Lämmittävä kaalikeitto uunissa: Zuppa alla valdostana - leipäkeitto Valle d'Aostan tapaan

Luoteis-Italian Piemonteen, Ranskaan ja Sveitsiin rajoittuva pikkuruinen Valle d'Aostan eli Aostanlaakson maakunta on jäänyt minulle valitettavan vieraaksi. Tiedän sen olevan vuoristoista aluetta, osittain sen alueellahan sijaitsee Mont Blanc (it. Monte Bianco), Alppien korkein huippu. Lisäksi tiedän siellä puhuttavan italian lisäksi ranskaa, mutta ihan hirveän paljon en muuten alueesta tiedäkään. Toistaiseksi en myöskään ole päässyt maakunnassa vieraliemaan, mutta sopivan tilanteen tullen aijon ottaa vahingon takaisin. :) 

Viime päivinä olevan töiden vuoksi viimeinkin perehtynyt hieman Valle d'Aostaan ja sen ruokakulttuuriin. Todella mielenkiintoista ja niin kovin erilaista muuhun Italiaan verrattuna. Ei niinkään oliiviöljyä, vaan voita. Ei niinkään vehnäjauhoja, vaan ruisjauhoja. Tuhteja ruokia, eläinrasvojen käyttöä. Grappaa. Yhtäläisyyksiä ranskalaiseen ja sveitsiläiseen keittiöön - tällainen on Aostanlaakson keittiö. Kuulostaa kotoisen tutulta meistä suomalaisista, mutta voisiko tämä todellisuus enää kauempana olla esimerkiksi aurinkoisen eteläitalialalaisen Apulian maakunnan kevyestä kasvispainoitteisesta keittiöstä...? 

Ihana, ihana Italia - makujen ja vastakohtien aarreaitta. :) 

Ensimmäinen ikinä julkaisemani, kokeilemani tai ylipäätään syömäni valledaostalainen ruoka on ihanan lämmittävä talvinen kaalipohjainen leipäkeitto. Mielenkiintoisesti uunissa valmistettuna. 

Kaalina tässä reseptissä käytetään Italiassa varsin yleistä savoijinkaalia, joka meillä Suomessa tunnetaan ryppyisen ulkomuotonsa vuoksi myös nimellä kurttukaali. Pidän tästä kaalilajikkeesta kovasti ja se onkin todella mieto kaali, joten siitä on kaaleihin totuttelu hyvä aloittaa, jos et aiemmin ole niiden ystävä ollut. Kuitenkin, jos et löydä savoijinkaalia tai et vain pidä siitä, käytä toki tavallista keräkaalia sen sijaan. 

Leipänä tässä keitossa käyttäisiin tosiasiassa aostanlaaksolaista ruisleipää, mutta sitä nyt ei Suomesta saa ja reissumiehet jne ovat siitä aika kaukana, joten päädyin ennemmin käyttää vaalean jyväleivän viipaleita. 

Vielä sananen juustosta, ennen kuin päästään itse reseptiin. :) 

Tässä kaalisopassa käytettäisiin oikeaoppisesti juustona Valle d'Aostan omaa perinteikästä Fontinaa. En kuitenkaan ole sitä koskaan nähnyt Suomessa myynnissä, joten eipä auttanut, kuin soveltaa. Päädyin käyttämään nykyään Lidlin vakiovalikoimaan kuuluvaa piemontelaista Bra teneroa.  Myös Toma piemontese, sekin Lidlin valikoimissa, olisi epäilemättä käynyt. Mielestäni nämä ovat maultaan sen verran saman makuisia kuin Fontina, että ajavat kyllä asian. :) Jos et näitä saa käsiisi, kokeile vaikka goudaa tai jotain kotimaista kermajuustoa. 

Tuo Fontina muuten on kirjaimellisesti varsin perinteikäs juusto: sen katsotaan olevan peräisin vuodelta 1270. Ensimmäinen maininta kuvan muodossa Fontinasta on 1400-luvun freskosta Issognen linnasta. 

