Crostata di fragole senza glutine - gluteeniton mansikkapiirakka

Tervehdys pitkästä aikaa!

Blogihiljaisuus venyikin sitten puolen vuoden mittaiseksi. Missään vaiheessa lopettaminen ei ole käynyt mielessä eikä tarkoituksena myöskään ollut lomailla blogista näin pitkää aikaa, vaan niinhän siinä kävi, että mitä pidemmäksi tauko venyi, sen vaikeammalta tuntui taas touhuun ryhtyminen, vaikka niin rakkaasta ja mieluisasta harrastuksesta onkin kyse. 

Joka tapauksessa nyt olen täällä taas ja se on pääasia. Tämän postauksen myötä tauon aloittama ympyrä sulkeutuu, sillä lopetin joulukuussa leipurinkreemitäytteiseen piirakkaan ja samankaltaisella nyt jatkan, tosin tällä kertaa gluteenittomalla versiolla. :) 

Sanottakoon, että gluteeniton leivonta on minulle vielä aika vierasta maata, aivan pikkuhiljaa olen siihen viime aikoina alkanut perehtyä. Muokkasin tämän reseptin tavallisia vehnäjauhoja sisältävästä reseptistä. En käyttänyt mitään sen kummempia aineksia koostumuksen parantamiseksi, korvasin vain jauhot vaalealla gluteenittomalla jauhoseoksella. Hieman aprikoin etukäteen mahtaisiko pohja ylipäätään pysyä kasassa, mutta hyvin kävi: pohja oli ihanan rapea, aika "hiekkamainen" mikä miellytti itseäni kovastikin. 

Mutta nyt pidemmittä puheitta reseptiin, nappaa tästä idea vaikka juhannuksen varalle! :) 

Piirakkapohja:

4,25 dl vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta

140 g voita 

3/4 dl tomusokeria

2 keltuaista

1 luomusitruunan kuori hienoksi raastettuna

hyppysellinen suolaa

Leipurinkerma:

6 keltuaista 

2 rkl maissitärkkelystä (Maizena)

yhden vaniljatangon siemenet

1,5 dl sokeria

5 dl täysmaitoa

Koristeeksi: 

rasia mansikoita (tai muita sesongin hedelmia tai marjoja; mustikoita, vadelmia...)

Valmistus: 

1. Leikkaa voi kuutioiksi ja jätä hieman pehmenemään huoneenlämpöön. Sekoita joukkoon siivilöidyt jauhot. Lisää loput ainekset ja sekoita tasaiseksi massaksi. 

2. Muotoile taikinasta pallo, kääri tuorekelmuun ja laita jääkaappiin ainakin puoleksi tunniksi.

3. Voitele piirakkavuoka ja painele taikina siihen tasaisesti reunoja myöten. Tee taikinaan haarukalla reikiä. 

4. Paista uunissa 180 asteessa 30 minuuttia ja anna jäähtyä. 

5. Pohjan jäähtyessä valmista leipurinkerma. Mittaa kasariin maito, sokeri, keltuaiset ja vaniljansiemenet. Sekoita lopuksi joukkoon siivilöity maissitärkkelys. Sekoitettuasi huolella laita liedelle miedolle lämmölle ja sekoita koko ajan kunnes seos paksunee. 

6. Kun leipurinkerma on valmis, siirrä se laajaan vuokaan (jäähtymisen nopeuttamiseksi), peitä tuorekelmulla niin, että kelmu on kiinni kreemin pinnassa (jotta siihen ei muodostuisi inhottavaa kalvoa) ja laita jäähtymään jääkaappiin. 

