Edelleen Rooma-tunnelmissa: Pollo alla romana di sora Lella - Kanaa roomalaisittain Lella-rouvan ohjeella

"Il pollo a Roma se magna così." Kana syödään Roomassa näin (valmistettuna). 

Mitäpä tuohon edelliseen, sora (rouva) Lellan, ruokalegendanakin tunnetun roomattaren, toteamukseen lisäämään. Roomassa kana syödään näin ja muut syökööt miten tykkäävät. Kun on hyvä resepti olemassa, mitä sitä muuttamaan? Miksi ruohon pitäisi aina olla vihreämpää aidan toisella puolen? Rakastan saapasmaan ruokafilosofiaa. Samoja, hyviä reseptejä arvostetaan ja käytetään vuosisadasta toiseen - miksi vaihtaa hyvää? 

Sora Lella, oikealta nimeltään Elena Fabrizi (1915-1993), oli roomalaisten rakastama ja edelleen suuresti kaipaama ja lämmöllä muistelema näyttelijä, mutta ennen elokuvalle ja teatterille omistautumista Lella toimi ravintola-alalla synnyinkaupungissaan - hän perusti ensimmäisen trattoriansa kuuluisalle Campo de' Fiorin aukiolle, mutta laajemminkin mainetta saavutti Sora Lella -nimeä kantava trattoria, jota Lella piti yhdessä miehensä ja poikansa kanssa Tiber-joen saarella. 

Legendaarinen Lella on ollut poissa jo yli 20 vuotta, mutta hänen nimikkotrattoriansa on edelleen olemassa ja elinvoimainen - yritys on säilynyt perheessä, nykyään sitä pitää Lellan poika Aldo Trabalza. Trattoria tarjoilee yksinkertaista, kursailematonta, lähialueen raaka-aineista valmistettua roomalaisruokaa, ja saattaa olla oikea osoite sinulle, joka matkustaessasi haluat nauttia paikallisista erikoisuuksista (henkilökohtaista suositusta en pysty antamaan, sillä trattoria on vielä itsellänikin vierailtavien paikkojen listalla). Listalta löytyy meillä Suomessakin tunnettuja ja suosiota saavuttaneita herkkuja, kuten saltimbocca alla romanaa, mutta myös meille suomalaisille erikoisempia tuttavuuksia, kutenvasikanmahalaukkua roomalaiseen tapaan (sisäelimet ja ruhon vähemmän arvostetut osat ovat erittäin perinteisiä ja tyypillisiä raaka-aineita roomalaisessa keittiössä) ja toki myös ihanaa paprika-kanaa, jonka ohje on tässä alla. 

Kokeilkaa, kokeilkaa ja kokeilkaa - tämä on yksinkertaisuudessaan taivaallinen resepti! Se on myös helppo valmistaa, mitään ihmeen kikkoja onnistumiseen ei tarvita. Haudutus toki vie aikansa, äläkä lyhennä sitä, vaikka kana toki jo aiemmin onkin syömäkelpoisen kypsää. Tämä ei ole pikaruokaa, joten valitse toinen resepti, jos aikataulu on tiukka. :) Loistava maku vaatii jokaisen haudutusminuutin. Yhtä tärkeää onnistumisen kannalta on se, ettet ylenkatso kanan ns. huonompia osia - älä valitse mitään kuivaa, kliinistä rintapalaa, vaan kokonainen kana, jonka käytät siipineen, nahkoineen ja luineen tai rehdin ronskeja koipia, joista myöskään ei tule poistaa nahkaa saati luita. Älä myöskään missään nimessä ostaa minkäänlaisella tavalla marinoitua tai maustettua kanaa, vaan sen on oltava au naturel. 

Tässä vielä ennen reseptiä muutama linkki. 

