perjantai 11. maaliskuuta 2016

Peperoni ripieni di carne - jauhelihatäytteiset paprikat

Täytetyt paprikat taitavat olla Suomessa retroruokaa, mutta Italiassa elinvoimainen klassikko, joka porskuttaa vuosikymmenestä toiseen italialaisten ruokapöydissä, toki erilaisilla täyteversioilla. 

Ylipäätään uskoisin retroruoan olevan italialaisille käsitteenä varsin vieras: monella ruoalla on Italiassa pitkät, jopa satojen vuosien perinteet, ja aivan samalla, missään vaiheessa latistumattomalla innolla näitä ruokia katetaan pöytään nyt, kuin menneinä vuosikymmeninä.

Uskon, että varsinkin Suomeen verrattuna italialaisen ruokapöydän antimet näyttävät nyt varsin samoilta, kuin vaikka 80-luvulla. Italialaiset rakastavat ja kunnioittavat omaa ruokaansa ja tosiaan - miksi sitä hyvää vaihtamaan? 

Täytetyillä paprikoilla voi toki italialaisittainkin olla erilaisia täytteitä - tyypillisesti tonnikalaa ja riisiä tai jauhelihaa ja riisiä. Tämän kertaisessa reseptissä täytteenä on jauhelihaa ja leipää. Leivän ei todellakaan tarvitse olla tuoretta - aivan päinvastoin, tässä taas yksi oiva tapa kierrättää kuivahtamaan päässyt paperipussileipä. :) Tässä reseptissä onnistumisen juju on tarpeeksi pitkä kypsennys uunissa - paparikat eivät saa olla raakoja, eli eivät ollenkaan narskuvia, vaan pehmeän makeaksi kypsyneitä. 

Tarvitset:

4 paprikaa 
300 g jauhelihaa (itse käytin pelkkää naudanjauhelihaa)
1 kananmuna
80 g leipää 
1 dl maitoa (jos leipä on kuivunutta, varaa reilummin)
100 g parmesaaniraastetta
1 keskikokoinen sipuli
tuoretta persiljaa
tuoretta basilikaa
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Valmistus:

1. Pese ja kuivaa paprikat, leikkaa halki ja poista siemenkodat ja siemenet. Laita leipä pehmentymään maitoon. 
2. Hienonna sipuli silpuksi ja kuullota pannulla oliiviöljyssä miedolla lämmöllä niin, ettei sipuli ruskistu. Sipulin pitää kuitenkin pehmetä kunnolla, joten on hyvä lisätä tilkkanen vettäkin joukkoon.
3. Sekoita kulhossa jauheliha, kananmuna, kuullotettu sipuli, parmesaaniraaste, kuivaksi puristeltu leipä, suola, pippuri ja hienonnetut yrtit. Tee taikinasta aivan sileä ja tasainen käsillä sekoittaen.
4. Kun taikina on kiinteää ja tasaista, täytä paprikanpuolikkaat, jotka olet aiemmin laittanut öljyttyyn uunivuokaan. 
5. Paista esilämmitetyssä uunissa 200 asteessa n. 45 minuuttia. 
6. Ota uunista ja viimeistele tuoreella persiljasilpulla. ¨
7. Tarjoile lämpimänä tai varsinkin kesällä vaihtoehtoisesti huoneenlämpöisenä tai kylmänä. 




HYVÄÄ VIIKONLOPPUA! :)

6 kommenttia:

  1. Muistan ensimmäiset tutustumiskertani paprikoihin ylipäätään tuossa -70-luvun alkupuolella. Täytettyjä tomaatteja teimme koulun kotitaloustunnilla noihin samoihin aikoihin. Täytteeseen tuli riisiä ja jauhelihaa. Kotonakin niitä tuli tehtyä. Paprikoita muistan silloin syöneeni voileivällä lähinnä koristeena. Kiva ohje tämä. Täytyisikin kokeilla.
    Hyvää viikonloppua :)

    VastaaPoista
  2. Onpa jännä ajatella, että on mahdollista muistaa, kun on ensimmäisen kerran paprikaan tutustunut - niin tavalliselta se nykyään tuntuu! :D Jännä juttu, että sitä on Suomessa ollut vasta näinkin vähän aikaa.
    Monet italialaisen keittiön kulmakivet - tomaatti, juuri tämä paprika, munakoiso jne ovat toki alunperin muualta kuin Italiasta kotoisin, mutta ovat ehtineet jo satoja vuosia kuulua italialaiseen ruokavalioon. Kovin ovat hiitaanpuoleisesti tännä pohjolaan asti ehtineet.
    Sellaisen tiedon löysin, että kesäkurpitsa olisi rantautunut Suomeen jo 1600-luvulla Välimereltä. Onkohan se ollut pitkään joku marginaalinen juttu vai muistatko, että esim. sinun lapsuudessasi olisi ollut Suomessa suosittu? Ruoan historia on mielestäni todella mielenkiintoista.
    Nam, täytetyt tomaatit ovat todellakin herkkua myös -
    seuraavaksi teenkin niitä! :D
    Kiitos samoin teille myös!

    VastaaPoista
  3. Niin ja ajattele, että isosiskoni muistaa tutustumisensa tomaattiin setänsä perheen luona Helsingissä! Keskurpitsasta minulla ei kyllä ole mitään havaintoa lapsuudesta puhumattakaan, kun se nyt on mielestäni paljon paprikaa nuorempi suomalaisessa ruokakulttuurissa.
    Sekin on niin erilaista tähän päivään verrattuna, että hedelmälaatuja oli, varsinkin talvisin, vain ne tutut banaani, appelsiini, päärynä, omena ja viinirypäleet. Appelsinit olivat nekin kuitenkin niin harvinaista herkkua, että kuoristakin jyrsittiin hampailla myös se valkoinen osa, minkä nykyään ihmiset ottavat lohkoista tarkkaan pois. Kuoreen ei jäänyt kuin ohut oranssi kerros. Talvisin oli tapana syödä oman puutarhan omenoita, jotka oli sanomalehtiin kääritty yksitellen ja pakattu kellariin pahvilaatikoihin.

    VastaaPoista
  4. Hah, enpä ole koskaan vastaavaan törmännyt, että ihan appelsiinin valkoinen sisäkuorikin syötäisiin! :D Kovin mautonhan se on. ;) Jännä juttu, että ennen oli kuitenkin joitain hedelmiä saatavilla kaupoissa, siis sellaisiakin, mitkä eivät taatusti Suomessa kasva...
    Tämänkin valossa tuntuu kummalliselta ajatella, että tomaatti on Suomessa suhteellisen uusi tuttavuus. :D

    VastaaPoista
  5. Sinulle on haaste blogissani.
    Mukavaa loppuviikkoa :)

    VastaaPoista
  6. Kiitos haasteesta! Osallistun tosi mielelläni heti, kun ehdin paneutua! :)

    VastaaPoista