Väkisin herää kysymys, mahtavatkohan tämän hetken uudet innovaatiot, kuumat nimet ruokamaailmassa, kuten nyhtökaura ja härkis, kestää aikaa samalla tavalla, kuin tämä jos lähes ikuinen klassikko. 

No, sitä pohtiessa eikun valmistamaan ihanan lämmittävää kaalikeittoa - mikään ei voisi pakkaspäivään sopia paremmin. :) 

Tarvitset (pieni vuoallinen, 2-4 henk.)

1 pieni savoijinkaali

loraus oliiviöljyä 

suolaa

2,5 dl kasvislientä (alkuperäisessä reseptissä lihalientä)

(kuivettuneen) jyvä-/maalaisleivän viipaleita

fontinaa tai muuta kermajuustoa viipaleina tai raasteena

(halutessasi pekonia)

voita

Valmistus: 

1. Irroita kaalin lehdet. Poista kova lehtiruoti. Huuhtele tarvittaessa ainakin uloimmat lehdet ja leikkaa suikaleiksi. 

2. Laita kaalit kattilaan suolattuun veteen ja keitä pehmeäksi. Kaada lävikköön ja valuta huolella.

3. Voitele uunivuoka voilla, levitä pohjalle kaali tasaiseksi kerrokseksi. Jos käytät pekonia, lisää se palasina tässä vaiheessa, kaalin päälle. 

4. Laita kaalin päälle kerrokseksi leipäviipaleet, ja sitten juusto viipaleina. Ainekset voi tarvittaessa laittaa myö useampaan kerrokseen vähän lasagnen tapaan. Viimeiseksi kerrokseksi tulee joka tapauksessa juustoa. 

5. Kaada lopuksi kauhalla muiden ainesten päälle kasvis- tai lihaliemi. 

6. Paista uunissa 250 asteessa, kunnes juusto alkaa saada väriä ja ruoan pinta rapsakoitua. 

La pioggia si vince cucinando & la pizza perfetta - Sade voitetaan kokkaamalla & täydellinen pizza

Selailin jokin aika sitten italialaisten ruokalehtien vanhoja numeroita. Parin vuoden takaisen La Cucina Italianan marraskuun numerossa oli kannessa herkullisen pähkinäkakun ohje ja teksti La pioggia si vince cucinando joka kuuluu suomeksi sade voitetaan kokkaamalla. 

Ihana ja tunnelmallinen lause, joka käärii sisäänsä hellää kodin lämpöä, jota erityisesti näin marraskuussa ja tulevana talvena tarvitsemme. 

Muistan ihastuneeni tuohon lauseeseen jo silloin, kun lehden silloin pari vuotta sitten uutena ostin. 

Lause innoitti minua niin, että päätin käyttää sitä tämän loppusyksyn ja tulevan talven teemanani. 

En erityisemmin rakasta sateita ja pimeää vuodenaikaa vaikka ne tunnelmallisia ovatkin. 

Olen kuitenkin syvällä sisimmässäni sen verran kesän ja auringon lapsi, että todella harmaan pimeät sateiset päivät alkavat vaan ennen pitkään tuntua väsyttäviltä ja masentavilta, eikä virtaa tahdo riittää siihen asti, kunnes aurinko taas paistaa, taivas on korkealla ja päivät pitkiä.

Tänä vuonna aion kuitenkin taistella pimeän ajan latistavaa vaikutusta vastaan, enkä vain jäädä valittamaan. 

Aion nujertaa pimeän kauden viettämällä mahdollisimman paljon aikaa paikassa, jossa parhaiten maailmassa viihdyn ja rentoudun (ok, heti Napolin jälkeen tietenkin): pikkuruisessa, huonosti varustellussa kerrostalokodin amatöörikeittiössäni. 

