sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Risotto alla barbabietola e caprino - punajuuri-vuohenjuusto -risotto

Viime aikojen onnistuneimpien reseptien joukossa on ehdottomasti tämä, jonka kehittelin punajuuren ja vuohenjuuston ihastuttavan liiton pohjalta. Maku on syvä ja mehevä ja mielestäni juhlavakin, joten miksipä tätä reseptiä ei voisi hyödyntää joulunajan tarjoiluja suunnitellessa, jos ajatus kinkun ja laatikon syömisestä monta päivää putkeen ei innosta? Plussaa tämä ihastuttava risotto saa myös punajuuren antamasta väristä, joka juuston joukkoon sekoittamisen jälkeen muuttuu hempeän vaaleanpunaiseksi. :) 

Helppouden ja nopeuden vuoksi päädyin käyttämään valmiiksi kypsennettyjä punajuuria, mutta toki raa'atkin käyvät. Silloin punajuuri on varmastikin paras raastaa tai ennen käyttöä itse kypsentää keittämällä tai uunissa suolapedillä.

En osaa sanoa, onko italialaista vuohenjuustoa Suomessa jostakin saatavilla; itse en ole moiseen törmännyt. Itse käytin ranskalaista hunajalla maustettua Soignon Merci Chef -vuohenjuustoa, joka toimi hyvin: punajuurten ja hunajan tuoma makeus sopi loistavasti yhteen juuston suolaisuuden kanssa. 

Ainekset

1,5 risottoriisiä 
2 keskikokoista (esikeitettyä) punajuurta kuutioiksi pilkottuna
1 pieni (salotti)sipuli
125 g vuohenjuustoa
nokare voita
ekstraneitsytoliiviöljyä
n. 1 l kuumaa kasvislientä
n. 1/2 lasia punaviiniä
mustapippuria
tuoretta timjamia
(lisäksi koristeluun tuoretta timjamia tai rosmariinia)

Hienonna sipuli ja kuumenna sillä välin pannussa nokare voita ja muutama muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä. Kuullota sipuli ja lisää punajuuri ja riisi. Paista sekoitellen n. minuutin ajan ja lisää viini. Anna viinin haihtua lähes kokonaan koko ajan sekoitellen ja lisää timjami. Ala lisätä kasvislientä edelleen koko ajan sekoitellen kauhallinen kerrallaan niin, että lisäät uutta, kun vanha on lähes kokonaan imeytynyt. Jatka näin, kunnes kasvisliemi on käytetty; huomio kuitenkin, että risoton on tarkoitus jäädä löysäksi. Mausta mustapippurilla ja sekoita joukkoon vuohenjuusto. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Valmista annokset, koristele tuoreilla yrteillä ja tarjoile välittömästi. 




lauantai 13. joulukuuta 2014

Naapurin mammojen herkkua: pappa al pomodoro - toscanalainen leipäkeitto

Vihdoin sain aikaiseksi, eikä jäänyt vain meinaamiseksi: tein (ja söin!) elämäni ensimmäisen kerran pappa al pomodoroa eli tomaattivelliä, toscanalaisten versiota leipäkeitosta.

Italialaiset ovat mestareita käyttämään hyödykseen kaikki mahdolliset syötäväksi kelpaavat raaka-aineet ja tähteetkin periaatteella mitään ei heitetä pois ja kaikenkukkuraksi vieläpä loihtimaan niistä usein vähällä vaivalla pökerryttävän suloisia herkkuja.

Kuivettuneen leivän "kierrättämiselle" olen jo aiemmin tässä blogissa antanut muutaman reseptin (monella maakunnalla on oma tapansa) ja tässäpä vielä yksi,

Toscanalaiset siis tekevät leivänkannikoistaan eräänlaista velliä tai puuroa ja sanottava on, että tämä osoittautui todella loistavaksi tavaksi hyödyntää vanha (paperipussi)leipä - yhdellä sanalla voisi kuitata tämän illan kokeilun: maistui! Maun lisäksi viehätti sykähdyttävä onnen tunne ja lämmin olo, jonka keiton syöminen sai aikaan - todellista hyvän mielen ruokaa, joka sopii näin myrskyisten ja sateisten päivien aikaan loistavasti lämmittämään mieltäkin. :)

Jännä juttu, että olen vuosia asunut Toscanan naapurissa Umbriassa ja silti söin tätä tomaattipuuroa ensimmäisen kerran Suomessa, kotonani täällä Turussa ja itseni valmistamana. Umbrian puolella, vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Toscanasta en siis koskaan ole tähän törmännyt, eli umbrialaiseen keittiöön tämä ei siis ilmeisesti ole levinnyt.

Olen toki jo kauan tiennyt tämän ruuan olemassaolosta, mutta jostain syystä - vaikka raaka-aineet löytyvät kotoa jo valmiiksi lähes aina - en ole ryhtynyt tuumasta toimeen, vaikka resepti on kutkuttanut. Olisi kannattanut saada aikaiseksi aiemminkin, kokemus oli loistava ja tulen varmasti tekemään uudemman kerrankin.

Ainekset

kovettunutta (toscanalaista eli suolatonta) leipää
1 tölkki tomaattimurskaa 
2 valkosipulinkynttä
lasillinen kasvislientä
suolaa 
pippuria
(ripaus sokeria)
tuoretta basilikaa (hienonnettuna)
ekstraneitsytoliiviöljyä
(parmesaaniraastetta pinnalle)

Valmistus

Hiero leipäviipalasiin tuoretta valkosipulinkynttä ja asettele ne korkeareunaisen pannun pohjalle. Kaada päälle reiluhkosti oliiviöljyä ja tomaattimurska. Lisää loput ainekset (muista jättää joitakin basilikan lehtiä annosten koristeluun) ja kypsytä miedolla lämmöllä n. 20 min välillä sekoitellen. Tee annokset ja koristele ne basilikan lehdillä ja halutessasi raasta päälle parmesaania. Tarjoile lämpimänä tai kesällä huoneenlämpöisenä.








P.S. Resepti osoittautui sen verran helpoksi ja nopeaksi, että jo edullisuutensakin puolesta kannattaa ehdottomasti harkita sen liittämistä omaan arkiruokarepertuaariinsa. :) 


sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Pasta alla salsa tartufata - pastaa tryffelikastikkeessa

Rakastan tryffeliä ja se oli ennen minulle lähiruokaa parhaimmillaan, sillä mustaa tryffeliä kasvaa entisillä kotiseuduillani Umbriassa, jossa siitä tehdään taivaallisia herkkuja, vaikka umbrialainen keittiö pääsääntöisesti onkin ns. köyhä keittiö. :)

Turhan harvoinhan tätä herkkua vaan tulee käytettyä - kallis hinta on luonnollisestikin rajoittava tekijä ja täällä Suomessa lisäksi se, että sitä ei aivan joka kaupassa ole.

Jos tryffeli raaka-aineena kiinnostaa, huono uutinen on se, että kokonaisen tryffelin kilohinta on noin tonnin paikkeilla, hieman reilu. Hyvä uutinen sen sijaan on se, että tryffeli on niin voimakas aromiltaan, että kiloittain sitä ei suinkaan tarvitse ostaa, vaan niin pieni määrä riittää, että edes silloin tällöin tryffeliä on varmasti mahdollista useimpien ruoanlaitossaan käyttää.

Hyvä on myös tietää, että on olemassa huokeampiakin vaihtoehtoja, kuin kokonainen tryffeli. Itse käytän tryffelin makua halutessania salsa tartufata:a, ns. "tryffelöityä" kastiketta, jossa tryffeliin on sekoitettu jonkin verran muita sieniä. Se on lompakolle paljon ystävällisempi vaihtoehto ja itse ainakin suoraan sanottuna jopa pidän siitä enemmän (kokonaisen tryffelin koostumus ei itseäni miellytyä kovin paljon ja vielä vähemmän miellyttää tietenkin se kilohinta...).

Italiassa salsa tartufataa sai helposti useimmista ruokakaupoista (ainakin kotiseudullani Umbriassa), Suomessa sen sijaan en muista sitä nähneeni Turussa ainakaan muuaalla, kuin Stockmannilla, jossa muuten on kokonaisiakin tryffeleitä myynnissä.

Ennen reseptiin siirtymistä muistutukseksi vielä, että tryffelin hienostunut maku kannattaa päästää oikeuksiinsa käyttämällä sitä riittävän yksinkertaisissa resepteissä, joissa on vain vähän muita raaka-aineita, jotka eivät varasta tryffelin roolia pääosan esittäjänä. ;)

Ainekset

250 g pastaa (itse valitsin casarecce -pastaa)
2 reilua rkl salsa tartufataa
n. 1 dl italialaista ruokakermaa (tai mascarponea tai smetanaa)
suolaa
(tuoretta persiljaa koristeeksi)
(raastettua parmesaania annosten päälle)

Valmistus

Laita suolattu vesi kiehumaan pastalle. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan, ota hieman keitinvettä talteen. Kaada pasta lävikköön ja sieltä valutettuna takaisin kattilaan. Lisää sekaan tryffelikastike ja kerma ja sekoita (levyn ei tarvitse enää olla päällä mutta sen pitää olla vielä kuuma). Lisää tarvittaessa joukkoon pastan keitinvettä. Tarkasta maku ja lisää tarvittaessa suolaa.
Tee annokset ja koristele ne halutessasi tuoreella persiljalla. Jos haluat, voit vielä lisätä annosten päälle parmesaania raasteena.

NAUTINNOLLISIA HETKIÄ TRYFFELIN PARISSA! :)