä ne eivät saa saada väriä. 

Lisää riisi ja kuullota koko ajan sekoitellen 1-2 min. Lisää punaviini ja höyrystä edelleen koko ajan sekoitellen. 

Ala lisätä kuumaa kasvislientä kauhallinen kerrallaan, kunnes kaikki liemi on käytetty. Lisää seuraava kauhallinen aina vasta kun edellinen on jo lähes kokonaan imeytynyt ja muista sekoittaa aivan koko ajan. 

Jätä risotto löysäksi, ota se tarpeeksi ajoissa liedeltä. Poista joukosta valkosipulinkynnet ja rosmariininoksa. Lisää mustapippuria maun mukaan ja kourallinen parmesaaniraastetta. Sekoita huolella joukkoon lieden jälkilämmöllä. 

Tee annokset (mieluiten kuumille lautasille), ripottele pinnalle hienoksi raastettua parmesaania maun mukaan ja tarjoile välittömästi, sillä risoton rakenne muuttuu nopeasti. 


lauantai 17. lokakuuta 2015

Mistä kaikki alkoi & paras Italian tuliainen: tuorepizza

Nyt lokakuun alussa tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun lähdin Italiaan opiskelemaan.

Kyseisestä päivästä varsinkin tietyt hetket piirtyvät edelleen mieleeni selkeinä: se, kun istuin Fiumicinon lentokentällä palmun katveessa matkalaukkuni päällä opiskelukaupunkiini Perugiaan menevää bussia odotellen; se, kun bussi n.3 tunnin matkan jälkeen alkoi kavuta ylös kohti Perugian vanhaa kaupunkia ja miltä ensimmäinen silmäykseni tulevassa kotikaupungissani näytti. Erityisen hyvin muistan ensimmäisen illalliseni Perugiassa kaupungin maineikkaammassa (ja mielestäni parhaassa) pizzeriassa, Pizzeria Pompeissa.

Olin paikallisen ystävän seurassa ja hänen suosituksestaan söin Pizza Italian, joka oli kahdellakin tavalla erikoinen: se oli ns. pizza bianca, valkoinen pizza, eli tomaattikastiketta ei ollut ollenkaan ja sen lisäksi täytteet (puhvelin mozzarella, kirsikkatomaatit, basilikan lehdet) pizzan päällä olivat raakoja, lisätty vasta pizzan paiston jälkeen!

Valkoinen pizza ei ollut itselleni silloin enää aivan uusi juttu, sillä olin moiseen törmännyt jo paria vuotta aiemmin ollessani lyhyen ajan au-pairina Vicenzassa pohjois-Italiassa. Perheen isä toi yhtenä iltana pizzat kotiin ja oli valinnut minulle valkoisen pizzan, joka osoittautui herkulliseksi alkujärkytyksestä toivuttuani. ;) Olin todellakin aika järkyttynyt, sillä silloisessa maailmassani pizzoissa ja toki myös lasagneissa totta totisesti oli tomaattikastiketta! Enpä olisi silloin vielä arvannut, että jonain päivänä suosikkini niin pizzoissa kuin lasagneissakin ovat valkoisia...

Nythän Suomessakin jo valkoinen pizza ja myös jonkin verran tuorepizza alkavat olla melko tuttuja ja ohjeita kyllä löytyy niin lehdistä kuin blogeistakin, mutta tuolloin kymmenen vuotta sitten siis pizza, johon täytteet (tai ainakin osa niistä, sillä osa on hyvinkin saattanut käydä uunin kautta) lisätään uunista oton jälkeen, oli kyllä itselleni aivan vieras tuttavuus.

Ihastuin kuitenkin oitis ja päädyin ottamaan ehkäpä jopa useimmiten juuri tuorepizzaa. Suosikikseni muodostui valkoinen pizza, jossa on uunin kautta käynyttä mozzarellaa ja päällä tuoreita kirsikkatomaatin palasia, rucolaa ja parmesaanilastuja.

