sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Polpettoncini ripieni al sugo - täytetyt minimurekkeet tomaattikastikkeessa

Kun törmäsin tähän reseptiin napolilaisen Giorgian blogissa (alkuperäinen, italiankielinen resepti täällä), tiesin heti, että tätä tulisin kokeilemaan. 

Eilen laitoin suunnitelman toteen ja täytyy sanoa, että herkullista oli! 

Vaikeaa näiden teko ei varsinaisesti ollut, mutta hiukan tarkkuuttaa ja huolellisuutta vaativaa kylläkin, jota murekkeet sai pysymään ehjinä ja täytteen sisäpuolella. 

Alkuperäisessä reseptissä käytettiin sika-nautajauhelihaa, itse käytin pelkkää nautaa. Samoin keittokinkkuviipaleiden sijaan käytin kananfileeleikkeleitä, sillä emme perheessämme syö sianlihaa. 

En osaa tietenkään kommentoida, kuinka paljon tekemäni muutokset vaikuttivat makuun, mutta kuten sanottu, resepti osoittautui näin erittäin hyväksi - valitse itse oman mieltymyksesi mukaan, mitä raaka-aineita haluat suosia. 

Scamorzaa on Suomesta hankala saada, joten jokin muukin juusto käy täytteeksi aivan hyvin. Esim. mozzarella on varmasti loistava, tosin se pitää valuttaa erittäin huolella ennen käyttöä. 

Ainekset (4 isoon tai 6 pienempään minimurekkeeseen):

400 g (naudan)jauhelihaa
150 g kuivahtanutta leipää tai paahtoleipää
sopiva määrä maitoa leivän kasteluun/kostuttamiseen
1 kananmuna
n. 1/2 dl parmesaaniraastetta
suolaa ja jauhettua mustapippuria maun mukaan

n. 100 g rucolaa pestynä, kuivattuna ja pilkottuna (resepti toimii myös ilman)
n. 100 g (savu)scamorzaa tai muuta pehmeäksi sulavaa juustoa, kuten mozzarellaa (jos olet homejuustojen ystävä, kokeile vaikka sinihomejuustoa)
kanafileeleikkeleitä (tai keitto- tai muutakinkkua viipaleina)

1 pienehkö sipuli aivan pieneksi hienonnettuna tai raastettuna
n. 7 dl paseerattua tomaattia tai hienoa tomaattimurskaa (esim. Mutti)
tuoreen basilikan lehtiä

Valmistus

1. Kastele leipä maidossa niin, että se pehmenee, muttei ole kuitenkaan aivan läpimärkä. Työstä käsin kulhossa niin, että saat leivästä hienohkoa, tasaista massaa. Lisää jauheliha, kananmuna, parmesaaniraaste, suola ja pippuri ja sekoita käsin aivan tasaiseksi ja hienoksi taikinaksi. 
2. Pilko scamorza pitkulaisiksi paloiksi. Kääri yhden kanaleikkeen sisään hiukan rucolaa ja juustoa - tee niin monta käärylettä, kuinka monta minimureketta aiot tehdä. Älä liioittele täytteiden kanssa, muuten niitä on vaikea saada pysymään murekkeen sisällä.
3. Jaa taikina kuuteen (tai neljään) osaan ja jokainen osa vielä kahteen. 
4. Muotoile jokaiselle murekkeelle kämmeniesi avulla pitkulainen ala- ja yläpuoli. Painele kannen ja pohjan keskelle leveä ura, jonne saat laitettua kanarullan täytteineen. Muista tehdä murekkeista tarpeeksi pitkiä, jotta saat ne suljettua kunnolla päistä - näin estät juuston karkaamisen kypsentämisen aikana.
5. Laita murekkeen puoliskot tiiviisti vastakkain kanarullan ympärille. Muovaile käsissä tasaiseksi ja painele todella huolella kiinni. 
6. Muotoile samoin kaikki pikkumurekkeet ja laita esim. mureketaikinan valmistuskulhoon odottelemaan. 
8. Kuori ja raasta sipuli ja kuullota sitä laakealla (valitse niin laakea pannu, että kaikki murekkeet mahtuvat sinne vaivatta vierekkäin kypsymään - päällekkäin niitä ei voi laittaa), korkeareunaisella paistinpannulla läpikuultavaksi. 
8. Lisää pannulle varovasti yksi kerrallaan murekkeet ja kaada niiden päälle paseerattu tomaatti. 
9. Ripottele päälle vielä aavistus suolaa ja makusi mukainen määrä tuoreita basilikanlehtiä pieneksi revittynä. Älä sekoita kastiketta äläkä murekkeita, jotteivat ne mene rikki. Kypsymisen aikana voit välillä heilutella varovasti pannua ja lisäillä silloin tällöin puulusikalla kastiketta murekkeiden päälle. 
10. Anna kypsyä miedolla lämmöllä kannen alla n. 40 min.


tiistai 24. marraskuuta 2015

Lasagne con ragù tipo bolognese - jauhelihalasagne bolognalaiseen tapaan (mukailtu sunnuntaiversio)

Ihan perus jauhelihalasagne, lasagne alla bolognese, lienee maailman tunnetuimpia italialaisia ruokia, jota meilläkin on tarjolla koulun ruokaloista lähimarkettien eineshyllyihin.

Vaan harvoinpa Italian ja nimenomaan Bolognan ja muun Emilia-Romagnan ulkopuolella löytää bolognalaislasagnea, jolla olisi juurikaan mitään yhteistä alkuperäisen ohjeen mukaan valmistetun lasagnen kanssa. 

Lasagne ei todellakaan ole pikaruokaa, eikä Italiassa oikeastaan edes arkiruokaa alkuunkaan vaan itse asiassa lasagne on tyypillistä sunnuntaiden ja muiden pyhien ruokaa - alueesta ja perheestä riippuen ei liene lainkaan harvinaista löytää lasagnea joulupöydästäkään. 

Varsinkin bolognalaislasagne sopii ehdottoman hyvin viikonlopun kokkailuun siitä syystä, että sen valmistuksessa käytetään luonnollisesti ragù alla bolognesea, bolognalaista jauhelihakastiketta, joka ei aivan hetkessä synnykään vaan sitä haudutellaan liedellä jopa 2 tuntia. 

Aito ja alkuperäinen resepti on tallennettu vuonna 1982 Bolognan kauppakamariin reseptin ja perinteen varjelemiseksi, joten mitä tahansa jauhelihakastiketta ei sentään sovi bologneseksi kutsua. 

