Nyt lokakuun alussa tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun lähdin Italiaan opiskelemaan.
Kyseisestä päivästä varsinkin tietyt hetket piirtyvät edelleen mieleeni selkeinä: se, kun istuin Fiumicinon lentokentällä palmun katveessa matkalaukkuni päällä opiskelukaupunkiini Perugiaan menevää bussia odotellen; se, kun bussi n.3 tunnin matkan jälkeen alkoi kavuta ylös kohti Perugian vanhaa kaupunkia ja miltä ensimmäinen silmäykseni tulevassa kotikaupungissani näytti. Erityisen hyvin muistan ensimmäisen illalliseni Perugiassa kaupungin maineikkaammassa (ja mielestäni parhaassa) pizzeriassa, Pizzeria Pompeissa.
Olin paikallisen ystävän seurassa ja hänen suosituksestaan söin Pizza Italian, joka oli kahdellakin tavalla erikoinen: se oli ns. pizza bianca, valkoinen pizza, eli tomaattikastiketta ei ollut ollenkaan ja sen lisäksi täytteet (puhvelin mozzarella, kirsikkatomaatit, basilikan lehdet) pizzan päällä olivat raakoja, lisätty vasta pizzan paiston jälkeen!
Valkoinen pizza ei ollut itselleni silloin enää aivan uusi juttu, sillä olin moiseen törmännyt jo paria vuotta aiemmin ollessani lyhyen ajan au-pairina Vicenzassa pohjois-Italiassa. Perheen isä toi yhtenä iltana pizzat kotiin ja oli valinnut minulle valkoisen pizzan, joka osoittautui herkulliseksi alkujärkytyksestä toivuttuani. ;) Olin todellakin aika järkyttynyt, sillä silloisessa maailmassani pizzoissa ja toki myös lasagneissa totta totisesti oli tomaattikastiketta! Enpä olisi silloin vielä arvannut, että jonain päivänä suosikkini niin pizzoissa kuin lasagneissakin ovat valkoisia...
Nythän Suomessakin jo valkoinen pizza ja myös jonkin verran tuorepizza alkavat olla melko tuttuja ja ohjeita kyllä löytyy niin lehdistä kuin blogeistakin, mutta tuolloin kymmenen vuotta sitten siis pizza, johon täytteet (tai ainakin osa niistä, sillä osa on hyvinkin saattanut käydä uunin kautta) lisätään uunista oton jälkeen, oli kyllä itselleni aivan vieras tuttavuus.
Ihastuin kuitenkin oitis ja päädyin ottamaan ehkäpä jopa useimmiten juuri tuorepizzaa. Suosikikseni muodostui valkoinen pizza, jossa on uunin kautta käynyttä mozzarellaa ja päällä tuoreita kirsikkatomaatin palasia, rucolaa ja parmesaanilastuja.
Tällaista pizzaa olen tehnyt Suomessa lukuisia kertoja perheelleni ja muillekin, ja siitä on tullut oikea kestosuosikki, joka tuntuu maistuvan aina ja kaikille. Nykyään tämä on varmaankin lempparipizzani, jos ihan pakko olisi vain yksi valita, joten siitä syystä pidän tämän pizzan reseptiä parhaana Italian tuliaisenani. :)
Yhteen pellilliseen tarvitset
annos pizzataikinaa
2 mozzarellaa
rasia kirsikkatomaatteja
rucolaa
parmesaania
suolaa
ekstraneitsytoliiviöljyä
(halutessasi lisäksi Parman kinkkua)
Valmistus
Valmista pizzataikina, anna sen kohota ja leivo pellille. Taikinan kohotessa valuta mozzarellat lävikössä.
Paista pelkkää pizzapohjaa uunissa 300 asteessa n. 3 minuuttia. Lisää pohjan päälle revitty mozzarella ja paista uunissa kypsäksi. 300 asteessa tähän ei mene muutamaa minuuttia kauempaa - etenkin, jos pohja on kaulittu ohueksi.
Pizzan kypsyessä pese ja pilko kirsikkatomaatit puolikkaiksi tai neljäsosiksi.
Ota pizza uunista ja anna jäähtyä aavistuksen verran - niin, ettei pizza enää ole liian kuumaa syötäväksi.
Ripottele päälle rucola ja kirsikkatomaatit. Ripottele rucolan ja kirsikkatomaattien päälle aavistus suolaa ja lisää ohuen ohuena norona hiukan oliiviöljyä.
Veistä pizzan päälle parmesaanilastuja esim. kuorimaveitsellä.