Tällaista pizzaa olen tehnyt Suomessa lukuisia kertoja perheelleni ja muillekin, ja siitä on tullut oikea kestosuosikki, joka tuntuu maistuvan aina ja kaikille. Nykyään tämä on varmaankin lempparipizzani, jos ihan pakko olisi vain yksi valita, joten siitä syystä pidän tämän pizzan reseptiä parhaana Italian tuliaisenani. :)

Yhteen pellilliseen tarvitset

annos pizzataikinaa
2 mozzarellaa
rasia kirsikkatomaatteja 
rucolaa
parmesaania
suolaa
ekstraneitsytoliiviöljyä
(halutessasi lisäksi Parman kinkkua)

Valmistus

Valmista pizzataikina, anna sen kohota ja leivo pellille. Taikinan kohotessa valuta mozzarellat lävikössä.

Paista pelkkää pizzapohjaa uunissa 300 asteessa n. 3 minuuttia. Lisää pohjan päälle revitty mozzarella ja paista uunissa kypsäksi. 300 asteessa tähän ei mene muutamaa minuuttia kauempaa - etenkin, jos pohja on kaulittu ohueksi.

Pizzan kypsyessä pese ja pilko kirsikkatomaatit puolikkaiksi tai neljäsosiksi. 

Ota pizza uunista ja anna jäähtyä aavistuksen verran - niin, ettei pizza enää ole liian kuumaa syötäväksi.

Ripottele päälle rucola ja kirsikkatomaatit. Ripottele rucolan ja kirsikkatomaattien päälle aavistus suolaa ja lisää ohuen ohuena norona hiukan oliiviöljyä. 

Veistä pizzan päälle parmesaanilastuja esim. kuorimaveitsellä. 

Leikkaa paloiksi ja tarjoile. Tätä pizzaa on kätevin syödä kädestä niin, että pala on taitettu kahtia, jolloin päällysteet eivät pääse pahasti putoilemaan. :)

Nautinnollisia pizzahetkiä! :)






Uskomatonta kauneutta Italian vihreässä sydämmessä: osa Perugian vanhaa kaupunkia ja näkymä ympäröiville kukkuloille. 

AURINKOISTA JA RUOKAISAA LAUANTAITA!!! :)

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Focaccia genovese - genovalainen focaccia

Yksi parhaista Italian ruokamuistoistani piirtyy mieleen edelleen selkeänä, vaikka aikaa on siitä kulunut nyt tänä syksynä jo 12 vuotta. 

Olin ensimmäisellä vierailullani Genovassa, kylässä ystävien luona. Aamupalalle haettiin lähileipomosta vastapaistettua focacciaa, jota sitten mutusteltiin keittiönpöydän ääressä samalla höyryävää cappuccinoa hörppien. (Sittemmin olen oppinut nauttimaan myös makeasta aamupalasta, mutta tuohon aikaa se ei vielä maistunut ja olin erityisen innoissani saadessani kunnon suolaisen aamiaisen.)

Focaccian palat oli pakattu paperpussiin, jonka focacciojen öljyinen pinta oli värjännyt laikukkaaksi. Lämpimän tuoretta; rapeaa mutta samalla uskomattoman pehmeää - laadukkaan oliiviöljyn ja merisuolan maku...Täydellistä, yksinkertaisesti. 

Focacciaa olen tuonkin reissun jälkeen aina Genovassa käydessäni hankkinut käsiini mahdollisimman vikkelään, ja aina kokemus on tyrmistyttänyt: vielä parempaa, kuin muistinkaan. 

Vaan mikä neuvoksi, kun ei olla Genovaa lähimaillakaan? Ei auta, vaikka oltaisiin muualla Italiassa, jos ei olla Liguriassa - muissa maakunnissa focaccia on aivan erilaista. 