Oma reseptini on sekin itse asiassa mukaelma alkuperäisestä reseptistä, mutta hyvin lähellä sitä. Punaviinin korvasin (ainakin tällä kertaa) valkoviinillä, koska sitä sattui kaapissa olemaan ja jauhelihana käytin pelkkää naudan jauhelihaa sika-nautasekoituksen sijaan. Tämän lisäksi en laittanut joukkoon ollenkaan pancettaa, italialaista pekonin sukulaista. Tekemäni muutokset ovat epäilemättä merkittäviä eikä niiden vuoksi raguani voi pitää aitona ollenkaan, mutta se on sanottava, että hyvää oli. :)

Tässä siis teille se pikkuisen parempi jauhelihalasagnen resepti vaikka ensi viikonloppuna toteutettavaksi. Muistathan noudattaa pitkää haudutusaikaa, sillä se todella tekee eron makuun. 

AINEKSET (noin kuudelle)

Jauhelihakastikkeeseen:

400 g naudanjauhelihaa
muutama rkl ekstraneitsytoliiviöljyä
1 iso porkkana
1 iso sipuli
1 sellerinvarsi
1 valkosipulinkynsik
2 tölkkiä hienoa tomaattimurskaa (esim. Mutti) tai paseerattua tomaattia
joitakin basilikanlehtiä
1 lasi valkoviiniä
1 lasi (n.1,5 dl) täysmaitoa
1 rkl sokeria
suolaa 
pippuria

Béchamel-kastike:

n. 8,5 dl täysmaitoa
50 g voita
1,5 dl vehnäjauhoja
suolaa

Lisäksi:

n. 1/2 pkt lasagnelevyjä tuoreita tai kuivia lasagnelevyjä - mieluiten sellaisia, joissa on käytetty kananmunaa
3 palloa mozzarellaa kuutioituna
reilu kourallinen parmesaania hienoksi raastettuna

VALMISTUS:

1. Aloita jauhelihakastikkeen teosta: kuori sipuli, porkkana ja valkosipuli ja puhdista selleri. Hienonna esim. monitoimikoneessa aivan hienoksi, lähes soseeksi.
2. Kuullota seosta pannulla miedolla lämmöllä - ole tarkkana, ettei seos saa väriä. Lisää pannulle jauheliha ja kypsennä edelleen pienellä lämmöllä pienentäen samalla jauhelihaa paistinlastalla. 
3. Lisää pannuelle lasi viini ja anna höyrystyä sekoitellen tarvittaessa. 
4. Lisää tomaattimurska, suola, pippuri, sokeri ja hienonnetut basilikanlehdet ja sekoita.
5. Jätä hautumaan miedolla lämmöllä n. 1,5 tunniksi välillä sekoitellen.
6. Valmista jauhelihakastikkeen hautuessa béchamel-kastike. Lämmitä maito erillisessä kulhossa esim. mikrossa ja sulata pannulla miedolla lämmöllä voi. 
7.Lisää jauhot vähän kerrallaan koko ajan sekoitellen, niin että saat paksun, tasaisen seoksen. Nosta lieden lämpötilaa ja ala lisätä vähän kerrallaan kuumaa maitoa samalla ahkerasti sekoittaen kunnes olet käyttänyt kaiken maidon ja seos on kiehunut sakeaksi. Lisää makusi mukaan suolaa.
8. Lisää lasillinen maitoa jauhelihakastikkeeseen, sekoita ja anna hautua vielä puoli tuntia.
9. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja kokoa sillä välin lasagne uunivuokaan: alimmaksi kerros jauhelihakastiketta, sen päälle bechamel-kastiketta ja sen päällä lasagnelevyjä. Jatka samoin, mutta lisää jokaiseen väliin vastedes myös mozzarellaa.
10. Viimeisen kerroksen tulee olla bechamel-kastiketta, jonka päälle ripotellaan loppu mozzarella ja parmesaani.
11. Paista uunissa 200 asteessa n. 35, joista viimeiset 5 min. grillivastuksella. Käännä uunivuoka kesken paiston, jos se on tarpeen.
12. Nosta uunista ja anna tekeytyä n. 10 min. ennen tarjoilua. 
13. Lasagne säilyy hyvänä jääkaapissa joitakin päiviä (uudelleen lämmitettäsessä se on oikeastaan vieläkin parempaa, sillä maut ovat ehtineet tasaantua) ja sitä voi myös pakastaa, joten kannattaa tehdä iso annos kerralla. Kätevä tarjottava myös vieraille tai illanistujaisiin, jonka voi aivan hyvin valmistaa jo edellisenä päivänä.


AURINKOISTA TIISTAITA! :)

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Focaccia alle patate e rosmarino - peruna-rosmariini -focaccia

Mitä herkkua tehdä ylijääneistä keitetyistä perunoista? 

Tässä on yksi vaihtoehto, joka tosin on sen verran yksinkertaisuudessaan nerokas, että perunankeittoon kannattaa ryhtyä ihan tätäkin varten.

Tarvitset:

keitettyjä perunoita ohueksi viipaloituna
tuoreen rosmariinin neulasia
ekstraneitsytoliiviöljyä
(meri)suolaa

Valmistus:

Anna taikinan kohota vähintään tunti - mitä kauemmin, sen parempi (max. 12 tuntia).

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja päällystä focaccia perunaviipaleilla. Ripottele päälle suolaa ja rosmariinia ja kaada norona oliiviöljyä. 

Paista uunissa n. 20 minuuttia ja tarjoile lämpimänä.


P.S. Jos pidit tästä ohjeesta, kokeile myös perunapizzaa

lauantai 14. marraskuuta 2015

Pizza di carne - jauhelihapizza

Helppo vaihtoehto pääruoaksi tai arkena ainoaksi ruokalajiksi vaikka salaatin kera on pizza di carne - joka kylläkin muistuttaa ainakin maultaan ennemminkin jauhelihamureketta kuin oikeaa pizzaa. 

Ulkonäkö on hauskan omaperäinen ja lopputulos on taikinassa käytetyn kastellun leivän ansiosta todella pehmeä, ja maistuu siten todennäköisesti lapsillekin. 

Idean ja ohjeen nappasin napolilaisen Enrican ihanasta Chiarapassion-blogista.

