Polpettoncini ripieni al sugo - täytetyt minimurekkeet tomaattikastikkeessa

Kun törmäsin tähän reseptiin napolilaisen Giorgian blogissa (alkuperäinen, italiankielinen resepti täällä), tiesin heti, että tätä tulisin kokeilemaan. 

Eilen laitoin suunnitelman toteen ja täytyy sanoa, että herkullista oli! 

Vaikeaa näiden teko ei varsinaisesti ollut, mutta hiukan tarkkuuttaa ja huolellisuutta vaativaa kylläkin, jota murekkeet sai pysymään ehjinä ja täytteen sisäpuolella. 

Alkuperäisessä reseptissä käytettiin sika-nautajauhelihaa, itse käytin pelkkää nautaa. Samoin keittokinkkuviipaleiden sijaan käytin kananfileeleikkeleitä, sillä emme perheessämme syö sianlihaa. 

En osaa tietenkään kommentoida, kuinka paljon tekemäni muutokset vaikuttivat makuun, mutta kuten sanottu, resepti osoittautui näin erittäin hyväksi - valitse itse oman mieltymyksesi mukaan, mitä raaka-aineita haluat suosia. 

Scamorzaa on Suomesta hankala saada, joten jokin muukin juusto käy täytteeksi aivan hyvin. Esim. mozzarella on varmasti loistava, tosin se pitää valuttaa erittäin huolella ennen käyttöä. 

Ainekset (4 isoon tai 6 pienempään minimurekkeeseen):

400 g (naudan)jauhelihaa

150 g kuivahtanutta leipää tai paahtoleipää

sopiva määrä maitoa leivän kasteluun/kostuttamiseen

1 kananmuna

n. 1/2 dl parmesaaniraastetta

suolaa ja jauhettua mustapippuria maun mukaan

n. 100 g rucolaa pestynä, kuivattuna ja pilkottuna (resepti toimii myös ilman)

n. 100 g (savu)scamorzaa tai muuta pehmeäksi sulavaa juustoa, kuten mozzarellaa (jos olet homejuustojen ystävä, kokeile vaikka sinihomejuustoa)

kanafileeleikkeleitä (tai keitto- tai muutakinkkua viipaleina)

1 pienehkö sipuli aivan pieneksi hienonnettuna tai raastettuna

n. 7 dl paseerattua tomaattia tai hienoa tomaattimurskaa (esim. Mutti)

tuoreen basilikan lehtiä

Valmistus

1. Kastele leipä maidossa niin, että se pehmenee, muttei ole kuitenkaan aivan läpimärkä. Työstä käsin kulhossa niin, että saat leivästä hienohkoa, tasaista massaa. Lisää jauheliha, kananmuna, parmesaaniraaste, suola ja pippuri ja sekoita käsin aivan tasaiseksi ja hienoksi taikinaksi. 

2. Pilko scamorza pitkulaisiksi paloiksi. Kääri yhden kanaleikkeen sisään hiukan rucolaa ja juustoa - tee niin monta käärylettä, kuinka monta minimureketta aiot tehdä. Älä liioittele täytteiden kanssa, muuten niitä on vaikea saada pysymään murekkeen sisällä.

3. Jaa taikina kuuteen (tai neljään) osaan ja jokainen osa vielä kahteen. 

4. Muotoile jokaiselle murekkeelle kämmeniesi avulla pitkulainen ala- ja yläpuoli. Painele kannen ja pohjan keskelle leveä ura, jonne saat laitettua kanarullan täytteineen. Muista tehdä murekkeista tarpeeksi pitkiä, jotta saat ne suljettua kunnolla päistä - näin estät juuston karkaamisen kypsentämisen aikana.

5. Laita murekkeen puoliskot tiiviisti vastakkain kanarullan ympärille. Muovaile käsissä tasaiseksi ja painele todella huolella kiinni. 

6. Muotoile samoin kaikki pikkumurekkeet ja laita esim. mureketaikinan valmistuskulhoon odottelemaan. 

8. Kuori ja raasta sipuli ja kuullota sitä laakealla (valitse niin laakea pannu, että kaikki murekkeet mahtuvat sinne vaivatta vierekkäin kypsymään - päällekkäin niitä ei voi laittaa), korkeareunaisella paistinpannulla läpikuultavaksi. 

8. Lisää pannulle varovasti yksi kerrallaan murekkeet ja kaada niiden päälle paseerattu tomaatti. 

9. Ripottele päälle vielä aavistus suolaa ja makusi mukainen määrä tuoreita basilikanlehtiä pieneksi revittynä. Älä sekoita kastiketta äläkä murekkeita, jotteivat ne mene rikki. Kypsymisen aikana voit välillä heilutella varovasti pannua ja lisäillä silloin tällöin puulusikalla kastiketta murekkeiden päälle. 

10. Anna kypsyä miedolla lämmöllä kannen alla n. 40 min.

Focaccia alle patate e rosmarino - peruna-rosmariini -focaccia

Mitä herkkua tehdä ylijääneistä keitetyistä perunoista? 

Tässä on yksi vaihtoehto, joka tosin on sen verran yksinkertaisuudessaan nerokas, että perunankeittoon kannattaa ryhtyä ihan tätäkin varten.

Tarvitset:

annos taikinaa

keitettyjä perunoita ohueksi viipaloituna

tuoreen rosmariinin neulasia

ekstraneitsytoliiviöljyä

(meri)suolaa

Valmistus:

Anna taikinan kohota vähintään tunti - mitä kauemmin, sen parempi (max. 12 tuntia).

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja päällystä focaccia perunaviipaleilla. Ripottele päälle suolaa ja rosmariinia ja kaada norona oliiviöljyä. 

Paista uunissa n. 20 minuuttia ja tarjoile lämpimänä.

P.S. Jos pidit tästä ohjeesta, kokeile myös perunapizzaa! 

Pizza di carne - jauhelihapizza

Helppo vaihtoehto pääruoaksi tai arkena ainoaksi ruokalajiksi vaikka salaatin kera on pizza di carne - joka kylläkin muistuttaa ainakin maultaan ennemminkin jauhelihamureketta kuin oikeaa pizzaa. 

Ulkonäkö on hauskan omaperäinen ja lopputulos on taikinassa käytetyn kastellun leivän ansiosta todella pehmeä, ja maistuu siten todennäköisesti lapsillekin. 

Idean ja ohjeen nappasin napolilaisen Enrican ihanasta Chiarapassion-blogista.

Tarvitset:

300 g jauhelihaa (esim. vähärasvainen naudanjauheliha sopii hyvin)
200 g vaaleaa (kuivettunutta) leipää
1 iso kananmuna
n. 1/2 dl pienellä terällä raastettua parmesaania tai grana padanoa (tai puolet roomalaista pecorinoa)
suolaa

n. 1,5 dl tomaattikastiketta (paseerattua tomaattia tai aivan hienoa tomaattimurskaa, johon olet sekoittanut tuoreita basilikan lehtiä silputtuna, suolaa ja ekstraneitsytoliiviöljyä)
n. 100 g mozzarellaa

tuoreita basilikanlehtiä

Valmistus:

Laita leipä paksuina viipaleina kulhoon, jossa on vettä ja anna pehmentyä.

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen ja laita toiseen kulhoon jauheliha, kananmuna, suolaa ja parmesaaniraaste. 

Puristele leipä todella huolella kuivaksi ja lisää muiden ainesten joukkoon. Sekoita aivan tasaiseksi massaksi.

Ota esille pyöreä uunivuoka (halkaisija 24 cm) ja pala leivinpaperia. Rutista leivinpaperi palloksi, kasta hanan alla ja rutista huolella kuivaksi. Levitä uunivuokaan.

Kaada taikina vuokaan ja levitä tasaisesti reunoja myöten niin, että reunat ovat n. 1,5  - 2 cm korkeammat kuin pohja. 

Paista uunissa 30-35 minuuttia ja lisää tomaattikastike ja hyvin valutetut mozzarellapalat. 

Paista uunissa vielä 5 minuuttia grillivastuksella tai kunnes mozzarella on sopivasti sulanut. 

Ota pois uunista ja anna tekeytyä n. 10 minuuttia ennen tarjoilua. 

Koristele tuoreilla basilikanlehdillä.

Helppo arkiragù

Aina ei vain ole aikaa haudutella pastakastiketta paria tuntia liedellä. Ei, vaikka kuinka mieli tekisi keittiössä puuhastella vaikka koko päivä. Ei, vaikka miten kaiholla kaipaisi spagetilleen juuri sitä maailman täydellisintä soosia. 

Onneksi pikaratkaisujakin on ja nekin saattavat olla kaikenlisäksi todella maukkaita. :)

Tässä seuraa pikainen ragù, jonka valmistin tagliatellen kaveriksi eilen illalla kotiuduttuani töistä hiukan ennen yhdeksää uskomattoman nälän kurniessa vatsassa ja väsymyksen jo vähän painaessa - eipä siis tullut mielenkään aloitella mitään kovin vaativaa kokkailua enää siihen hätään. ;) 

Kätevä resepti siitäkin, että tähän voi huoletta käyttää kaikenlaisia jääkaapista löytyviä jämiä: itse päädyin raastamaan joukkoon lopun pienestä kurpitsasta, jota olin muutama päivä aiemmin käyttänyt kurpitsa-sipuli -focacciaan ja nakkaamaan pannulle myös yhden jo vähän nahistuneen tomaatin ja kourallisen samoin freeseimmät päivänsä nähneitä kirsikkatomaatteja. 

Aivan yhtä hyvin joukkoon olisi voinut raastaa kesäkurpitsaa, vaikkapa pari (nahistunuttakin) porkkanaa, suikaloida ohueksi paprikaa...Mitä nyt kotoa sattuu löytymään, ja minkä olisi piakkoin syytä päästä käyttöön. :) 

Vihannekset tuovat kastikkeeseen reilusti mehevyyttä ja makua ja tietenkin tekevät siitä aavistuksen kevyemmän ja terveellisemmän. Raastettuna ne sulautuvat joukkoon niin helposti, että kelpaa varmasti lapsillekin. :)

Laitan tähän reseptin juuri sellaisena kuin sen tein, mutta varioi sen mukaan, mistä satut pitämään ja mitä jääkaapistasi löytyy. 

Ainekset

400 g naudan jauhelihaa

1 pienehkö sipuli

2 rkl oliiviöljyä

n. 150 g kurpitsaa

1 tlk tomaattimurskaa

1 tomaatti 

iso kourallinen neljäsosiksi leikattuja kirsikkatomaatteja

suolaa

jauhettua mustapippuria

sokeria

 +

kastikkeen kanssa tarjoiltavaksi tagliatelleä tai spaghettia

Valmistus

Hienonna sipuli ja kuullota silppua oliiviöljyssä isolla pannulla. Raasta joukkoon kurpitsa ja kuullota kevyesti. Sipuli ja kurpitsa eivät saa ruskistua, lisää tarvittaessa pieni tilkka vettä. 

Lisää joukkoon jauheliha ja paista kypsäksi - älä kuitenkaan ruskista. Pilko joukkoon tomaatti ja kirsikkatomaatit ja kaada sekaan vielä tomaattimurska. Notkista tarvittaessa vedellä. Mausta makusi mukaan suolalla ja pippurilla ja lisää ripaus sokeria taittamaan tomaatin hapokkuutta. 

Sekoita ja jätä hautumaan kannen alle matalalla lämmöllä 10-15 minuutiksi - jos ehdit, hiukan kauemmaksikin. 

Keitä sillä välin pasta pakkauksen ohjeen mukaan. 

Tarjoile halutessasi raastetun parmesaanin, granan tai pecorinon kera. 

AURINKOISTA VIIKONLOPPUA! :)

Minestra toscana di cavolo nero - Toscanalainen kaalisoppa

Joko tunnet mustakaalin?

Tällainen ihana nippu tarttui kaupasta mukaan maanantaina:

Ihanaa mustakaalia - sitä olin jo hiukan kaipaillutkin ja mahtavaa huomata, että sitä nykyään saa jonkin verran Suomestakin!

Jos mustakaali on vielä vieras, kannattaa siihen ehdottomasti tutustua, sillä se on todella terveellistä ja voittaa ravintoarvoissa jopa nykyisin supersuositun lehtikaalin! Mustakaalista löytyy reilusti rautaa, c-vitamiinia kalsiumia ja jopa proteiinia.

Mustakaali tunnetaan myös nimellä palmukaali sen jännän, palmumaisen ulkonäön ansiosta ja se on kotoisin Toscanasta, jossa sitä käytetään paljon, mm. keitoissa. Tunnetuin on ribollita, jossa mustakaalin ohella käytetään jotain toistakin kaalia, yleensä Savoijinkaalia. 