Olihan se pakko alkaa itse opetella täydellisen focaccian valmistusta, edellisestä Genovan reissusta kun on aikaa eikä seuraavasta ole vielä tietoakaan. ;) 

Ensimmäiseen yritykseen uskaltauduin perjantaina...lopputulos? Ei (vielä ainakaan) sellainen alkuunkaan kuin Genovassa, mutta omalla tavallaan hyvä. :)

Tässä resepti, jos haluat kokeilla. Vaikeaa focaccian tekeminen ei ole, aikaa vievää kylläkin. 

Pellilliseen tarvitset: 

600 g vehnäjauhoja
4 dl vettä
40 ml mahdollisimman laadukasta ekstraneitsytoliiviöljyä (mahdollisuuksien mukaan ligurialaista)
2 tl sokeria
2 tl suolaa
25 g tuorehiivaa
merisuolaa
1 dl ekstraneitsytoliiviöljyä

(+keittiövaaka, suuri kulho, monitoimikone tai sähkövatkain, jossa on taikinakoukku, uuniritilä ja syvä uunipelti) 

Valmistus:

1. Lisää suureen kulhoon haalean veden joukkoon suola, sokeri ja 40 ml oliiviöljyä. Sekoita ja lisää puolet jauhoista. Sekoita sähkövatkaimen (tai monitoimikoneen) taikinakoukulla aivan sileäksi ja tasaiseksi seokseksi. 

2. Lisää murustettu tuorehiiva ja sekoita edelleen, kunnes hiiva on täysin liuennut taikinaan ja vähän ylikin - yhteensä n. 3 minuuttia.

3. Lisää loput jauhoista ja sekoita edelleen, kunnes taikina on aivan tasaista, kimmoisaa, mutta notkeaa. Älä lisää jauhoja, vaan työstä taikinaa, kunnes koostumus on sopiva - kiinteä, kimmoisa ja tasainen, samalla vielä kuitenkin varsin pehmeä ja löysä. "Tahmeus" ei haittaa.

4. Kaada puhtaalle uunipellille (halutessasi vuoraa leivinpaperilla) reilu lammikko oliiviöljyä ja kaada taikina sille. Huolehdi, että joka kohdassa taikinan alla on öljyä. Muotoile taikina leivän muotoiseksi ja voitele pullasutia apuna käyttäen oliiviöljyllä.

5. Jätä kohoamaan lämpimään, vedottomaan paikkaan 60-90 minuutiksi. Sopiva paikka on vaikkapa uuni, jossa on vain valo päällä. 

6. Levitä taikina käsin koko pellille. Pidä edelleen huolta, että joka kohdassa taikinan alla (ja myös reunoissa) on öljyä. Voitele taas oliiviöljyllä, ja ripottele pintaan merisuolaa. Jätä kohoamaan vielä puoleksi tunniksi. 

7. Painele taikinan pintaan sormenpäillä tiheään syviä kuoppia. Kaada tasaisesti loppu oliiviöljystä taikinan pinnalle niin, että sitä menee myös kuoppiin. Anna kohota vielä 30 min. 

8. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Roiskuttele taikinan pinnalle hiukan vettä pullasutia apuna käyttäen. Roiskuta hiukan vettä myös uunin sisään. 

9. Paista focacciaa uunin tehosta riippuen n. 20-25 min. 

10. Kun focaccia on kypsä, siirrä se välittömästi pelliltä uuniritilälle, jotta se säilyttää rapsakkuutensa. 

11. Leikkaa reiluiksi paloiksi ja tarjoa lämpimänä. Sopii erityisesti aamu- tai välipalaksi. :)



AURINKOISEN SULOISTA SUNNUNTAITA! :)

lauantai 10. lokakuuta 2015

Viikonlopun kokkailuun: pollo alla cacciatora - kanaa metsästäjän tapaan

Tässä oiva vinkki sunnuntailounaalle tai lauantai-iltaan tai joka tapauksessa sellaiseen hetkeen, jolloin ruoan ei tarvitse olla vartissa valmista. 

Odottelemaan tosiaan joutuu hieman, mutta sen kun malttaa, niin makunautinto kyllä palkitsee. Sitä paitsi, ruoan kypsyessä saat jo nautiskella suorastaan huumaavasta tuoksusta!

Pollo alla cacciatora on italialainen klassikko, josta muunnelmia ja versioita on valtava määrä. 

Tässä on tapa, jolla itse kyseisen ruoan valmistin - hyväksi havaittu sellaisenaan, joten suosittelen, mutta toki voit varioida makusi mukaan. Esim. valkoviinin sijaan voi käyttää punaviiniä, oliivit voi jättää pois jos ei niistä pidä, chilin määrää voi vähentää (tai sen voi jättää kokonaan pois) jos ei halua tulista jne. 

Itse käytän selleriä vain makua  antamaan, mutta jos haluat syödä sellerin palat, kannattaa niistä ennen valmistusta poistaa sitkeät säikeet. Tämän lisäksi voit toki paloitella sellerin pienemmäksi. 

Tarvitset (kolmelle):

3 maustamatonta kanan koipireisipalaa (jos et löydä maustamattomia, valitse mahdollisimman niukassa marinadissa olevia paloja ja pese ne huolella juoksevan veden alla ja taputtele talouspaperilla kuivaksi ennen käyttöä)
ekstraneitsytoliiviöljyä
lasi valkoviiniä
2 tuoretta tomaattia (tai n. kauhallinen tomaattimurskaa)
1 keskikokoinen sipuli
muutama valkosipulinkynsi
2 varsisellerin vartta
1 rosmariinin oksa
2 tuoretta chiliä
pieni kourallinen oliiveja
suolaa 
jauhettua mustapippuria

Valmistus

Poista  kananpaloista nahka ja leikkaa palat kahteen osaan. 

Hienonna sipuli, kuori valkosipulinkynnet ja murskaa kevyesti kyljellään olevalla veitsenterällä. 

Pese chilit, tomaatit ja sellerinvarret. Kuutioi tomaatit ja leikkaa sellerinvarret 3-4 osaan.

Kuumenna pannulla oliiviöljyä ja lisää joukkoon rosmariinin oksa, valkosipulinkynnet ja sipulisilppu. Kuullota kevyesti. Lisää sellerin pätkät ja kananpalat ja ruskista hiukan molemmin puolin.

Lisää lasillinen valkoviiniä ja anna höyrystyä ilman kantta korkealla lämmöllä välillä käännellen ja sekoitellen. 

Kun viini on suurimmaksi osaksi haihtunut, lisää chilit, tomaatit ja oliivit. Mausta makusi mukaan suolalla ja pippurilla. 

Sekoita ja jätä hautumaan kannen alle miedolla lämmöllä hiukan reilu tunniksi. Käy kääntelemässä ja sekoittamassa välillä, lusikoi myös aika ajoin kastiketta kanojen päälle. 

Kana on valmista, kun se on niin kypsää ja pehmeää, että se irtoaa luista lähes itsestään. 


AURINKOISTA LAUANTAIN JATKOA JA LEPPOISAA SUNNUNTAITA! :)

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Fcazz bares - focaccia barese (barilainen focaccia)

Olen kovin ihastunut etelä-italialaiseen Barin satamakaupunkiin. Niin ihastunut, että laittaisin sen varmasti italialaisten lempikaupunkieni listaan, jos joku pyytäisi sellaisen laatimaan. 

Bari on Suomessa varsin tuntematon (niinkuin koko saappaankorkomaakunta -Puglia ylipäätään), mikä on mielestäni sääli. Itsellänikin on ollut onni vierailla Barissa vain kerran ja silloinkin vain pikaisesti, yhden iltapäivän ajan. 

En voi siis väittää tuntevani Baria kuin omia taskujani, en alkuunkaan, olen saanut maistaa siitä vain yleisvaikutelman. Se kuitenkin riitti, jotta Bari tuli ja jäi ikuisiksi ajoiksi suoraan sydämeeni. 

Sen rosoinen, jopa rujo kauneus vetoaa samalla tavalla kuin Napoli. Jos pitää yhdestä, pitää todennäköisesti myös toisesta. 

