maanantai 11. heinäkuuta 2016

Pesto di cavolo nero - mustakaalipesto

Viikonloppuisella kauppareissulla mukaan tarttui pussi ihanaa herkkua, mustakaalia. Sen verran harvoin sitä kaupasta täällä Suomessa löytää, että onhan sitä lähes aina ostettava, kun vaan sattuu löytymään. 

Vielä ei ole tuhtien, lämmittävien soppien aika, joihin mustakaali on aivan omiaan, joten piti keksiä sille muuta käyttöä - ja moneen se soveltuukin, niin raakana, kuin kypsänä.  

Tänään päädyin kokeilemaan sitä pestoon basilikan sijaan, ja lopputulos oli loistava. Hyvin voimakasarominen, ihanan tumman vihreä. 

Jos pidät voimakkaista, kitkeristäkin mauista, pidät todennäköisesti tästä. Plussaa toki se, että tämä kastike valmistuu sillä aikaa, kun pastavesi kiehuu, joten tämähän on arkiruokaa parhaimmillaan. Uskoisin, että mustakaalipesto sopii hyvin myös vaikka bruschettojen päällysteeksi tai grillilihan kastikkeeksi. 

Kannattaa kokeilla - varsinkin, kun mustakaali on erittäin ravinteikas, todellista superruokaa, varsinkin raakana. 

Enemmän mustakaalista kuvien kera tässä postauksessa, jos se on vielä vieras tuttavuus keittiössäsi. 

Jos et löydä mustakaalia kaupasta, kokeile sen sijaan lehtikaalia. 

Pestoa varten tarvitset:

n. 100 g mustakaalia
n. 50 g parmesaania raastettuna
maun mukaan 1-2 keskikokoista valkosipulinkynttä raasteena (voi laittaa kokonaisenakin, mutta raasteena laitettaessa ikävien sattumien mahdollisuus minimoituu)
n. 1/2 dl pinjansiemeniä
suolaa maun mukaan
ekstraneitsytoliiviöljyä

Valmistus: 

1. Pese ja kuivaa kaalinlehdet ja riivi ne irti lehtiruodeista.
2. Lisää oliiviöljyä lukuunottamatta kaikki ainekset blenderiin.
3. Ala lisätä oliiviöljyä maltillisesti loraus kerrallaan, ja surauta tasaiseksi välillä. 
4. Jatka oliiviöljyn lisäystä, kunnes pesto on tasaista ja sopivan paksua koostumukseltaan. Tarkasta maku, lisää tarvittaessa suolaa.
5. Tarjoile pesto esim. keitettyyn spagettiin sekoitettuna. Halutessasi voit viimeistellä annokset parmesaaniraasteella ja pinjansiemenillä. 


Lopuksi vielä hyvän alkaneen viikon toivotukset tämän kuvan myötä, jonka otin sunnuntai-iltana. Taianomainen iltahetki...ei Toscanan kukkuloilla, vaan keskellä varsinaissuomalaista maalaismaisemaa Paimiossa. Italia-ikävän keskellä on hyvä muistaa, kuinka paljon kaunista löytyy Suomestakin, etenkin kesällä. :)


4 kommenttia:

  1. Voi että, on niin kummallista, että pestoakin voi tehdä niin monenlaisista raaka-aineesta. Minulle pesto on aina ennen merkinnyt juuri sitä peruspestoa basilikasta tehtynä. Se on ollut pesto. No sitten tutustuin punaiseen versioon ja sen jälkeen tillistä ja persiljasta tehtyihin ja nyt sitten taas tämä. Onpa jännää!
    Aivan ihastuttava kuva! Ellet olisi maininnut, että se on Paimiosta, olisi hyvin voinut kuvitella sen olevan juuri Toscanan kukkuloilta. Tosin Paimion-jokilaakso on kyllä harvinaislaatuinen kauneudessaan. Varsinaista lounassuomalaista kulttuurimaisemaa. Kannattaisi tehdä eväsretki sinne.
    Kiitos samoin, hyvää alkanutta viikkoa sinnekin!

    VastaaPoista
  2. Totta on, että varmasti monelle tulee pestosta aina ensimmäisenä mieleen perinteinen ligurialainen basilikapesto - ja siitähän nämä uudemmat muunnelmat, joissa basilika korvataan tillillä, persiljalla jne ovat lähtöisin.
    Kuitenkin, on olemassa yhtä aitoja ja alkuperäisiä pestoja, jotka eivät ole tuon genovalaisen pesto muunnelmia, vaan aivan omia, itsenäisiä herkkujaan, ja jotka eivät kovasti edes muistuta genovalaista pestoa muutoin kuin käyttötarkoituksensa ja toki myös pitkälti koostumuksensa puolesta. Mm. sisiliassa on omansa, väriltään tomaattien ansiosta punertava.
    Mitä yhteistä näillä sitten on, miksi sama nimi? Nimi juontaa juurensa italian verbistä "pestare", jonka voisi suomentaa vaikka "survoa" - pesto voisi siis kirjaimellisesti suomentaa vaikka "survos". Toki, olisihan erikoinen reseptin nimi vaikkapa "survos genovalaiseen" tapaan. ;)
    Joka tapauksessa nimi viittaa siis alkuperäiseen valmistustekniikkaan, jossa ainekset on survottu hienoksi, tasaiseksi massaksi huhmareessa. Nykyään pestot ovat pikaruokia parhaimmillaan blendereiden yms. keittiökoneiden ansiosta, mutta ennen pestojen eteen on saanut nähdä eri tavalla vaivaa. ;) Joskus aion kyllä vielä kokeilla perinteista huhmar-tekniikkaakin. :D
    Totta, Paimion-jokilaakso on upea, varsinkin näin kesällä. Sunnuntai-iltana näky oli upea, kun auringon laskiessa joesta nousi usvaa. Todella taianomainen näkymä. Tiedätkö paikkoja, joihin Paimion-jokilaaksossa voisi mennä eväsretkelle?

    VastaaPoista
  3. Kiitos pestotietoudesta! Olipa mukava lukea tuo tarina. Nyt osaa ajatella pestoa tavallaan ihan eri valossa.
    Askalan kedolle ainakin voi mennä retkelle. Siellä on yleensä kesäisin ketokahvilakin.

    VastaaPoista
  4. Eipä kestä, kiitos itsellesi piknik-vinkistä! :)

    VastaaPoista