Itse tein tällä kertaa mustakaalinipustani vähän yksinkertaisempaa leipäkeittoa, jossa tosin ribollitan tapaan käytetään papuja. 

Viime viikolla vietettiin kolmatta kertaa Kuluttajaliiton järjestämää Hävikkiviikkoa, jonka ideana on kampanjoida ruokahävikin vähentämisen puolesta.

Heräsin asiaan liian myöhään, jotta olisin ehtinyt mitään aiheeseen liittyvää postaamaan viime viikolla, mutta tämä resepti olisi sopinut vallan mainiosti kyseiseen teemaan, sillä tämä on yksi niistä ihanista italialaisista resepteistä, jonka tarkoituksena on antaa paperipusseihinsa kuivettuneille leivänkoppuroille uusi elämä - mausta tinkimättä. ;)

Aihe on itselleni rakas, suosin mielelläni "kierrätysaineksista" valmistettuja herkkuja, sillä kammoan ruuan poisheittämistä. 

Kokeilkaa siis ihmeessä tätä ihanaa toscanalaisen maalaiskeittiön herkkua - valmistus on nopea ja helppo, leipäkaappi tyhjenee kannikoista ja samalla saat ladattua itseesi vitamiineja ja muita ravintoaineita flunssakauden tartuntoja vastaan. Sitä paitsi, kun tulee sateesta ja tuulesta sisälle, ei mikään maistu paremmin kuin höyryävä keitto - todellista lohturuokaa! Voiko enempää ruualta toivoa?

Ainekset (annos riittää kolmelle, ehkä neljällekin)

200 g:n nippu mustakaalia (korvaa lehtikaalilla tarvittaessa)

1 tölkki valkoisia papuja (ei tomaattikastikkeessa)

kuivaa leipää

1/2 l kasvislientä

ekstraneitsytoliiviöljyä

1 pieni sipuli

2 valkosipulinkynttä

Valmistus

Pese kaalin lehdet huolella, kuivattele, leikkaa pois paksu lehtiruoti ja leikkaa palasiksi. Kuori valkosipulinkynnet, kuori ja hienonna sipuli. 

Lämmita pannulla muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä ja kuullota siinä sipuli ja valkosipulinkynnet. Ota valkosipulinkynnet pois ja lisää pannulle kaalinpalata, jatka kuullotusta välillä sekoitellen. 

Lisää tölkillinen huuhdeltuja valkoisia papuja ja kasvisliemi ja jätä hautumaan matalalle lämmölle kannen alle, kunnes kaali on pehmennyt. 

Leikkaa leivänkannikat siivuiksi ja laita jokaisen ruokailijan lautasen pohjalle viipale-pari. Kauho päälle soppaa, liemi pehmentää ihanasti kovankin leivän.

Kaada annosten päälle vielä ohuena norona oliiviöljyä. 

Lopuksi tunnelmia keiton kotiseudulta Toscanasta:

Tämän kesän suosikkipasta: pasta con mollica croccante e tonno - pastaa rapsakoiden leivänmurusten ja tonnikalan kera

Kalenterin mukaan kesän viimeisen päivän kunniaksi julkaisen reseptin, joka on on ollut tämän kesän paras reseptilöytöni, ja jota on viime aikoina tullut tehtyä aika ahkerasti. :)

Ohjeen löysin La cucina italiana -lehden toukokuun numerosta ja se on perinteinen sisilialainen resepti, joskin tämä versio on tonnikalalla rikastettu. Vielä en ole tullut kokeilleeksi aivan aitoa reseptiä ilman tonnikalaa, mutta kyllä varmaan senkin aika koittaa. :)

Pienesti olen joutunut muuttamaan reseptiä suomalaiseen keittiöön sopivaksi - korvasin villifenkolin lehdet tillillä. Vai mahtaakohan Suomesta saada villifenkolia...? Kertokoon ken tietää. :) En käsitellyt tilliä mitenkään sen kummemmin, vaan käytin sen tuoreena.

Rusinoiden käyttö pastassa tai ylipäätään suolaisessa ruuassa saattaa tuntua erikoiselta; tapa juontaa juurensa arabeilta, jotka ovat hallinneet Sisiliaa noin 200 vuoden ajan. Itse en todellakaan ole mikään yletön rusinoiden ystävä, mutta tässä reseptissä niille kannattaa antaa mahdollisuus, sillä ne todella sopivat makukokemusta täydentämään. :)

Ainekset neljälle

160 g öljyyn säilöttyä tonnikalaa (itse suosin mahdollisuuksien mukaan tässä reseptissä lasipurkkiin säilöttyä valkoista tonnikalaa, mutta se on aika arvokasta eikä sitä aina ole saatavilla, joten toki tavallinenkin käy)
350 g pastaa (tällä kertaa tein spaghetista, mutta yleensä käytän tähän lyhyttä pastaa, pennejä tai rigatoneja)
1 viipale (kovettunutta) vaaleaa leipää
1 pikkunippu tuoretta tilliä
30 g rusinoita
20 g pinjansiemeniä
1 valkosipulinkynsi
1 tuore chili
ekstraneitsytoliiviöljyä 
suolaa

Valmistus

Laita rusinat pehmenemään lämpimään veteen pieneen kulhoon. Hienonna tilli, ota paksuimmat varret pois. Laita reilusti suolattu pastavesi kiehumaan.
Murusta leipä (aina parempi, jos leipä on jo kovettunutta) käsi suuriksi muruiksi, joiden ei tarvitse olla tasakokoisia. 
Paahda pinjansiemenet suurella teflonpannulla ja laita talteen. 
Lorauta pannulle oliiviöljyä ja paista leivänmurut siinä. Siirrä leivänmurut talouspaperin päälle, jotta liiat öljyt imeytyvät siihen.
Lisää pannulle 4 rkl oliiviöljyä ja laita joukkoon kuorittu ja veitsenterällä murskattu valkosipulinkynsi ja pikkurinkuloiksi leikattu chili (muista poistaa siemenet!). Kuullota ja poista valkosipulinkynsi.
Lisää tilli ja rusinat, jotka olet huolella puristellut kuiviksi. Paista sekoitellen muutaman minuutin ajan. 
Lisää pannulle pinjansiemenet ja valutettu tonnikala, riko tonnikalapalojen rakennetta hieman pienemmäksi. 
Lisää pakkauksen ohjeen mukaan keitetty pasta, sekoita ja paista seosta vielä noin minuutti jatkaen samalla sekoittelua. 
Jaa annokset lautasille, ripottele annosten päälle leivänmurut ja koristele lopuksi tillillä.

Frittata di spaghetti - spaghettimunakas

Italialaiset ovat mestareita hyödyntämään ylijäämäruokaa ja itse pidänkin tästä periaatteesta ja koitan olla heittämättä mitään syömäkelpoista pois.

Italialaisessa ruuanlaitossa jämäruokien syöminen ei ole missään määrin tylsää eikä tällainen ruoka suinkaan tarkoita mitään kakkosluokan ateriaa - ei todellakaan, sillä italialaiset ovat kokemukseni mukaan hiukan nirsoja ja tarkkoja siitä, mitä suuhunsa pistävät, joten mikään epämääräinen äkkiseltään mikrossa lämmitetty kasa jo parhaat päivänsä nähnyttä pastaa ei kyllä saavuta suosiota.

Siksipä Italiassa jämäruuista kokataan mielellään aivan uusia herkullisia ruokalajeja - vähintää yhtä maukkaita, kuin alkuperäinen ruoka. Jämiä ei siis yksinkertaisesti kaiveta jääkaapista mikron kautta pöytään, vaan ne kierrätetään, niistä valmistetaan jotain aivan muuta.

Tässä vain mielikuvitus on rajana, mutta esimerkiksi spaghetille on joitakin jo aivan klassikoksikin muodostuneita kierrätystapoja. Tämä frittata di spaghetti, spaghettimunakas, on yksi ylivoimaisimpia suosikkejani antaa eilisen spaghetille uusi elämä. Monestakin syystä: se on erittäin helppo, nopea ja vaivaton tehdä, se valmistuu kätevästi edullisista perusraaka-aineista, se maistuu yleensä niin lapsille kuin aikuisillekin ja se on todella moneen tilanteeseen sopiva: antipastona, primona, sellaisenaan...Sopii mielestäni myös aperitiiville. :) Tämän voi tarjoilla niin lämpimänä, huoneenlämpöisenä kuin jääkaappikylmänäkin, joten se on kätevä valmistaa jo edellisenä päivänä, jos tiedossa on kiireinen päivä. :) Vinkiksi vielä, että tämä sopii loistavasti myös evääksi - sellaisenaan, tai esim. tuoreen patongin kanssa/väliin.