Leikkaa paloiksi ja tarjoile. Tätä pizzaa on kätevin syödä kädestä niin, että pala on taitettu kahtia, jolloin päällysteet eivät pääse pahasti putoilemaan. :)
Nautinnollisia pizzahetkiä! :)
Olin paikallisen ystävän seurassa ja hänen suosituksestaan söin Pizza Italian, joka oli kahdellakin tavalla erikoinen: se oli ns. pizza bianca, valkoinen pizza, eli tomaattikastiketta ei ollut ollenkaan ja sen lisäksi täytteet (puhvelin mozzarella, kirsikkatomaatit, basilikan lehdet) pizzan päällä olivat raakoja, lisätty vasta pizzan paiston jälkeen!
Valkoinen pizza ei ollut itselleni silloin enää aivan uusi juttu, sillä olin moiseen törmännyt jo paria vuotta aiemmin ollessani lyhyen ajan au-pairina Vicenzassa pohjois-Italiassa. Perheen isä toi yhtenä iltana pizzat kotiin ja oli valinnut minulle valkoisen pizzan, joka osoittautui herkulliseksi alkujärkytyksestä toivuttuani. ;) Olin todellakin aika järkyttynyt, sillä silloisessa maailmassani pizzoissa ja toki myös lasagneissa totta totisesti oli tomaattikastiketta! Enpä olisi silloin vielä arvannut, että jonain päivänä suosikkini niin pizzoissa kuin lasagneissakin ovat valkoisia...
Nythän Suomessakin jo valkoinen pizza ja myös jonkin verran tuorepizza alkavat olla melko tuttuja ja ohjeita kyllä löytyy niin lehdistä kuin blogeistakin, mutta tuolloin kymmenen vuotta sitten siis pizza, johon täytteet (tai ainakin osa niistä, sillä osa on hyvinkin saattanut käydä uunin kautta) lisätään uunista oton jälkeen, oli kyllä itselleni aivan vieras tuttavuus.
Ihastuin kuitenkin oitis ja päädyin ottamaan ehkäpä jopa useimmiten juuri tuorepizzaa. Suosikikseni muodostui valkoinen pizza, jossa on uunin kautta käynyttä mozzarellaa ja päällä tuoreita kirsikkatomaatin palasia, rucolaa ja parmesaanilastuja.
Tällaista pizzaa olen tehnyt Suomessa lukuisia kertoja perheelleni ja muillekin, ja siitä on tullut oikea kestosuosikki, joka tuntuu maistuvan aina ja kaikille. Nykyään tämä on varmaankin lempparipizzani, jos ihan pakko olisi vain yksi valita, joten siitä syystä pidän tämän pizzan reseptiä parhaana Italian tuliaisenani. :)
Yhteen pellilliseen tarvitset
annos pizzataikinaa
2 mozzarellaa
rasia kirsikkatomaatteja
rucolaa
parmesaania
suolaa
ekstraneitsytoliiviöljyä
(halutessasi lisäksi Parman kinkkua)
Valmistus
Valmista pizzataikina, anna sen kohota ja leivo pellille. Taikinan kohotessa valuta mozzarellat lävikössä.
Paista pelkkää pizzapohjaa uunissa 300 asteessa n. 3 minuuttia. Lisää pohjan päälle revitty mozzarella ja paista uunissa kypsäksi. 300 asteessa tähän ei mene muutamaa minuuttia kauempaa - etenkin, jos pohja on kaulittu ohueksi.
Pizzan kypsyessä pese ja pilko kirsikkatomaatit puolikkaiksi tai neljäsosiksi.
Ota pizza uunista ja anna jäähtyä aavistuksen verran - niin, ettei pizza enää ole liian kuumaa syötäväksi.
Ripottele päälle rucola ja kirsikkatomaatit. Ripottele rucolan ja kirsikkatomaattien päälle aavistus suolaa ja lisää ohuen ohuena norona hiukan oliiviöljyä.
Veistä pizzan päälle parmesaanilastuja esim. kuorimaveitsellä.
Leikkaa paloiksi ja tarjoile. Tätä pizzaa on kätevin syödä kädestä niin, että pala on taitettu kahtia, jolloin päällysteet eivät pääse pahasti putoilemaan. :)
Nautinnollisia pizzahetkiä! :)
Uskomatonta kauneutta Italian vihreässä sydämmessä: osa Perugian vanhaa kaupunkia ja näkymä ympäröiville kukkuloille.
AURINKOISTA JA RUOKAISAA LAUANTAITA!!! :)