Bari on merenrantakaupunki. Jo se  on ehdotonta plussaa. Barilaiset ovat todella ystävällista (ja ehkä hieman hupaisaakin) väkeä. Apua saa taatusti, jos sattuu vaikka reitiltään eksymään. Yhtäkkiä neuvojia onkien ties kuinka monta, volyymi nousee nousemistaan, kun kaikki koittavat ihastuttavalla paikallisella puheenparrellaan saada ääntään kuulumaan yli muiden. Jokainen tuntuu mielestään tietävän muita paremmin ja koittaa mahdollisesti jopa hyssytellä toisia olemaan hiljaa arveluttavine ohjeineen. Pienimuotoinen, kovaääninen kaaos on syntynyt. 

Puglia, mukaanlukien pääkaupunki Bari, on mielestäni Italian parhaita ruokamaakuntia ja muutenkin omien suosikkimaakuntieni  top kolmosessa. 

Alueen ruokakulttuurilla on selkä oma identiteettinsä, joka pohjautuu Välimeren ruokavalion peruspilareille. Paljon kasviksia, oliiviöljyä, vehnäleipää, pastaa, kalaa, äyriäisiä. 

Barin lahja maailmalle on ihana fcazz bares eli focaccia barese - suomalaisittain barilainen focaccia, joka tunnetaan myös nimellä focaccia pugliese, puglialainen focaccia. 

Attenzione: focaccia ei ole minkään sortin muunnelma pizzasta, vaan aivan oma, itsenäinen ruokalajinsa! 

Tarvitset kahteen pieneen pyöreään vuoalliseen:

250 g vehnäjauhoja
250 g durumjauhoja
2,5 dl vettä
1 iso peruna (n.150 g)
1 tl suolaa
4 rkl ekstraneitsytoliiviöljyä
15 g hiivaa
250 g kirsikkatomaatteja
(pieni kourallinen oliiveja)
kuivattua oreganoa

lisäksi:

suolaa pinnalle; oliiviöljyä vuokaan ja pinnalle

Valmistus

Keitä peruna, kuori se ja muussaa esim. haarukalla. Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. 

Laita jauhot kulhoon ja sekotia huolella. Tee jauhoihin kuoppa ja kaada sinne vesi hiivoineen, suola. oliiviöljy, ja peruna. 

Sekoita huolella kuopan reunoilta aloittaen, ottaen aina vähän kerrallaan lisää jauhoja mukaan. Vaivaa taikinaa käsin n. 10 min. Huomaa, että taikinan kuuluu olla löysää ja sormiin tarttuvaa. Tarvittaessa voit lisätä hiukan jauhoja, mutta tee se maltilla. Peitä leivinliinalla ja laita lämpimään, vedottomaan paikkaan (esim. pois päältä olevaan mikroon) kohoaamaan väh. kahdeksi tunniksi.

Ota vuoat ja voitele niiden pohjat reilulla määrällä oliiviöljyä. Ja taikina kahtia ja painele tasaisesti puolet kumpaankin vuokaan. Peitä vuoat leivinliinoilla ja jätä vielä kohoamaan n. tunniksi. 

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Pese ja leikkaa halki kirsikkatomaatit. Asettele puolikkaat focacciojen pinnoille kevyesti painellen. Voit laittaa päällysteeksi myös oliiveja. Valuta norona focaccian pinnalle reiluhkosti oliiviöljyä. Ripottele pinnalle vielä kuivattua oreganoa ja rouhittua merisuolaa. 

Paista kumpaakin uunissa n. 30 min. 

Tarjoile lämpimänä. Focaccia säilyy pehmeänä todella hyvin seuraavaan ja sitä seuraavaankin päivään taikinassa olevan perunan ansiosta. Ylijääneen focaccian voi loistavasti myös pakastaa.







Tarjoa focaccian lisänä mozzarellaa ja öljyyn säilöttyjä munakoisoja, niin yksinkertainen, mutta käsittämättömän maukas puglialainen illallinen on valmis! 

Tunnelmia Barista: