Todella helppo, mutta omaperäinen ja maukas lisuke vaikka lihalle on spinaci alla romana, pinaatit roomalaiseen tapaan.
Tarvitset vain muutaman raaka-aineen - meidän suomalaiseen makuumme yhdistelmä saattaa tuntua erikoiselta, mutta suosittelen kokeilemaan; tämän maukkaampaa pinaattiruokaa saa hakea!
Neljälle tarvitset:
750 g pakastettuja pinaatinlehtiä (ei silppua!) tai vastaava määrä tuoreita
100 g voita
suolaa maun mukaan
n. 1,5 dl rusinoita
n. 1 dl pinjansiemeniä
Valmistus:
1. Kiehauta pinaatit -riittää, että saat jäiset pinaatit sulamaan, enempää keittoaikaa ei tarvita. Laita sillä välin rusinat haaleaan veteen likoamaan.
2. Kaada levikköön ja puristele esim. ruokalusikalla lähes kaikki ylimääräinen neste pois.
3. Sulata pannulla voi (älä ruskista!), lisää pinaatit ja sekoittele muutaman minuutin ajan.
4. Lisää makusi mukaan suolaa - lisää aluksi aika maltilla ja maista, sillä tällaisessa määrässä voitakin on melkoisesti suolaa...
5. Kaada rusinat lävikköön ja puristele käsin huolella kuivaksi.
6. Lisää pannulle rusinat ja pinjansiemenet ja sekoittele muutaman minuutin ajan.
7. Valmista tarjottavaksi! :)
Lopuksi vielä muutama tunnelma ihanasta, ikuisesta Roomasta:
Rooman katujen maagista tunnelmaa.
Rooma on kissojen kaupunki: nämä kissat ottavat rennosti Trajanuksen markkinoiden raunioilla.
Paloja menneestä.
Muisto antiikin loistosta.
Vasemmalla yksityisasuntoja, oikealla Trajanuksen markkinoiden raunioita. Miltähän tuntuu asua konkreettisesti näin historian keskellä, tai paremminkin siinä kiinni...?
Onpas kiva postaus! Ensinnäkin kiva ohje ja sitten nuo kuvat. Wautsi! Kyllä taas tekee niin mieli Roomaan...
VastaaPoistaTuota olen minäkin miettinyt. Miettivätköhän ne ihmiset noissa rakennuksissa ja ympyröissä ollenkaan koskaan sitä, missä sitä oikein asutaan? Vai onko kaiki niin arkipäiväistä, ettei mikään enää tunnu miltään? Kumpikohan on kivempaa, mennä välillä täältä ihastelemaan noita kaikkia ainutlaatuisia rakennuksia ja ranioita, vai asua aina siellä ja ne ovat vain rakennuksia muiden joukossa? Kysymys, joka ehkä jää vaille vastausta.
Aurinkoista torstaita, Salla!
Kyllä tosiaan entistä enemmin alkoi tehdä mieli Roomaan, kun noita kuvia selasi...Useamman kerran siellä on jo tullut käytyäkin, mutta aina vaan on sellainen olo, että eihän sitä tunne vielä nimeksikään. Se vaatisi viikkojen, kuukausien, ehkä vuosien koluamisen, että voisi sanoa todella tuntevansa Rooman!
VastaaPoistaTosiaan, tuohon kysymykseen emme taida koskaan saada vastausta, kun emme ole tuollaisessa paikassa syntyneet. Vaikka siellä asuisi miten kauan, mutta jos on muualla syntynyt, niin uskon, että aina sen asian jotenkin eri tavalla näkee ja kokee, vaikka se tietysti vuosien saatossa arkipäiväistyykin. :)