Tarvitset:

300 g jauhelihaa (esim. vähärasvainen naudanjauheliha sopii hyvin)
200 g vaaleaa (kuivettunutta) leipää
1 iso kananmuna
n. 1/2 dl pienellä terällä raastettua parmesaania tai grana padanoa (tai puolet roomalaista pecorinoa)
suolaa

n. 1,5 dl tomaattikastiketta (paseerattua tomaattia tai aivan hienoa tomaattimurskaa, johon olet sekoittanut tuoreita basilikan lehtiä silputtuna, suolaa ja ekstraneitsytoliiviöljyä)
n. 100 g mozzarellaa

tuoreita basilikanlehtiä

Valmistus:

Laita leipä paksuina viipaleina kulhoon, jossa on vettä ja anna pehmentyä.

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen ja laita toiseen kulhoon jauheliha, kananmuna, suolaa ja parmesaaniraaste. 

Puristele leipä todella huolella kuivaksi ja lisää muiden ainesten joukkoon. Sekoita aivan tasaiseksi massaksi.

Ota esille pyöreä uunivuoka (halkaisija 24 cm) ja pala leivinpaperia. Rutista leivinpaperi palloksi, kasta hanan alla ja rutista huolella kuivaksi. Levitä uunivuokaan.

Kaada taikina vuokaan ja levitä tasaisesti reunoja myöten niin, että reunat ovat n. 1,5  - 2 cm korkeammat kuin pohja. 

Paista uunissa 30-35 minuuttia ja lisää tomaattikastike ja hyvin valutetut mozzarellapalat. 

Paista uunissa vielä 5 minuuttia grillivastuksella tai kunnes mozzarella on sopivasti sulanut. 

Ota pois uunista ja anna tekeytyä n. 10 minuuttia ennen tarjoilua. 

Koristele tuoreilla basilikanlehdillä.

perjantai 13. marraskuuta 2015

Pizzaperjantai: pizza con pere gorgonzola e noci - päärynä-gorgonzola-saksanpähkinä -pizza

Tästä ihastuttavasta kolmen maun yhdistelmästä on tullut Italiassa jo moderni klassikko!

Erikoiseltahan se kuulostaa, päärynää ja pähkinää pizzassa (niin, ja miksei muka ananasta voisi pizzaan laittaa jos kerran päärynääkin voi?! :O), mutta yhdistelmä toimii - kokeile vaikka! :)

Olethan muuten jo huomannut vinkit pizzan paistoon blogin erillisellä sivulla...? Linkki löytyy etusivun yläreunasta. 

Tarvitset

1 annos pizzataikinaa (hyvä ohje täällä)
(mietoa) gorgonzolaa kuutioiksi paloiteltuna
tuoretta päärynää kuorittuna ja viipaleiksi paloiteltuna
mozzarellaa viipaloituna ja hyvin valutettuna (ei pakollinen; korvaa osa gorgonzolasta mozzarellalla, jos haluat miedontaa homejuuston makua)
saksanpähkinöitä pienehköiksi paloteltuina
ekstraneitsytoliiviöljyä

Valmistus

Valmista ja kohota pizzapohja ohjeen mukaan. 

Laita pelti uuniin ja uuni kuumenemaan 300 asteeseen tai niin kuumaksi, kuin uunisi saa.

Leivon sillä välin taikinasta ohuehko pohja leivinpaperille ja päällystä se mozzarellalla, ja asettele sen päällee vuorotellen päärynää, gorgonzolaa ja pähkinöitä.

Siirrä pizza leivinpaperin avulla uunissa kuumenneelle pellille ja paista keskitasolla n. 6 min. tai kunnes pizza on kypsä.

Tarjoa lämpimänä. 


HAUSKAA JA RUOKAISAA VIIKONLOPPUA! :)

torstai 12. marraskuuta 2015

Täydellinen pizza osa 1: kymmenen tunnin kohotus huoneenlämmössä & Maku-lehden resepti

Pizzaprojektini (lisää projektista täältä) pyörähti käyntiin maanantai-iltana - mukava tapa aloittaa viikko! 

Lupasin raportoida projektin edistymisestä matkan varrella, ja tässä ensimmäinen raporttini sekä ohje ja vinkkejä toteutukseen, jos innostutte viikonloppuna kokeilemaan. 

Tällainen oli ensimmäinen viidestä pizzasta, jonka taikinasta tein: 


Margheritaa, totta kai. Tällöin pohjien vertailu on helpompaa, kun täytteet eivät vie koko huomiota ja joka kerta on sama pizza arvioitavana. :)

Tein myös muuta, mm. neljän juuston pizzan (edellisessä postauksessa) ja kahdella muullakin täytteellä, vaan niistä myöhemmin ja nyt arvio Margheritasta.

Maku-lehden toiseksi tuorein numero (6/2015) oli Italialle omistettu ja upea olikin.

Erityisen kiva oli pizza-aiheinen juttu, jossa oli usempikin pizzapohjan ohje.

Innostuin testaamaan niistä yön yli kohotettavaa pizzapohjaa, joka pääsi kokeiluun maanantaina.

Tein kuitenkin joitakin muutoksia: kohotin taikinaa reilu 10 tuntia 12 sijaan ja pidin taikinaa koko kohotuksen ajan huoneenlämmössä jääkaapin sijaan.

Käytin tuorehiivan sijaan kuivahiivaa, jota pitkän kohotuksen ansiosta riittää todella vähän - omaan annokseeni (tein puolikkaan taikinan) laitoin n. 5 grammaa, mutta vähempikin olisi luultavasti riittänyt. Sokerin jätin taikinasta kokonaan pois ja vaivasin taikinaa kauemmin (10-15 min.), kuin ohjeessa kehotettiin.

Olin todella tyytyväinen lopputulokseen: pohja oli kevyt (helposti sulava), kivasti osittain rapsakka ja napakka, mutta tarpeeksi taipuisa, jotta pizzapalan saattoi syödä kahtia taittamalla. Maku ja tuoksu olivat myös kohdillaan.

Kaikenkaikkiaan koin ohjeen hyväksi ja käyttäisin sitä varmasti uudestaankin, ellen olisi löytöretkellä kohti maailman parasta kotitekoista pizzaa. :)

Se on silti pakko huomauttaa, että tällä reseptillä pohjasta tuli enemmin roomalaiseen kuin napolilaiseen kallistuva.

Kaikella rakkaudella ja kunnioituksella roomalaista pizzaa kohtaa julistaudun kuitenkin pizzojen suhteen ehdottomasti Napolin kannattajaksi. :)

Näistä aineksista ja näin kuvan pizza syntyi:

5 g kuivahiivaa
3 dl kädenlämpöistä vettä
1 tl suolaa
reilu 4 dl durumvehnäjauhoja
2,5 dl hienoja vehnäjauhoja
1 rkl ekstraneitsytoliiviöljyä

+ pizzan päälle:

Muttin tomaattimurskaa
ekstraneitsytoliiviöljyä
suolaa
tuoreita basilikanlehtiä silputtuna
pieni ripaus mustapippuria

+
mozzarellaa 
basilikanlehtiä kokonaisena

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, öljy ja jauhot vähitellen ja samalla haarukalla sekoitellen. Lisää tarvittaessa sopivasti jauhoja, kunnes taikina ei enää tartu käsiin eikä kulhon reunoihin. Vaivaa taikinaa puhtaalla pöydällä n. 10 minuuttia. 

Laita taikina takaisin kulhoon, peitä leivinliinalla ja kohota 10-12 tuntia. Jos haluat paistaa pizzaa illalla, kätevää on tehdä taikina aamulla heti herättyäsi. 

Laita uuni kuumenemaan 300 asteeseen tai niin kuumaksi, kuin uunisi saa. Laita tässä yhteydessä uuniin kuumenemaan myös pizzakivi jos sellaista käytät tai uunipelti.

Sekoita sillä välin tomaattikastikkeen aineet keskenään, leikkaa mozzarella viipaleiksi ja valuta se huolella. Taputtele tarvittaessa mozzarella vielä kuivaksi talouspaperilla. 

Jaa taikina kahtia (tämänkokoisesta taikinasta saat 2 isoa pyöreää pizzaa) ja leivo toisesta ohut pohja leivinpaperilla mielellään ilman kaulinta, pelkkiä käsiä käyttäen. 

Levitä pohjan päälle tomaattikastiketta niin, että sitä on joka puolella on 2 cm:n päässä reunoista. 

Levitä tomaattikastikkeen päälle mozzarella ja vielä sen päälle ohuena norona oliiviöljyä.

Siirrä leivinpaperin avulla uunista ottamallesi kuumalle pellille ja paista uunissa 5-6 minuuttia tai kunnes pizza on kypsä - riippuen pizzapohjan paksuudesta, uunin lämpötilasta ja tehosta. 

Viimeistele basilikan lehdillä ja tarjoile lämpimänä. 

HAUSKAA VIIKONLOPPUA JA LEIPOKAA IHMEESSÄ PIZZAA! :)

tiistai 10. marraskuuta 2015

Pizza ai quattro formaggi - neljän juuston pizza

Täydellisen pizzan tavoittelu alkoi eilen, ehkä vähän erikoisesti maanantai-iltana. 

Vanhempani tulivat kylään maistelemaan ja makutuomareiksi. Hyvin tuntui maistuvan ja olin itsekin tyytyväinen. 

Matkaa on tosin vielä kuljettavana - varsinkin, kun haluaisin pizzastani mahdollisimman napolilaisen. Eileniltainen oli kyllä lähempänä roomalaista, mutta hyvää yhtäkaikki. 

Olin antanut taikinan kohota pitkään, reilu 10 tuntia, eli tein sen ensitöikseni, kun aamulla heräsin. 

Laitan vielä ennen viikonloppua blogiin taikinareseptin, jota tälläkertaa käytin ja vinkkejä hyvän pizzan paistoon kotona, jos haluatte ensi viikonloppuna kokeilla.

Nyt kuitenkin ensin täytteisiin. 

Tein taikinan, joka riitti neljään pienehköön pyöreään pizzaan, joista kaksi ensimmäistä olivat margheritoja. 

Aionkin tämän pizzaprojektin aikan tehdä pääasiassa margheritoja, tai siis joka kerta ainakin yhden. Siten voin parhaiten vertailla pohjia keskenään. 

Kun olen löytänyt hyvän pohjan, alan etsi täydellistä tomaattikastiketta. 

Takuuvarmasti tulen margheritojen ohella tekemään myös muita sortteja, sillä niin paljon, kuin tuota klassikkoa rakastankin, tekee välillä mieli jotain muutakin.

Blogian seurailleet tietävät jo, että pidän erityisen paljon valkoisista pizzoista, joissa ei siis ole tomaattikastiketta lainkaan. 

Olihan niitä valkoisiakin siis eilen pakko tehdä. 

Italiassa söin usein jo klassikoksi muodostuneen quattro formaggin, eli neljän juuston pizzan, mutta jostain syystä en ole sitä tullut tehneeksi kotona ennen eilistä. 

Hyvää oli, teen varmasti toistekin. Eri pizzerioiden käyttämät juustot vaihtelevat jonkin verran tässä pizzassa, joten sinäkin voit hyvin korvata käyttämiäni omilla suosikeillasi. Halutessasi voit tehdä tästä pizzasta myös punaisen. 

Tarvitset

1 annos pizzataikinaa (parempi, päivitetty versio tulossa!)
ekstraneitsyt oliiviöljyä
mozzarellaa
grana padanoa tai parmesaania
scamorza affumicataa (tai muuta savustettua juustoa)
gorgonzolaa (tai muuta sinihomejuustoa tai taleggioa)

Valmistus

Kohota pizzapohjaa vähintään tunti, mielellään pidempään, joka 12 tuntia. Ota juustot huoneenlämpöön noin tuntia ennen pizzan paistamista, pilko ja valuta mozzarella huolella. Tarvittaessa taputtele mozzarellaviipaleet kuivaksi talouspaperilla.

Laita uuni lämpiämään 300 asteeseen (tai niin kuumaksi, kuin uunisi kapasiteetti riittää) ja laita samalla sen sisälle lämpiämään pelti (tai pizzakivi).

Leivo taikinasta ohut pohja, käytä tarvittaessa kaulinta apuna.

Pilko juustot ja laita ne sekaisin pohjan päälle. Lorauta päälle aavistus oliiviöljyä. 

Ota kuumennut pelti uunista ja siirrä pizza sille leivinpaperin avulla.

Paista uunissa n. 6 min tai kunnes pohja on kypsä.