Itse pidän spaghettimunakkaasta niin paljon, että teen yleensä spaghettia tarkoituksella niin suuren annoksen, että sitä jää seuraavan päivän munakkaaksi. Ja tietysti munakkaan valmistaminen on entistä nopeampaa, jos pastaa on jo valmiina jääkaapissa. :)

Ainekset 

spaghettia tomaattikastikkeessa (valmistus täällä); miksei myös aivan pelkkää spaghettia
3-4 kananmunaa
suolaa
pippuria
oliiviöljyä

Valmistus

Riko kanamunat kulhoon ja vatkaa rakenne rikki. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää joukkoon spaghetti tomaattikastikkeessa ja sekoita. Halutessasi voit lisätä "taikinaan" vielä tuoreita basilikanlehtiä tai oman makusi mukaan ensim parmesaaniraastetta tai mozzarellapalasia. 

Kuumenna oliiviöljy pannulla ja kaada päälle muna-spaghettiseos. Paista molemmin puolin (älä taita, niinkuin ranskalaista omelettia tehdessä), kunnes se on kauniin ruskea ja spaghetit jopa hieman rapsakoita. Laita talouspaperilla vuoratulle lautaselle, peittele myös talouspaperilla ja painele kevyesti, jotta saat liian rasvan imettyä pois. 

Tarjoile valtsemasi lämpöisenä, leikkaa viipaleiksi ennen tarjoilua. 

Pancotto - herkkua kuivettuneesta leivästä osa 2

Jouluna(kin) katan pöytään monenlaista italialaista herkkua, ja pyhien jälkeen uusia juttuja löytyy taas tännekin laitettavaksi, mutta näin joulun alla kaikkien kiireiden keskellä on tyytyminen todella nopeisiin ruokaratkaisuihin. Se ei onneksi kuitenkaan ainakaan italialaisen ruuan kohdalla tarkoita hyvästä mausta ja ruuasta nautittavuudesta luopumista.

Viikko sitten kerroin yhdestä tavasta hyödyntää jo kuivettumaan päässyt leipä, ja tässä tulee toinen mahdollisuus. :)

Pancotto tarkoittaa sananmukaisesti keitettyä leipää ja sen voisi ehkä luokitella eräänlaiseksi leipäkeitoksi. Italian eri alueilla valmistetaan perinteisesti erilaisia, toisistaan jonkin verran poikkeavia pancottoja, joista tunnetuin taitaa olla toskanalainen pappa al pomodoro (sananmukaisesti tomaattivelli) - oma reseptini tulee kuitenkin viime viikkoisen acquasalen tavoin eteläisestä Apulian maakunnasta, ja vieläpä samaiselta rouvalta olen sen "perinyt".

Maakuntien väliset erot jo mainitsinkin, ja sen lisäksi samallakin alueella toki jokaisella valmistajalla on oma, se ainut oikea tapansa valmistaa tätä leipäherkkua - itse pidän eniten sellaisesta versiosta, jossa oliiviöljyä käytetään a crudo eli "raakana", pannulla käyttämättä siis.

Ainekset

pala kuivunutta leipää
jotain vihreälehtistä kasvista (itse käytin pinaattia, mutta esim. rucolastakin voi valmistaa)
(valkosipulin kynsi)
suolaa
(chilillä maustettua) oliiviöljyä
(ripaus jauhettua chiliä)

Valmistus

Keitä pinaatti (tai muu valitsemasi kasvis) kypsäksi suolatussa vedessä, johon voit halutessasi lisätä valkosipulin kynnen (joka poistetaan ennen tarjoilua). Paloittele leipä suurehkoiksi palasiksi ja lisää sekaan keittymään hiukaksi aikaa. Kun leipä on pehmennyt, kaada keitos pastalävikköön ja anna enimpien vesien valua pois. Valmista annokset, ja lorauta niiden pinnalle reilusti oliiviöljyä (mieluiten chilillä maustettua, jos sellaista on käytettävissäsi). Jos käytät tavallista, maustamatonta oliiviöljyä, voit halutessasi ripotella pinnalle vielä hieman chilijauhetta.

 

Tämän ruuan voi tarjoilla alkuruokana tai myös täyttävyytensä puolesta aivan hyvin ihan sellaisenaan, tosin mitään proteiinipitoistahan tässä ei ole...