Trattoria Sora Lellan kotisivut, joilla ruokalista myös englanniksi

Italiankielen taitoisille hauska video, jolla Lella kokkaa juurikin tätä kyseistä kanaa, ja jolta itse asiassa resepti on peräisin. Hauskuutta ja uskomatonta intohimoa ruokaan! Toki kieltä ymmärtämätönkin saa videosta paljon irti - mm. opit kokonaisen kanan pilkkomiseen keittiöveitsellä. ;) Aikamoisen ronskit otteet rouvalla. 

Jos osaat italiaa, tässä linkissä vielä lastenlasten kirje Lellalle Lellan 100-vuotispäivän kunniaksi - tai siis kun hänen syntymästään tuli kuluneeksi sata vuotta reilu vuosi sitten. Kirje on kirjoitettu romanescolla, Rooman murteella, mutta jos luet italiaa sujuvasti, ymmärrät siitä kyllä suuren osan - varsinkin kun tiedät, että romanesco korvaa usein ällän ärrällä. ;) Linkitin tekstin, sillä kirje on todella kaunis ja koskettava, enkä muista koskaan lukeneeni tekstiä, joka todella välittäisi sen tunteen, että jo pois mennyt ihminen voi vielä elää - niiden ihmisten sydämissä ja muistoissa, jotka ovat häntä jääneet kaipaamaan. 

Mutta nyt vihdoin reseptiin, nauttikaa! :)

Tarvitset:

1 kana osiin paloiteltuna; vaihtoehtoisesti pakkaus kanankoipia (n. 8 kpl; älä käytä valmiiksi maustettua tai marinoitua kanaa; älä myöskään luutonta tai nahatonta kanaa, sillä luut ja nahka ovat tärkeitä maun tuojia)

3 paprikaa (alkuperäisessä reseptissä käsittääkseni kaikki vihreitä; itse valitsin kaksi punaista ja yhden vihreän)

puolikas sipuli

1/2 kg kypsiä tomaatteja

reilu lasillinen (kuivaa) valkoviiniä

ekstraneitsytoliiviöljyä 

suolaa

(rouhittua) mustapippuria

Valmistus:

1. Pese ja kuivaa paprikat, leikkaa leveiksi suikaleiksi, poista siemenet ja valkoinen osa sisältä. Pese tomaatit, poista kanta ja leikkaa palasiksi, ei tarvitse leikata kovin pieneksi. Kuori sipuli ja pilko. 

2. Lämmitä oliiviöljyä laakealla paistinpannulla, lisää kananpalat luineen ja nahkoineen suolan ja pippurin kera ja paista pinnaltaan kullanruskeiksi ja rapsakoiksi joka puolelta. 

3. Sillävälin lämmitä loraus öljyä toisessa laakeassa paistipannussa. Kuullota siinä sipulisilppu ja lisää paprikat. Paista muutaman minuutin ajan ja lisää puolet tomaattipaloista, suolaa ja jonkin verran vettä. Jätä hautumaan miedolle lämmölle, lisää vettä tarvittaessa.

4. Kun kana on pinnaltaan rapsakkaa, lisää pannulle viini ja anna höyrystyä. Tähän menee aikaa kymmenisen minuuttia. 

5. Lisää kanan joukkoon loput tomaatit ja sekoita. Jätä hautumaan miedolle lämmölle n. 40 minuutiksi. Sekoittele silloin tällöin molempien pannujen sisältöä. Voit myös lusikoida kanojen päälle aika ajoin kastiketta, joka muodostuu pannun pohjalle. 

6. Lisää paprikat kanan kanssa samaan pannuun ja sekoita. Anna makujen yhdistyä hauduttamalla vielä 5-10 minuuttia. 

7. Tarjoile rapsakoiden perunoiden tai tuoreen, rapeakuorisen leivän (kastike on niin taivaallista, ettei sitä todellakaan kannata tuhlata, vaan korjata viimeinenkin pisara lautaselta parempaan talteen juurikin leivänpalan avulla) ja viinin kera.