Tarjoa lämpimänä.

maanantai 9. marraskuuta 2015

La pioggia si vince cucinando & la pizza perfetta - Sade voitetaan kokkaamalla & täydellinen pizza

Selailin jokin aika sitten italialaisten ruokalehtien vanhoja numeroita. Parin vuoden takaisen La Cucina Italianan marraskuun numerossa oli kannessa herkullisen pähkinäkakun ohje ja teksti La pioggia si vince cucinando joka kuuluu suomeksi sade voitetaan kokkaamalla

Ihana ja tunnelmallinen lause, joka käärii sisäänsä hellää kodin lämpöä, jota erityisesti näin marraskuussa ja tulevana talvena tarvitsemme. 

Muistan ihastuneeni tuohon lauseeseen jo silloin, kun lehden silloin pari vuotta sitten uutena ostin. 

Lause innoitti minua niin, että päätin käyttää sitä tämän loppusyksyn ja tulevan talven teemanani. 

En erityisemmin rakasta sateita ja pimeää vuodenaikaa vaikka ne tunnelmallisia ovatkin. 

Olen kuitenkin syvällä sisimmässäni sen verran kesän ja auringon lapsi, että todella harmaan pimeät sateiset päivät alkavat vaan ennen pitkään tuntua väsyttäviltä ja masentavilta, eikä virtaa tahdo riittää siihen asti, kunnes aurinko taas paistaa, taivas on korkealla ja päivät pitkiä.

Tänä vuonna aion kuitenkin taistella pimeän ajan latistavaa vaikutusta vastaan, enkä vain jäädä valittamaan. 

Aion nujertaa pimeän kauden viettämällä mahdollisimman paljon aikaa paikassa, jossa parhaiten maailmassa viihdyn ja rentoudun (ok, heti Napolin jälkeen tietenkin): pikkuruisessa, huonosti varustellussa kerrostalokodin amatöörikeittiössäni. 

Olen myös asettanut itselleni haasteen: totta kai kokeilen kaikenlaista uutta ja kivaa, opettelen uusi reseptejä ja tekniikoita, mutta ennen kaikkea: aion opetella niin hyväksi pizzaleipuriksi, kuin se kotioloissa sähköuunia käyttäen on mahdollista. 

Tulevien kuukausieni missiona on siis sen täydellisen pizzareseptin metsästys - tervetuloa seuraamaan projektiani: raportoin löydöistäni, oivalluksista ja kehityksestä matkan varrella. :)



sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Pizza con zucchine e mais - kesäkurpitsa-maissi -pizza

Tähän pizzaan liittyy itselleni paljon muistoja. 

Ensimmäisenä opiskeluvuotenani Italiassa asuin kimppakämpässä kolmen italialaisen tytön kanssa ja tämä oli yhden heistä bravuuri. 

Hän teki tätä usein joko vieraille tai ihan muuten vaan. Joskus jopa minun vierailleni, jolloin säästyin itse kokkaamiselta kokonaan. :)

Tarvitset

1 annos pizzataikinaa
mahdollisimman ohutta kesäkurpitsaa
säilykemaissia huolella valutettuna
mozzarellaa huolella valutettuna
ekstraneitsytoliiviöljyä

Valmistus

Valmista pizzataikina ja jätä se kohoamaan (hyvä paikka on esim. uuni, jossa on vain valo päällä) mielellään ainakin tunniksi, kuitenkin vähintään puoleksi tunniksi. 

Valmistele täytteet: pese ja leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi rinkuloiksi. Leikkaa mozzarella viipaleiksi, taputtele tarvittaessa kuivaksi talouspaperilla. 

Varmista samoin, että maissi on riittävän kuivaa, taputtele myös se tarvittaessa talouspaperilla kuivaksi.

Laita uuni kohoamaan 300 asteeseen tai uunisi maksimilämpötilaan. Muista ottaa viimeistään tässä vaiheessa taikina pois uunista ja laita tilalle uunipelti.

Muotoile taikinasta ohut pohja käsin tai kaulimella. Älä painele ja taputtele kuitenkaan liikaa, jottei taikina kärsi.

Levitä pizzapohjalle mozzarella ja sen päälle kesäkurpitsat ja maissi. Ripottele päälle hieman suolaa ja kaada ohuena norona oliiviöljyä. 

Siirrä leivinpaperin avulla uunissa kuumenneelle pellille ja paista 5-6 min (uunin tehosta riippuen vähempikin saattaa riittää, joten ole tarkkana) tai kunnes pizza on kypsä.

Tarjoile lämpimänä.


HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE ISILLE! :)

lauantai 7. marraskuuta 2015

Tagliatelle al limone - kermaisen sitruunaiset tagliatellet

Nopea ja helppo mutta uskomattoman täyteläinen, arjesta juhlaa tekevä pastaherkku syntyy kermaisen sitruunanmakuisen kastikkeen kera. 

Tavallisesti Italiassa tämän kastikkeen valmistukseen käytettäisiin ruokakermaa, panna da cucina, jonka olen päätynyt korvaamaan taivaallisella mascarponella, sillä Suomesta saatavien kermojen joukossa ei ole yhtäkään, joka vastaisi tuota Italialaista tuhtia ja paksua ihanuutta.

Toki voit käyttää mascarponen sijaan kuohukermaakin, jos et harmistu sen nestemäisestä koostumuksesta. Vielä yksi vaihtoehto on creme fraîche. Kevytkermat kasvisrasvavalmisteista puhumattakaan eivät kuitenkaan ole tarkoituksenmukaisia. 

Tarvitset 

400 g tagliatelleä tai muuta pitkää (tuore)pastaa
50 g voita
1 (luomu)sitruuna huolellisesti pestynä
1 prk mascarponea
suolaa
parmesaania annosten viimeistelyyn

Valmistus

Laita reilusti vettä kiehumaan isoon kattilaan pastalle.

Valmista sillä välin kastike: sulata laakealla, korkeareunaisella paistinpannulla voi miedolla lämmöllä (ole tarkkana, ettei voi pääse ruskistumaan) ja raasta joukkoon sitruunankuori. Huolehdi, ettei kuoren valkoista osaa joudu pannulle, sillä se tekee mausta kitkerän. 

Lisää mascarpone ja pieni puristus sitruunaa pannulle ja sekoittele ainekset keskenään, edelleen hyvin miedolla lämmöllä. Sammuta liesi. 

Suolaa pastavesi ja keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Ota talteen hieman keitinvettä ennen pastan siivilöimistä.

Kun pasta on valmista, kaada sen pannulle kastikkeen joukkoon. 

Sekoita huolella ja lisää tarvittaessa joukkoon pastan keitinvettä. 