Olen myös asettanut itselleni haasteen: totta kai kokeilen kaikenlaista uutta ja kivaa, opettelen uusi reseptejä ja tekniikoita, mutta ennen kaikkea: aion opetella niin hyväksi pizzaleipuriksi, kuin se kotioloissa sähköuunia käyttäen on mahdollista. 

Tulevien kuukausieni missiona on siis sen täydellisen pizzareseptin metsästys - tervetuloa seuraamaan projektiani: raportoin löydöistäni, oivalluksista ja kehityksestä matkan varrella. :)

Todellista lohturuokaa: risotto ai quattro formaggi - neljän juuston risotto

Mikä lämmittäisikään sielua ja väsähtänyttä mieltä paremmin, kuin neljä toisiinsa kietoutuvaa, täyteläistä, juustoa?

Koostumus on lusikoitavan pehmeää ja mikä sen lempeämmältä tuntuukaan...Voit vaikka käpertyä riisikulhoinesi sohvalle - antaa ulkona sataa ja tuulla, antaa harmaan taivaan roikkua kattojen yllä...Mikään ei häiritse ja kaikki on kohdallaan, kunhan ruoka on hellivää. 

Antaa kuluneen viikon kiireiden ja huolten aiheiden painua unholaan - nyt on perjantai, viikonloppu on taas edessä, ja on aikaa omistautua sille, mitä maailmassa entien rakastaa - perheelle, kotielämälle, keittiölle...

Suloisiin viikonlopputunnelmiin minut tuuditteli tällä kertaa taivaallinen risotto ai quattro formaggi, joka on riittävän hienostunut, että sopii erinomaisesti vierastarjottavaksikin :)

Juustot voivat oikeastaan olla mitä tahanksa, kunhan niitä on neljä. Juustonkannikat pääsevät tässä reseptissä loistavaan hyötykäyttöön, vaikka onkin tunnustettava, että tällä kertaa kävin itse varta vasten Stockmannilla juustoja ostamassa. :) 

Laita kutakin juustoa 50 - 100 grammaa - suhteet voivat vaihdella mieltymystesi mukaan, ja tietenkin miedompia kannattaa laittaa suhteessa enemmän, kuin vahvempia. 

Tarvitset (kahdelle):

8 dl kuumaa kasvislientä

1,5 dl risottoriisiä

1 pieni sipuli pieneksi silpuksi paloiteltuna

2 valkosipulinkynttä kokonaisena

nokare voita

loraus ekstraneitsytoliiviöljyä

1/2 lasia valkoviiniä

ripaus mustapippuria

n. 100 tavallista - tai puhvelin mozzarellaa kuutioituna

pala savujuustoa kuutioituna (scamorza affumicataa, jos löydät; itse käytin hollantilaista savustettua vuohenmaitojuustoa)

pala taleggioa (tai gorgonzolaa)

pala parmesaania tai grana padanoa raasteena

Valmistus:

Kuullota sipulit (teflonpintaisella) pannulla, miedolla lämmöllä voin ja oliiviöljyn sekoituksessa. Sipulit eivät saa saada väriä.

Poista valkosipulinkynnet ja lisää pannulle riisi. Kuullota noin minuutin ajan. Lisää viini ja nosta lieden lämpötila maksimiin. Anna höyrystyä ja ala lisätä kasvislientä kauhallinen kerrallaan koko ajan sekoittaen, kunnes kaikki liemi on käytetty. Lisää seuraava kauhallinen aina vasta, kun edellinen on lähes kokonaan imeytynyt. 

Jätä risotto hyvin löysäksi. Lisää juustot ja laske lämpötilaa. Sekoittele, kunnes juustot ovat täysin sulaneet joukkoon ja risotto on puuromaisen pehmeää ja notkeaa.

Tarjoile välittömästi.

ONNELLISTA VIIKONLOPPUA! :)