Lasagne ai quattro cavoli - neljän kaalin lasagne

Voiko syksyisempää ruokaa olla, kuin neljän kaalin höystämä, uunin lempeässä lämmössä kypsynyt lasagne? 

Kehittelin reseptin ex tempore kaupassa ruokaostosten lomassa - muistelin, että kotona jääkaapissa käyttöön pääsyä odottivat parsakaali ja kukkakaali ja kaupasta nappasin mukaan pussin mustakaalia kuten lähes aina, kun sitä kaupasta löydän. Sen lisäksi ostoskärryyn päätyi tarjouksessa ollut mehevän värinen punakaali. 

Aluksi pohdin lasagnen tekoa pelkästään kukka- ja parsakaalista kunnes mieleeni juolahti, että voisin yhtähyvin laittaa samaan vuokaan muutkin kaalit. Makunautinnon kruunasi gratinointiin käyttämäni Aurajuusto, johon olen viime aikoina vähän yllättäen todella tykästynyt. 

Tämä kaalilasagne osoittautui todella meheväksi ja herkulliseksi - juuri niin lempeäksi ja lämmittäväksi, kuin kauniina, mutta viileänä syyspäivänä voi toivoa. 

Tee lasagnea samantien reilu satsi, sillä seuraavana päivänä maku on entistä parempi. 

Tarvitset: 

béchamel-kastiketta litrasta (täys)maitoa

1 pieni punakaali

1 keskikokoinen parsakaali

1 keskikokoinen kukkakaali

1 pussi (200 g) mustakaalia

n. 1/2 pkt lasagnelevyjä

3 mozzarellaa

2 pussia (yht. 300 g) Auramurua tai muuta sinihomejuustoa

oliiviöljyä 

suolaa

jauhettua mustapippuria

Valmistus: 

1. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Leikkaa kukka- ja parsakaalista kukinnot irti ja leikkaa tarvittaessa pienemmäksi. Huuhtele ja taputtele talouspaperilla kuivaksi. 

2. Laita kukka- ja parsakaali leivinpaperilla vuoratulle uunipellille, valuta päälle norona oliiviöljyä ja ripottele suolaa ja pippuria. Sekoita niin, että öljyä ja mausteita on tasaisesti jokapuolella. Paahda uunissa, kunnes kaalit ovat pehmeitä  ja saaneet hieman väriä.

3. Sillä välin poista punakaalin uloimmat kerrokset ja kanta ja leikkaa n. 1/2 cm paksuiksi viipaleiksi. Voitele parilapannu (tai tavallinen teflonpannu) oliiviöljyllä ja kuumenna.Paista punakaaliviipaleita molemmin puolin pannulla, kunnes kaali on pehmennyt. Mausta suolalla. 

4. Huuhdo mustakaalin lehdet ja taputtele kuivaksi talouspaperilla. Revi irti sitkeä lehtiruoti ja revi lehdet pienemmiksi. Paista kevyesti öljytyssä parilapannussa hiukan rapsakaksi ja mausta suolalla. 

5. Kokoa lasagne: laita uunivuoan pohjalle ohut kerros béchamel-kastiketta ja sen päälle lasagnelevyjä. Peitä kastikkeella ja laita sen päälle sekaisin kaaleja. Ripottele kaalejen päälle hiukan Auramurua ja revittyä mozzarellaa. 

6. Jatka näin, kunnes kaikki ainekset on käytetty. Varaa lasagnen pinnan kuorrottamista varten 1 mozzarella ja toinen Auramuru-pussi. Viimeisen kerroksen tulee olla ohut kerros béchamel-kastiketta. Sen päälle ripotellaan juustot. 

7. Paista 200-asteisessa uunissa n. 30 min. tai kunnes lasagnen pinta on saanut kaunista väriä. 

8. Ota uunista ja anna tekeytyä hetki ennen tarjoilua, halutessasi voit valmistaa lasagnen jo edellisenä päivänä, sillä maku vain paranee. 

Pesto di cavolo nero - mustakaalipesto

Viikonloppuisella kauppareissulla mukaan tarttui pussi ihanaa herkkua, mustakaalia. Sen verran harvoin sitä kaupasta täällä Suomessa löytää, että onhan sitä lähes aina ostettava, kun vaan sattuu löytymään. 

Vielä ei ole tuhtien, lämmittävien soppien aika, joihin mustakaali on aivan omiaan, joten piti keksiä sille muuta käyttöä - ja moneen se soveltuukin, niin raakana, kuin kypsänä.  

Tänään päädyin kokeilemaan sitä pestoon basilikan sijaan, ja lopputulos oli loistava. Hyvin voimakasarominen, ihanan tumman vihreä. 

Jos pidät voimakkaista, kitkeristäkin mauista, pidät todennäköisesti tästä. Plussaa toki se, että tämä kastike valmistuu sillä aikaa, kun pastavesi kiehuu, joten tämähän on arkiruokaa parhaimmillaan. Uskoisin, että mustakaalipesto sopii hyvin myös vaikka bruschettojen päällysteeksi tai grillilihan kastikkeeksi. 

Kannattaa kokeilla - varsinkin, kun mustakaali on erittäin ravinteikas, todellista superruokaa, varsinkin raakana. 

Enemmän mustakaalista kuvien kera tässä postauksessa, jos se on vielä vieras tuttavuus keittiössäsi. 

Jos et löydä mustakaalia kaupasta, kokeile sen sijaan lehtikaalia. 