Tee annokset ja tarjoile päälle ripoteltuna reilusti parmesaaniraastetta.


RATTOISAA LAUANTAI-ILTAA! :)

perjantai 6. marraskuuta 2015

Energiaa syksyyn: macedonia di frutta - hedelmäsalaatti

Erityisesti tähän aikaan vuodesta tarvitaan paljon vitamiineja, jotta virtaa riittää ja vastustuskyky jaksaa pitää loitolla flunssat sun muut. 

Värikäs ja sitä kautta monipuolisesti erilaisia vitamiineja ja muuta arvokasta tarjoava klassikko hedelmäsalaatti tuntuu Suomessa jääneen vähän unholaan, mutta Italiassa se porskuttaa elinvoimaisena pinnalla - niinkin suosittuna, että sitä saa monesti mm. Autogrilleiltä ja vastaavilta muovipikareihin pakattuna mukaan napattavaksi välipalaksi tai jälkkäriksi.

Hedelmäsalaatti on kiva jälkkärivaihtoehto, sillä se on tavattoman helppo ja nopea tehdä ja toisaalta se on kevyt ja terveellinen vaihtoehto moneen muuhun jälkkäriin verrattuna. 

Ainut sääntö on oikeastaan se, että mitä tahansa hedelmää voi käyttää, kunhan se on sesongissa, eli maukkaimmillaan (ja edullisimmillaan). Valitse hedelmiä mahdollisimman monipuolisesti, niin saat pirtsakan värisekamelskan, erilaisia makuja ja tekstuureja. Säilykehedelmiä ei kannata suosia, sillä ne eivät vedä vertoja tuoreille. 

Hedelmäsalaatti kannattaa tehdä sen verran etukäteen, että se ehtii tekeytyä jääkaapissa ainakin tunnin verran. 

Tarvitset:

valitsemiasi kauden hedelmiä, esim. näin syksyllä:
omenaa tai päärynää
viinirypäleitä
kiiviä
(suht kiinteää muttei raakaa) persimmonia
luumuja

lisäksi hedelmäsalaattiin sopivat loistavasti:
meloni
banaani
kesällä mansikat, persikat, aprikoosit jne

lisäksi:
1-3 sitruunaa
sokeria

Valmistus:

Pese hedelmät huolella, kuori ja poista siemenet tarvittaessa. Pilko pienehköiksi kuutioiksi - aloita sellaisista, kuten kiivi ja viinirypäle, jotka eivät tummu.

Jätä viimeiseksi banaani ja muut hedelmät, jotka mustuvat helposti.

Siirrä hedelmänpalat tarjoilukulhoon ja purista päälle 1-3 sitruunan mehu riippuen hedelmäsalaatin määrstä ja sitruunoiden koosta ja mehukkuudesta. 

Ripottele päälle vielä reiluhkosti (joitakin ruokalusikallisia) sokeria ja sekoita huolella mutta varoen, ettet muusaa hedelmiä.

Peitä kelmulla ja laita jääkaappiin tekeytymään väh. tunniksi. 



KIVAA VIIKONLOPPUA! :)

torstai 5. marraskuuta 2015

Focaccia con zucca, cipolla e rosmarino - kurpitsa-sipuli-rosmariini -focaccia

Kun näin tämän focaccian italialaisen A Tavola -ruokalehden  kannessa, tiesin heti, että kokeiltava oli - miten kurpitsan, punasipulin ja rosmariinin yhdistelmä voisi olla olematta hyvä?!

Aivan loistavaksi se osoittautuikin ja kurpitsan luontaisen vesipitoisuuden ansiosta focaccia oli todella mehevä, ei kuitenkaan yhtään liian vetinen.

Focacciaa paistaessa uunista tuli aivan ihana tuoksu - pääasiassa rosmariinin, johon sekoittuivat ihanasti sipulin ja hiukan kurpitsankin aromit. :)

Alkuperäisen ohjeen mukaan taikinaa pitäisi kohottaa koko yö (10-12 tuntia) jääkaapissa, mutta en älynnyt edellisenä päivänä toimeen ryhtyä, joten ainakin tällä kertaa sai riittää pikakohotus, olisikohan ollut kolmisen tuntia huoneen lämmössä. Aivan ihanaa oli silti, joskin toki kunnon kohotuksen jälkeen epäilemättä vielä parempaa. Pitänee kokeilla sitäkin.


Tarvitset (kahteen pyöreään focacciaan, halkaisija reilu 30 cm):

taikina:

300 g durumjauhoja
200 g tavallisia vehnäjauhoja
320 ml huoneenlämpöistä vettä
5 g kuivahiivaa
2 tl ekstraneitsytoliiviöljyä 
1 tl merisuolaa

päällyste:

350 g kurpitsaa (jo kuorittua ja puhdistettua)
300 g punasipulia 
ekstraneitsytoliiviöljyä
tuoreen rosmariinin neulasia
merisuolaa

Valmistus:

1. Mittaa jauhot suureen kulhoon keoksi ja tee keskelle kuoppa. Lisää hiiva, vesi, suola ja oliiviöljy ja sekoita haarukalla. Vaivaa taikinaa n. 5 min., kunnes se on tasainen ja sileä. Ei haittaa, vaikka taikina olisi vielä hiukan tarttuvaista. Jätä tekeytymään huoneenlämpöön ja siirrä sen jälkeen jääkaappiin yön ajaksi, 10-12 tunniksi. 

2. Seuraavana päivänä ota taikina jääkaapista ja kaada kevyesti jauhotetulle työtasolle. Vaivaa joitakin minuutteja, kunnes taikina on pehmeä ja kimmoisa. Laita takaisin kulhoon, peitä ja anna levätä pari tuntia.

3. Jaa taikina kahteen osaa ja levitä öljyttyihin uunivuokiin (tai -pelteihin tai vaihtoehtoisesti leivinpaperilla vuoratulle pellille). Anna levätä vielä tunti.

4. Valmista sillä välin päällyste. Raasta kurpitsa suurella terällä ja leikkaa sipuli ohuiksi rinkuloiksi tai suikaleiksi. 

5. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Levitä focaccia-pohjan päälle kurpitsa ja sipuli ja ripottele pinnalle rosmariinin neulasia. Ripottele päälle vielä hieman merisuolaa ja kaada ohuena norona oliiviöljyä. Paista uunissa n. 20 min.



AURINKOISTA TORSTAITA! :)

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Panino caprese - caprilainen sämpylä

Jos ette minun tavoin halua syödä eineksiä edes silloin, kun aikaa oikealle ruuanlaitolle ei ole, panino caprese tarjoaa loistavan ja samalla äärimmäisen herkullisen idean nopeaksi ja kevyeksi lounaaksi. 

Muutamalla pikku huomiolla tästä saa myös kätevästi mukaan pakattavan lounaan. 

Caprese eli "caprilainen" sanalla viitataan klassiseen mozzarellan, tomaatin ja tuoreen basilikan yhdistelmään pizzassa, salaatissa, sämpylän välissä jne. 

Tällä kertaa päädyin käyttämään omana pikku lisänäni vielä pestoa, joka ei kuulu perinteiseen reseptiin, mutta tekee leivästä entistäkin herkullisemman. Sen voi toki halutessaan jättää mainiosti poiskin. 

Jos et syö leipää heti, vaan otat  sen vaikkapa töihin evääksi, kannattaa tomaateista poistaa siemenet, jotta leipä ei vetisty. Samasta syystä myös mozzarella kannattaa valuttaa ja taputella talouspaperilla huolella kuivaksi ennen käyttöä tai sitten käyttää pizzamozzarellaa, joka on kiinteämpää.

Näitä caprilaistyylisiä paninoja saa Italiassa joka paikasta, missä pikkuevästä myydään: huoltoasemilta, kahviloista, Autogrilleiltä (vastaavan tyyppinen ketju, kuin esim. ABC), siksipä nämä tuovatkin Italiasta mieleeni päivät, jolloin oltiin reissunpäällä ja pysähdyttiin jotain nopeaa haukkaamaan. 

Olin vielä siihen aikaa kasvissyöjä, joten caprese oli usein ainut vaihtoehtoni, mutta valitsisin tämän varmaan vieläkin. 

Kuten monesti sanottu, yksinkertainen on parasta - ainakin silloin, kun raaka-aineiden laatu ja tuoreus ovat kohdillaan. :)

Tarvitset:

1 tuore pitkänmallinen sämpylä halkaistuna (myös patonginpätkä toimii hyvin)
1/2 mozzarellapallo
1/2 tomaatti
pestoa (valinnainen)
tuoretta basilikaa
ekstraneitsytoliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Leikkaa tomaatti ja mozzarella viipaleiksi. Levitä sämpyläm alapuoliskolle pestoa ja lado sen jälkeen mozzarella ja tomaatti vuorotellen (tai niin, että tomaattikerros on alimmaisena ja mozzarella sen päällä) leivälle. Lorauta päälle oliiviöljyä aivan ohuena norona ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria. Lisää viimeiseksi basilikan lehdet ja sulje sämpylä - buon appetito! :)

tiistai 3. marraskuuta 2015

Syksyinen kaaliherkku Sisiliasta: pasta con cavolfiore - pastaa kukkakaalin kera

Italialaisesta keittotaidosta minulle on juurtunut tapa suosia sesongin raaka-aineita ja harva asia (jos ei mukaan lasketa sieniä ja kurpitsaa) tuntuu niin syksyiseltä, kuin kaali!

Kaali ei ole ykkössuosikkikasvikseni, mutta romanescoa kyllä rakastan ja myös parsa- ja kukkakaaliherkuista pidän kovasti. 

Vaan olisitteko osannut arvata, että tämänkertainen kaaliresepti on peräisin aurinkoisesta Sisiliasta...?

Tarvitset (kahdelle):

200 g pastaa (esim. pennejä)
1 pieni kukkakaali
1 pieni sipuli pieneksi silputtuna
2 öljyyn säilöttyä sardellifilettä (purkki kuvassa; saa ainakin Stockmann Herkusta)
pikkukourallinen rusinoita (liota etukäteen vedessä väh. 20 min ja puristele kuivaksi ennen käyttöä)
1,5 rkl pinjansiemeniä
suolaa
mustapippuria
3 -4 rkl ekstraneitsytoliiviöljyä
1/2 dl paahdettuja korppujauhoja (paahda teflon-pintaisella pannulla ilman rasvaa)

Valmistus:

Leikka kukkakaalin kukinnot veitsellä irti, pese huolella ja keitä suolatussa vedessä. Kukkakaalit ovat kypsiä, kun saat vaivatta työnnettyä niistä haarukan läpi. 

Poista kukkakaali keitinvedestä reikäkauhalla ja laita erilliselle lautaselle jäähtymään - säästä keitinvesi!

Kuumenna oliiviöljy paistinpannulla ja kuullota siinä sipulisilppu - älä paista, eli ole tarkkana, ettei sipuli saa väriä. 

Lisää pannulle sardellifileet ja puuhaarukalla avustaen "sulata" ne sipulin joukkoon. 

Lisää rusinat ja pinjansiemenet. Leikkaa kukkakaalin kukinnot hiukan pienemmiksi ja lisää nekin pannulle. 

Sekoita huolella, lisää hiukan keitinvettä ja jätä tekeytymään muiden ainesosien kanssa liedelle korkealle lämmölle. Lisää vielä makusi mukaan suolaa. 

Keitä sillä välin pasta kukkakaalin keitinvedessä. Hiukan ennen (n. 2 min) kuin pasta on kypsää, ota talteen hiukan keitinvettä ja siivilöi pasta. Lisää pannulle muiden aineiden joukkoon, lisää sopiva määrä keitinvettä ja paista sekoitellen kypsäksi. 

Tee annokset, ja lisää niiden päälle aavistus mustapippuria ja etukäteen paahtamiasi korppujauhoja. 

Halukkaat voivat lisätä oman annoksensa päälle raastettua parmesaania, granaa tai pecorinoa.

VINKKI: tätä pastaa voi tehdä myös isomman annoksen kerrallaan, sillä se sopii loistavasti seuraavana päivänä pannulla paistaen uudelleen lämmitettäväksi. 



AURINKOISTA TIISTAITA! :)

maanantai 2. marraskuuta 2015

Risotto ai finferli - kantarellirisotto

Synttärin kunniaksi taas yksi vastustamattoman ihana risottoresepti. :)

Lidlin pakastealtaasta ovat peräisin nämä kantarellit, mutta niitä ei sieltä enää kauan saa, joten sitten vaan metsästämään kuivattuja tai säilöttyjä sellaisia...tai penkomaan omaa pakastinta, jos siellä sattuisi olemaan. :)

Kahdelle tarvitset:

1,5 dl risottoriisiä
n. 200 g käyttövalmiita (sulatettuja) kantarelleja
1,5 dl valkoviiniä
1 pieni sipuli hienoksi silputtuna
2 kokonaista valkosipulinkynttä
8 dl kuumaa kasvislientä
nokare voita
ekstraneitsytoliiviöljyä
parmesaania raasteena
mustapippuria 
(jotain yrttiä, kuten timjamia tai persiljaa)

Valmistus

Sulata ja kuumenna paistinpannulla voi ja oliiviöljy miedolla lämmöllä. Kuullota valkosipulinkynnet kullanruskeiksi ja ota pois. Lisää sipulisilppu ja kuullota hyvin kevyesti. Lisää sienet ja paista nekin aivan kevyesti. 

Lisää riisi ja kuullota n. minuutin ajan koko ajan sekoittaen. 

Nostan lieden lämpötila maksimiin ja kaada joukkoon valkoviini. Anna höyrystyä lähes kokonaan pois. 

Sekoita joukkoon mustapippuri ja lisää kauhallinen kuumaa kasvislientä. Ala haihduttaa koko ajan sekoittaen. Lisää kauhallinen kerrallaan, kunnes kaikki liemi on käytetty. Lisää seuraava kauhallinen aina vasta, kun edellinen on lähes kokonaan imeytynyt.

Jätä risotto notkeaksi, koostumukseltaan lähes lusikoitavaksi. Ota liesi pois päältä ja sekoita joukkoon pieni kourallinen hienoksi raastettua parmesaania. 

Tarjoile välittömästi, viimeistele annokset halutessasi parmesaaniraasteella.


Auguri, Pizziamo! Onnea, Pizziamo!

Pizziamo täyttää tänään 2 vuotta!

Juhlan kunniaksi tämän synttäriviikon ajan on joka päivä luvassa uusi resepti!

Kivaa maanantaita ja hauskaa viikkoa kaikille ja kiitos teille, jotka käytte reseptejäni lukemassa! :)

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

La zucca è servita - kurpitsa on pöydässä: lasagne di zucca, porcini e scamorza affumicata - kurpitsa-herkkutatti-savujuusto -lasagne

Pyhäinpäivä on ihana ruokajuhla: se sijoittuu aikaan, jolloin on sesongissa paljon ihania raaka-aineita
ja silloin on ihana paneutua pidempienkin reseptien valmistukseen, kun ei ole houkutusta lähteä kauppoihin tai muualle. 

Sesongin ehdoton suosikkini on kurpitsa, vaikka kaikenlaista muutakin ihanaa on nyt tarjolla: romanesco-kaali, fenkoli, pinaatti, artisokka ja tietysti sienet, jotka kruunaavat syksyn omaksi lempiruokavuodenajakseni. 

Pidän kurpitsan monikäyttöisyydestä, kauniista ulkomuodosta, pirtsakasta väristä ja tietenkin itse mausta niin paljon, että se on yhdessä munakoison ja kesäkurpitsan kanssa koko vuoden suosikkikasvisteni kärkikolmikossa. Toivottasti tekin olette kurpitsan ystäviä, sillä aivan taattua on, että lähiaikoina laitan blogiin useita muitakin kurpitsareseptejä kuin tämän ihastuttavan kurpitsa-herkkutattilasagnen, jota valmistin pyhäinpäivän illalliselle. :)

Kurpitsan voit hyvin kypsentää myös keittämällä, mutta itse pidän enemmän uunissa paahtamisesta, sillä kurpitsa on varsin vetinen ja saattaa siis tehdä lasagnestakin turhan löysän. 

Oman lasagneni tein kasvisversioksi, mutta jos kaipaat lihaisaa versiota, voit laittaa sienten sijaan tai niiden lisäksi vaikkapa paistettua naudanjauhelihaa tai tuoremakkaraa.

Herkkutattien sijaan sopivat myös esim. suppilovahverot. 

Ainekset:

n. 1 kg jo kuorittua ja puhdistettua kurpitsaa
300 g pakastettuja herkkutatteja tai vastaava määrä kuivattuja käyttövalmiina (puhdistettuna, pilkottuna, sulatettuna/liotettuna)
béchamel-kastike litrasta maitoa, ohje täällä
300 g scamorza affumicata -savujuustoa (saatavilla Lidlistä muutaman päivän ajan) tai mozzarellaa
ekstraneitsytoliiviöjyä
2 valkosipulinkynttä
suolaa
jauhettua mustapippuria
2,5 dl maitoa

Valmistus:

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen ja kuori, puhdista ja paloittele kurpitsa lohkoiksi. Laita lohkot leivinpaperilla vuoratulle uunipellille, sudi ne yltäpäältä oliiviöljyllä ja kypsennä uunissa, kunnes ne ovat pehmeitä. 

Paista sillä välin herkkutatit pannulla: kuumenna paistinpannulla oliiviöljyä ja kuullota siinä kahta valkosipulinkynttä, kunnes ne ovat kullanruskeita. Ota valkosipulinkynnet pois ja paista sienet öljyssä. Mausta maun mukaan suolalla ja mustapippurilla. 

Laita pehmenneet ja hiukan jäähtyneet kurpitsanpalat kulhoon ja soseuta sauvavatkaimella. Notkista sose maidolla, n. 2,5 dl on sopiva määrä.  Mausta makusi mukaan suolalla ja sekoita joukkoon sienet.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen ja pilko 2/3 savuscamorzasta kuutioiksi ja jäljelle jäänyt määrä viipaleiksi. 

Kokoa lasagne uunivuokaan: peitä pohja béschamel-kastikkeella, lado sen päälle lasagne-levyt ja niiden päälle taas béchamel-kastiketta. Levitä päälle reilu kerros kurpitsasosetta, ripottele päälle scamorza-kuutioita ja lado niiden päälle taas lasagnelevyjä. 

Jatka näin, kunnes ainekset on käytetty. Viimeisen kerroksen tulee olla béchamel-kastiketta, jonka päälle laitetaan scamorza-viipaleet. 

Paista uunissa n. 30 min. ja anna tekeytä 10 min. ennen tarjoilua.



ITALIASSA ON TÄNÄÄN KAIKKIEN PYHIEN PÄIVÄ, JOTEN HYVÄÄ PYHÄINPÄIVÄN ILTAA VIELÄ NÄIN SUNNUNTAI-ILLAKSIKIN! :)