7. Kun sekä pohja että kreemi ovat kunnolla jäähtyneet, levitä kreemi esim. nuolijan avulla tasaisesti pohjalle. 

8. Poista mansikoista kannat, huuhtele ja kuivaa ne ja leikkaa haluamasi mallisiksi ja kokoisiksi.

9. Koristele piirakka mansikoilla ja tarjoile tai laita jääkaappiin odottamaan tarjoilua. 

10. Nauti hyvässä seurassa! :) 

Crostata di frutta, ricetta di Sonia Peronaci - Hedelmäpiirakka leipurinkermalla Sonia Peronacin ohjeella

Onko itsenäisyyspäivän menusi vielä jälkiruokaa vaille? Tässä maukas idea - ihana hedelmäpiirakka, johon voit vuodenajasta ja omista mieltymyksistäsi riippuen käyttää oikeastaan mitä hedelmiä (tai marjoja) haluat. 

Tehdään nyt ihan heti alkuun selväksi, etten todellakaan yritä väittää, ettenkö pitäisi tuhdeista suklaajälkkäreistä - todella rakastan niitä. Kuitenkin, etenkin viime aikoina olen huomannut pitäväni vielä enemmän raikkaammista, hedelmäisistä mauista ja ainahan olen rakastanut vaniljaisia juttuja ja ihan kaikista eniten mitä tahansa, missä on sitruunaa! 

Tässä taivaallisessa reseptissä kaikki nämä kolme rakastamaani juttua on edustettuina. Nykyään klassinen italialainen crostata alla frutta on ilmanmuuta lempijälkiruokieni kärkijoukossa. 

Jo aiemmin täältä blogista löytyy italialaisen hedelmäpiirakan ohje, kesäisenä versiona. Erinomainen oli sekin, mutta italialaisen ruokaidolini Sonia Peronacin resepti osoittautui niin täydelliseksi, että pakkohan sekin on tänne laittaa. :) 

Sonian reseptissä tosin oli myös leipurinkermassa yhden sitruunan kuori, mutta jätin sen pois, sillä halusin kreemistä pelkästään vaniljaisen. Piirakkapohjan taikinaan sen sijaan laitoin sitruunakuorta, aivan ihanan raikasta! Vastaisuudessa taidan tehdä kaikki makeat piirakkapohjat tällä reseptillä. 

Piirakan päälle en laittanut kiillettä ja hedelmät valitsin oman mieltymykseni mukaan sesongin huomioiden, muuten seurasin uskollisesti reseptiä. 

Kokeilkaa, suosittelen! :) 

Ainekset yhteen piirakkaan, vuoan halkaisija 28 cm

Murotaikina:

250 g vehnäjauhoja

135 g voita (huoneenlämpöistä, kuutioina)

3 keltuaista

100 g tomusokeria

1 luomusitruunan raastettu kuori

Leipurinkerma:

350 g täysmaitoa

150 g kuohukermaa

130 g sokeria

6 keltuaista

30 g maissitärkkelystä (Maizena)

1 vaniljatanko

Lisäksi muutamaa erilaista hedelmää piirakan päälle, itse käytin kiiviä, banaani ja persimonia. Jos käytät banaania tai muuta mustuvaa hedelmää, kannattaa niihin pilkkomisen jälkeen puristaa muutama tippasitruunamehua, joka estää mustumista. 

Valmistus:

1. Aloita leipurinkermasta. Erottele valkuaiset keltuaisista. Laita paistokasariin maito, kerma ja sokeri. Lisää myös yhden vaniljatangon siemenet, keltuaiset ja maissitärkkelys. 

2. Sekoita huolellisesti ja siirrä liedelle keskilämmölle. Sekoita koko ajan, kunnes seos sakenee ja poista levyltä. 

3. Siirrä leipurinkerma laakeaan vuokaan ja peitä tuorekelmulla niin, että kelmu on kiinni kreemin pinnassa. Tämä estää leipurinkerman pintaa jähmettymästä klimppimäiseksi. Anna jäähtyä kunnolla ja siirrä jääkaappiin. 

4. Valmista seuraavaksi murotaikina: nypi jauhot ja voi kulhossa sekaisin, lisää tomusokeri, keltuaiset ja sitruunankuoriraaste. Sekoita käsin tasaiseksi taikinaski, muotoile palloksi ja kääri tuorekelmuun. Laita jääkaappiin ainakin puoleksi tunniksi. 

5. Kauli taikina n. 0,5 paksuiseksi työtasolla ja nosta kaulimen avulla voideltuun vuokaan.. 

6. Leikkaa ylimääräinen taikina reunoista pois ja reunat tasaiseksi. Pistele haarukalla taikinaan reikiä, ei kuitenkaan pohjaan saakka. 

7. Kasta pala leivinpaperia hanan alla ja puristele nyrkissä kuivaksi. Kuivaa vielä pyyhkeellä tai talouspaperilla molemmin puolin ja levitä piirakkapohjalle. Täytä vuoka kuivilla herneillä tai pavuilla, jotta taikina pitää muotonsa paistettaessa. 

8. Paista uunissa 180 asteessa n. 30 min. 

9. Kun pohja on kypsä, ota pois uunista ja poista leivinpaperi palkokasveineen. Anna jäähtyä täysin. 

10. Leikkaa valitsemasi hedelmät mieleisiksisi palasiksi, purista aavistus sitruunaa niiden päälle, jotka muuten saattaisivat mustua. 

11. Ota leipurinkerma jääkaapista (ja vatkaa ilmavammaksi sähkövatkaimella) ja pursota tai levitä tasaisesti piirakkapohjalle. 

12. Koristele hedelmäpaloilla ja tarjoile. 

Hyvää itsenäisyyspäivän odotusta! :)

Pizziamo ja italialainen jouluruoka Turun Sanomissa

Tällä kertaa vähän erilainen päivitys: turkulaisille ja muillekin, ketkä Turun Sanomat onnistutte käsiinne saamaan tiedoksi, että tämänpäiväisen lehden joululiitteessä oli juttu italialaisesta jouluruoasta, jota varten pääsin haastateltavaksi ja Pizziamokin tuli jutussa mainittua. ;) 

Mukana on myös jouluinen italialainen resepti, jonka sain omassa kotikeittiössäni toteuttaa. Kyseessä on napolilainen erikoisuus struffoli, joka on ihanan hunajainen, nonparellein koristeltu leivonnainen. Kyseistä ohjetta ei vielä löydy täältä blogin puolelta, eli vilkaiskaa resepti Turkkarista, jos innostutte italialaisesta joululeivonnasta. Liitän jutun tähän päiviytykseen pikimmiten ja laitan toki struffolien ohjeen tänne blogiinkin hyvissä ajoin ennen joulua. :)

Farro risottato con zucca confit - spelttirisottoa karamellisoidun kurpistan kera

Hiukan aikaa sitten kokeilin risoton tekoa speltistä. Kokeilu oli onnistunut ja tulen varmasti ryhtymään puuhaan uudemmankin kerran, mutta aidon riisistä tehdyn risoton paikkaa se ei varmasti silti tule sydämessäni viemään. Osansa upean makukokemuksen luomisessa oli varmasti myös taivaallisen herkullisella karamellisoidulla kurpitsalla, joka ruokaa täydensi. 

Karamellisoidun kurpitsan ohjetta voit loistavasti hyödyntää myös perinteisen riisirisoton yhteydessä tai toisaalta valmistaa spelttirisoton minkä tahansa muun risotoissa käytetyn ainesosan kera - kokeile vaikka herkkusieniä.

Tuo speltti eli alkuvehnä on vanha perinteinen viljalaji ja siitä kiva käyttää, että toisin kuin riisiä, sitä viljellään Suomessakin, jolloin tämäntyyppisen risoton valmistus onnistuu myös lähiruoka-ajattelua noudattaen. Jos et ole spelttiä aiemmin kokeillut, niin kannattaa testata, sillä sen purutuntuma on ihanan jämäkkä, itse ainakin tykkään mm. salaateissa tai jopa keitoissa.

Tarvitset (2 annosta)

160 g spelttijyviä 
400-500 g raakaa kurpitsaa
1 pieni sipuli
7 dl kuumaa kasvislientä
pieni lasillinen valkoviiniä (tai proseccoa)
(100 g mascarponea tai cream fraîchea)
2 rkl parmesaaniraastetta
oliiviöljyä
voita
suolaa
jauhettua mustapippuria
2-3 tuoreen rosmariinin oksaa
tuotetta timjamia
hunajaa tai vaahterasiirappia
sokeria
2 valkosipulinkynttä läpikuultavan ohuiksi siivuiksi leikattuna

Valmistus

1. Aloita karamellisoidun kurpitsan valmistuksella: laita uuni kuumenemaan 150 asteeseen, puhdista kurpitsa siemenistä, leikkaa n. 0,5 paksuiksi siivuiksi ja poista kuori. 
2. Laita viipaleet uunipellille leivinpaperille, jonka olet voidellut oliiviöljyllä. Voitele myös kurpitsojen yläpinta oliiviöljyllä. Laita jokaisen pinnalle vaahterasiirappia tai hunajaa. Ripottele pinnalle myös sokeria, suolaa ja mustapippuria. Levitä kurpitsojen pinnalle valkosipulisiivut, rosmariinin ja timjaminoksat.
3. Paista kurpitsoja uunissa, kunnes ne ovat aivan pehmeitä - n. tunti. 
4. Laita kulhoon yrtteineen ja valkosipuleineen ja muusaa haarukalla. 

5. Valmista seuraavaksi risotto: hienonna sipuli silpuksi ja kuullota pannulla miedolla lämmöllä oliiviöljy- ja voiseoksessa läpikuultavaksi. Lisää speltti ja jakta kuullottamista 1-2 min. samalla sekoitellen. 
6. Lisää valkoviini tai prosecco, lisää lieden lämpötila maksimiin ja anna höyrystyä. 
7. Ala lisätä kasvislientä kauhallinen kerrallaan samalla koko ajan sekoittaen, kunnes kaikki liemi on käytetty. Jätä löysäksi. 
8. Lisää kurpitsa, jos haluat mascarpone ja parmesaani ja sekoita huolella. 
9. Tarjoile heti, buon appetito! :)

Lämmittävä kaalikeitto uunissa: Zuppa alla valdostana - leipäkeitto Valle d'Aostan tapaan

Luoteis-Italian Piemonteen, Ranskaan ja Sveitsiin rajoittuva pikkuruinen Valle d'Aostan eli Aostanlaakson maakunta on jäänyt minulle valitettavan vieraaksi. Tiedän sen olevan vuoristoista aluetta, osittain sen alueellahan sijaitsee Mont Blanc (it. Monte Bianco), Alppien korkein huippu. Lisäksi tiedän siellä puhuttavan italian lisäksi ranskaa, mutta ihan hirveän paljon en muuten alueesta tiedäkään. Toistaiseksi en myöskään ole päässyt maakunnassa vieraliemaan, mutta sopivan tilanteen tullen aijon ottaa vahingon takaisin. :) 

Viime päivinä olevan töiden vuoksi viimeinkin perehtynyt hieman Valle d'Aostaan ja sen ruokakulttuuriin. Todella mielenkiintoista ja niin kovin erilaista muuhun Italiaan verrattuna. Ei niinkään oliiviöljyä, vaan voita. Ei niinkään vehnäjauhoja, vaan ruisjauhoja. Tuhteja ruokia, eläinrasvojen käyttöä. Grappaa. Yhtäläisyyksiä ranskalaiseen ja sveitsiläiseen keittiöön - tällainen on Aostanlaakson keittiö. Kuulostaa kotoisen tutulta meistä suomalaisista, mutta voisiko tämä todellisuus enää kauempana olla esimerkiksi aurinkoisen eteläitalialalaisen Apulian maakunnan kevyestä kasvispainoitteisesta keittiöstä...? 

Ihana, ihana Italia - makujen ja vastakohtien aarreaitta. :) 

Ensimmäinen ikinä julkaisemani, kokeilemani tai ylipäätään syömäni valledaostalainen ruoka on ihanan lämmittävä talvinen kaalipohjainen leipäkeitto. Mielenkiintoisesti uunissa valmistettuna. 

Kaalina tässä reseptissä käytetään Italiassa varsin yleistä savoijinkaalia, joka meillä Suomessa tunnetaan ryppyisen ulkomuotonsa vuoksi myös nimellä kurttukaali. Pidän tästä kaalilajikkeesta kovasti ja se onkin todella mieto kaali, joten siitä on kaaleihin totuttelu hyvä aloittaa, jos et aiemmin ole niiden ystävä ollut. Kuitenkin, jos et löydä savoijinkaalia tai et vain pidä siitä, käytä toki tavallista keräkaalia sen sijaan. 

Leipänä tässä keitossa käyttäisiin tosiasiassa aostanlaaksolaista ruisleipää, mutta sitä nyt ei Suomesta saa ja reissumiehet jne ovat siitä aika kaukana, joten päädyin ennemmin käyttää vaalean jyväleivän viipaleita. 

Vielä sananen juustosta, ennen kuin päästään itse reseptiin. :) 

Tässä kaalisopassa käytettäisiin oikeaoppisesti juustona Valle d'Aostan omaa perinteikästä Fontinaa. En kuitenkaan ole sitä koskaan nähnyt Suomessa myynnissä, joten eipä auttanut, kuin soveltaa. Päädyin käyttämään nykyään Lidlin vakiovalikoimaan kuuluvaa piemontelaista Bra teneroa.  Myös Toma piemontese, sekin Lidlin valikoimissa, olisi epäilemättä käynyt. Mielestäni nämä ovat maultaan sen verran saman makuisia kuin Fontina, että ajavat kyllä asian. :) Jos et näitä saa käsiisi, kokeile vaikka goudaa tai jotain kotimaista kermajuustoa. 

Tuo Fontina muuten on kirjaimellisesti varsin perinteikäs juusto: sen katsotaan olevan peräisin vuodelta 1270. Ensimmäinen maininta kuvan muodossa Fontinasta on 1400-luvun freskosta Issognen linnasta. 

Väkisin herää kysymys, mahtavatkohan tämän hetken uudet innovaatiot, kuumat nimet ruokamaailmassa, kuten nyhtökaura ja härkis, kestää aikaa samalla tavalla, kuin tämä jos lähes ikuinen klassikko. 

No, sitä pohtiessa eikun valmistamaan ihanan lämmittävää kaalikeittoa - mikään ei voisi pakkaspäivään sopia paremmin. :) 

Tarvitset (pieni vuoallinen, 2-4 henk.)

1 pieni savoijinkaali

loraus oliiviöljyä 

suolaa

2,5 dl kasvislientä (alkuperäisessä reseptissä lihalientä)

(kuivettuneen) jyvä-/maalaisleivän viipaleita

fontinaa tai muuta kermajuustoa viipaleina tai raasteena

(halutessasi pekonia)

voita

Valmistus: 

1. Irroita kaalin lehdet. Poista kova lehtiruoti. Huuhtele tarvittaessa ainakin uloimmat lehdet ja leikkaa suikaleiksi. 

2. Laita kaalit kattilaan suolattuun veteen ja keitä pehmeäksi. Kaada lävikköön ja valuta huolella.

3. Voitele uunivuoka voilla, levitä pohjalle kaali tasaiseksi kerrokseksi. Jos käytät pekonia, lisää se palasina tässä vaiheessa, kaalin päälle. 

4. Laita kaalin päälle kerrokseksi leipäviipaleet, ja sitten juusto viipaleina. Ainekset voi tarvittaessa laittaa myö useampaan kerrokseen vähän lasagnen tapaan. Viimeiseksi kerrokseksi tulee joka tapauksessa juustoa. 

5. Kaada lopuksi kauhalla muiden ainesten päälle kasvis- tai lihaliemi. 

6. Paista uunissa 250 asteessa, kunnes juusto alkaa saada väriä ja ruoan pinta rapsakoitua. 

Viimehetken halloween-vinkki tai idea lasten pyhäinpäiväaterialle: pizza con fantasmini - haamupizza

Viime hetken vinkki vielä halloweenillan purtavaksi, jos vielä asiaa pohdit. :) Sopiva vaihtoehto myös pyhäninpäivänaterialle perheen pienimmille, joille aikuisten mahdollisesti hienostuneemmat herkut eivät maistu. ;) 

Haamupizza on periaatteessa ihan tavallinen margherita, mozzarella on vain leikattu hiukan haamun mallisiksi paloiksi ja aivan pienistä mustan oliivin paloista haamut ovat saaneet suut ja silmät.

Mozzarella on laitettua päälle vasta paistamisen jälkeen, jotta se säilyttäisi valkoisen värinsä, eikä sulaisi tunnistamattomaan muotoon.

Käytin leivän väliin tarkoitettuja mozzarella slice -viipaleita, jotka ovat huomattavasti kovempia ja kiinteämpiä, kuin aito mozzarella. Noista viipaleista on helppo leikata haamun mallisia hahmoja vaikka vihannesveitsellä ja ne ovat niin ohuita, että ne sulavat ihanasti kuuman pizzan päälle laitettaessa ilman, että pizzaa tarvitsisi laittaa takaisin uuniin.

Yhdestä pikku oliivista sain niin paljon pieniä paloja, että siitä riitti koko pellillisen haamuille silmät ja suut ja jäi vielä ylikin.

Voit käyttää tämän pizzan toteutukseen suosikkipizzataikinaasi ja mieleistäsi tomaattikastiketta. Itse laitoin blenderiin vajaa puoli tölkkiä kuorittuja tomaatteja, lorauksen oliiviöljyä, basilikanlehtiä, suolaa ja jauhettua mustapippuria ja se oli siinä.

Pizzapohjan painelin kevyesti öljytylle leivinpaperille, jonka siirsin uunipellille. Levitin ohuelti tomaattikastiketta ja paistoin joitakin minuutteja uunissa 275 asteessa. Paiston jälkeen laitoin saman tien haamut pizzan päälle, lisäsin silmät ja suut ja koristelin vielä basilikanlehdillä.

Todella helppoa! :)

HAUSKAA HALLOWEENIA HYVÄÄ PYHÄINPÄIVÄÄ HUOMISELLE! :)

Idea pyhäinpäivän aterialle: parmigiana di zucca - kurpitsaparmigiana

Mielestäni pyhäinpäivä tarjoaa kaikki ainekset loistavan ruokajuhlan viettoon: ei "pakollisia" ruokia, kuten jouluna - vain rajaton määrä mielikuvitusta ja valinnanvapautta ihanista sesongin raaka-aineista. Lisäksi kokkailulle löytyy kunnolla aikaa, kun ei ole juurikaan muita velvoitteita, kuin korkeintaan hautausmaalla käynti. Olen aikuisiällä oppinut nauttimaan pyhäinpäivän hiljaisesta, pysähtyneestä tunnelmasta, jota lapsena tai nuorena en voinut sietää. Nyt kuitenkin näen oivan mahdollisuuden viettää vaikka koko päivän lieden ääressä... ;)

Sesongin raaka-aineista puheenollen, rakkauteni kurpitsaan on varmaan käynyt jo selväksi. ;) Mainittakoon vielä, että yksi kaikkien aikojen lempiruoistani on munakoisovuoka parmigiana di melanzane, jonka reseptin olen muuten näköjään julkaissut tasan kolme vuotta sitten, eli se oli yksi ensimmäisistä (varmaan jo ihan toinen) resepti blogissani. Kun kurpitsa- ja parmigiana-rakkauteen vielä lisätään se tosiasia, että hullaannun yleensä ruokien, mm. lasagnen ja pizzan, valkoisista (=tomaattikastikkeettomista)  versioista, oli aivan ennalta-arvattavissa, että ihastuisin ikihyviksi parmigiana di zuccaan, Törmäsin reseptiin ensimmäistä kertaa jo muistaakseni vuosi sitten, mutta jostain syystä se painui unholaan. 

Tänä syksynä kuitenkin törmäsin reseptiin uudestaan, ja oli aivan itsestään selvää, että se pääsisi kokeiluun. Pienen googlettelun jälkeen erilaisia versioita reseptistä löytyikin runsaasti, ja lopulta päädyin yhdistelemään niitä ja luomaan itselleni mieluisimman ja helposti toteutettavan version. 

Voi onnea, kun valmista kurpitsavuokaa maistoin. Olin varma, että se olisi taivaallista, mutta se ylitti mennen tullen kaikki odotukseni. Uskoisin, että tämä pääsee kertaheitolla lempparieni joukkoon, vaikka sinne onkin tunkua. ;) Tämän pehmeämpää ja suloisempaa makunautintoa on vaikea kuvitella. ;) 

Nyt, kun hyytäväkylmyys on saapunut, laita uuni lämpiämään ja paista itsellesi ja rakkaillesi sielua hivelevän suloista ja täyteläistä kurpitsavuokaa. Tarjoa vaikka raikkaan salaatin ja pirskahtelevan, hapokkaan valkkarin kera. Ehkä ikävät ajatukset yhtäkkiä ja liian aikaisin yllättäneestä talvesta kaikkoavat hetkeksi. ;) 

Tätä reseptiä voit myös helposti tuunata mieleiseksesi. Savuscamorzaa on usein vaikea löytää Suomessa, joten korvaa se tarvittaessa muulla savujuustolla. Voit myös käyttää pelkkää mozzarellaa tai sen kaverina grana padanoa tai parmesaania. Tai miksei gorgonzolaa tai aurajuustoa. Kokeile laittaa kerrosten väliin herkkutatteja tai muita sieniä, tai jos et kerrassaan pysty eleämään ilman lihaa, pekonia tai kinkkua. Voit myös tehdä tällä ohjeella helposti lasagne yksinkertaisesti lisäämällä lasagnelevyjä kerrosten väliin. 

Tarvitset: 

n. kilon puhdistettua talvikurpitsaa 

béchamel-kastiketta litrasta maitoa

150 g savuscamorzaa tai muuta savujuustoa

250 g mozzarellaa

ekstraneitsytoliiviöljyä

suolaa

jauhettua mustapippuria

Valmistus:

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Leikkaa sillävälin kurpitsa n. 1/2 paksuiksi viipaleiksi. 2. Laita leivinpaperi uunipellille ja voitele se oliiviöljyllä. Lado kurpitsaviipaleet pellille vieriviereen, ei päällekkäin. 

3. Voitele pullasudilla myös kurpitsaviipaleiden yläpintaan oliiviöljyä ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria. 

4. Paista uunissa, kunnes kurpitsat ovat pehmeitä. Ei kuitenkaan liian, sillä ne pehmenevät vielä toisen paiston aikana. 

5. Viipaloi juustot ja kokoa vuoka: laita keskikokoisen uunivuoan pohjalle kerros kurpitsaa, sen päälle kerros béchamelkastiketta ja lopuksi juustoviipaleita. 

6. Jatka kerrosten tekemistä näin, kunnes raaka-aineet on käytetty. Viimeisen kerroksen tulee olla kastiketta ja juustoa. 

7. Paista uunissa n. 30 min, kunnes juustokuorrote saa väriä.

8. Ota uunista ja anna tekeytyä n. 10 minuuttia ennen tarjoilua.