Pestoa varten tarvitset:

n. 100 g mustakaalia

n. 50 g parmesaania raastettuna

maun mukaan 1-2 keskikokoista valkosipulinkynttä raasteena (voi laittaa kokonaisenakin, mutta raasteena laitettaessa ikävien sattumien mahdollisuus minimoituu)

n. 1/2 dl pinjansiemeniä

suolaa maun mukaan

ekstraneitsytoliiviöljyä

Valmistus: 

1. Pese ja kuivaa kaalinlehdet ja riivi ne irti lehtiruodeista.

2. Lisää oliiviöljyä lukuunottamatta kaikki ainekset blenderiin.

3. Ala lisätä oliiviöljyä maltillisesti loraus kerrallaan, ja surauta tasaiseksi välillä. 

4. Jatka oliiviöljyn lisäystä, kunnes pesto on tasaista ja sopivan paksua koostumukseltaan. Tarkasta maku, lisää tarvittaessa suolaa.

5. Tarjoile pesto esim. keitettyyn spagettiin sekoitettuna. Halutessasi voit viimeistellä annokset parmesaaniraasteella ja pinjansiemenillä. 

Lopuksi vielä hyvän alkaneen viikon toivotukset tämän kuvan myötä, jonka otin sunnuntai-iltana. Taianomainen iltahetki...ei Toscanan kukkuloilla, vaan keskellä varsinaissuomalaista maalaismaisemaa Paimiossa. Italia-ikävän keskellä on hyvä muistaa, kuinka paljon kaunista löytyy Suomestakin, etenkin kesällä. :)

Minestra toscana di cavolo nero - Toscanalainen kaalisoppa

Joko tunnet mustakaalin?

Tällainen ihana nippu tarttui kaupasta mukaan maanantaina:

Ihanaa mustakaalia - sitä olin jo hiukan kaipaillutkin ja mahtavaa huomata, että sitä nykyään saa jonkin verran Suomestakin!

Jos mustakaali on vielä vieras, kannattaa siihen ehdottomasti tutustua, sillä se on todella terveellistä ja voittaa ravintoarvoissa jopa nykyisin supersuositun lehtikaalin! Mustakaalista löytyy reilusti rautaa, c-vitamiinia kalsiumia ja jopa proteiinia.

Mustakaali tunnetaan myös nimellä palmukaali sen jännän, palmumaisen ulkonäön ansiosta ja se on kotoisin Toscanasta, jossa sitä käytetään paljon, mm. keitoissa. Tunnetuin on ribollita, jossa mustakaalin ohella käytetään jotain toistakin kaalia, yleensä Savoijinkaalia. 

Itse tein tällä kertaa mustakaalinipustani vähän yksinkertaisempaa leipäkeittoa, jossa tosin ribollitan tapaan käytetään papuja. 

Viime viikolla vietettiin kolmatta kertaa Kuluttajaliiton järjestämää Hävikkiviikkoa, jonka ideana on kampanjoida ruokahävikin vähentämisen puolesta.

Heräsin asiaan liian myöhään, jotta olisin ehtinyt mitään aiheeseen liittyvää postaamaan viime viikolla, mutta tämä resepti olisi sopinut vallan mainiosti kyseiseen teemaan, sillä tämä on yksi niistä ihanista italialaisista resepteistä, jonka tarkoituksena on antaa paperipusseihinsa kuivettuneille leivänkoppuroille uusi elämä - mausta tinkimättä. ;)

Aihe on itselleni rakas, suosin mielelläni "kierrätysaineksista" valmistettuja herkkuja, sillä kammoan ruuan poisheittämistä. 

Kokeilkaa siis ihmeessä tätä ihanaa toscanalaisen maalaiskeittiön herkkua - valmistus on nopea ja helppo, leipäkaappi tyhjenee kannikoista ja samalla saat ladattua itseesi vitamiineja ja muita ravintoaineita flunssakauden tartuntoja vastaan. Sitä paitsi, kun tulee sateesta ja tuulesta sisälle, ei mikään maistu paremmin kuin höyryävä keitto - todellista lohturuokaa! Voiko enempää ruualta toivoa?

Ainekset (annos riittää kolmelle, ehkä neljällekin)

200 g:n nippu mustakaalia (korvaa lehtikaalilla tarvittaessa)

1 tölkki valkoisia papuja (ei tomaattikastikkeessa)

kuivaa leipää

1/2 l kasvislientä

ekstraneitsytoliiviöljyä

1 pieni sipuli

2 valkosipulinkynttä

Valmistus

Pese kaalin lehdet huolella, kuivattele, leikkaa pois paksu lehtiruoti ja leikkaa palasiksi. Kuori valkosipulinkynnet, kuori ja hienonna sipuli. 

Lämmita pannulla muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä ja kuullota siinä sipuli ja valkosipulinkynnet. Ota valkosipulinkynnet pois ja lisää pannulle kaalinpalata, jatka kuullotusta välillä sekoitellen. 

Lisää tölkillinen huuhdeltuja valkoisia papuja ja kasvisliemi ja jätä hautumaan matalalle lämmölle kannen alle, kunnes kaali on pehmennyt. 

Leikkaa leivänkannikat siivuiksi ja laita jokaisen ruokailijan lautasen pohjalle viipale-pari. Kauho päälle soppaa, liemi pehmentää ihanasti kovankin leivän.

Kaada annosten päälle vielä ohuena norona oliiviöljyä. 

Lopuksi tunnelmia keiton kotiseudulta Toscanasta: