Upea antipasto tai helppo ja maukas pikkusuolainen: persimon-Aurajuustobruschetat

Todella helppo ja aivan hurmaava alkupala tai runsaan salaatin kanssa tarjottava pikkusuolainen iltapala - nämä kauniin väriset ja hedelmäiset bruschetat sopivat moneen. Kokeile vaikka pyhäinpäiväaterian aloittajana - persimonin pirtsakan oranssin värin vuoksi nämä sointuvat mainiosti vaikka kurpitsapohjaiselle aterialle. 

Persimonien ihana makeus ja Aurajuuston suolaisuus muodostavat täydellisen, lähes tainnuttavan ihastuttavan liiton. Seuraksi sopii raikkaan hedelmäinen, pirskahteleva italialainen valkoviini. Itselläni oli venetolainen, ihanan hapokas ja omenainen kupliva luomuviini Il Sole Garganella 2015. Yhdistelmä osoittautui sen verran hyväksi, että ensimmäistä kertaa sitten blogin historian päädyin myös ruokaani yhdistämän viinin mainitsemaan. ;) 

Tarvitset: 

maalaisleipää viipaleina

1 pussi Auramurua

3-4 kypsää persimonia

muutama tuoreen timjamin oksa 

Valmistus: 

Paahda leivät uunissa 200 asteessa rapsakoiksi. Ota uunista, ja ripottele päälle Auramurua. Laita n. 5 minuutiksi takaisin uuniin ja kuori ja viipaloi sillä välin persimonit. Lisää persimoniviipaleet leiville ja viimeistele tuoreella timjamilla. Tarjoile. 

Bruschette con rucola - rucolabruschetat

Täällä taas! :) Tarkoitus oli pitää aivan pikku breikki blogista, mutta se venyikin aiottua pidemmäksi. Postattavia reseptejä on kuitenkin kertynyt tänä aikana, joten lähipäivinä on taas luvassa runsaasti uusia päivityksiä. 

Rucolaburschetat on minulle rakas maku- ja matkamuisto Italian vuosilta, ystävältä opittu äärimmäisen yksinkertainen resepti, mutta aivan täydellisen herkullinen, jos rucolan kitkerä maku miellyttää. 

Kesäinen ja helppo alkupala tai pikkupurtava - mikset kokeilisi jo tänään? ;)

Tarvitset:

valitsemaasi paperipussileipää (esim. jyvä- ja moniviljaleivät sopivat loistavasti)

tomaatteja

rucolaa (villirucola on parempi, koska se on aromikkaampi)

suolaa

ekstraneitsytoliiviöljyä

parmesaania (tai grana padanoa)

Valmistus:

1. Viipaloi leivät ja paahda ne uunissa rapsakaksi tai vaihtoehtoisesti molemmin puolin paistinpannulla tai parilalla. 

2. Halkaise tomaatit ja hiero puolikkaan sisäpintaa leipäviipaleisiin samalla kevyesti puristaen niin, että leivät "päällystyvät" tomaatin siemenillä.

3. Revi päälle rucolaa, ripottele aavistus suolaa ja lisää norona laadukasta oliiviöljyä. 

4. Vuole päälle parmesaanilastuja esim. kuorimaveitsellä ja tarjoile välittömästi, jotta leivät eivät ehdi vettyä liiaksi.

Makumuistoja ja täydellinen makuyhdistelmä: halloumi-tomaatti-basilikabruschetat

Aivan yllättäen mieleeni tulvahti makumuisto vuosien takaa - ajalta, ennen Italiaan muuttoa, kun asuin vielä vanhempieni kanssa. 

Opiskelin silloin yliopistossa täällä Suomessa ja joskus, kun minulla oli lyhyt päivä ja pääsin ajoissa kotiin, tein itselleni ja äidille kotiin tultuani välipalaksi täytetyt patongit halloumi-tomaatti-basilikatäytteellä. 

Muistan basilikan huumaavan rentouttavan, oikeastaan jopa unettavan tuoksun. Välipalan jälkeen olisi tehnyt mieli vain torkkua. ;) 

Tämä yksinkertainen, nopea herkku oli jotenkin päässyt unohtumaan. Varmaan Italian vuosien aikana, siellä kun en koskaan muista halloumiin törmänneeni. (Jännä kyllä, ilman ruisleipää ja salmiakkia pystyin hyvin olemaan, sillä en syö niitä Suomessakaan, mutta tiettyjä juttuja tuli ikävä, mm. juuri halloumia.) 

Eilen jokin asia sai nuo vuosien takaiset herkutteluhetket palaamaan mieleeni ja välittömästi alkoi tehdä mieli noita makuja. 

Päädyin tällä kertaa yhdistämään nuo maut bruschetoissa, joita tein eilisen illallisen alkupaloiksi. Taivaallista. Kerrassaan täydellinen makuyhdistelmä. Niin täydellinen, että jos minun pitäisi nimetä vain yksi suosikkini mauista, jotka muodostavat mielestäni täydellisen liiton, valitsisin tämän: suolaista halloumia, kirpeän hapokasta tomaattia, raikasta, huumaavan tuoksuista basilikaa. 

Basilika on suosikkiyrttini ja sopii minusta moneen paikkaan, mutta koskaan mitkään muut maut eivät ole saaneet basilikan aromia esiin samoin kuin halloumi ja tomaatti. 

Kannattaa kokeilla, ja vaikka niitä patonkejakin. Ne sopivat hyvin evääksikin, jos ottaa ennen täyttämistä tomaatista siemenet pois, jotta leipä ei vetisty. 

Tarvitset:

halloumia

tomaatteja

basilikaa

laadukasta ekstraneitsytoliiviöljyä

valitsemaasi paperipussileipää (itse käytin Rostenin crusta monivilja baquettea ja se toimi äärimmäisen hyvin - suosittelen)

Valmistus:

1. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen ja viipaloi leipä n. 1,5 cm:n paksuisiksi siivuiksi.

2. Leikkaa halloumi siivuiksi ja paista pannulla ilman rasvaa molemmin puolin kauniin ruskekasi (älä kuitenkaan paista liikaa, ettei juusto menetä mehevyyttään). 

3. Pese ja viipaloi tomaatti ja paahda leipäviipaleita uunissa, kunnes ne ovat rapsakoita ja saaneet hieman väriä.

4. Päällystä leivät halloumilla ja tomaatilla ja valuta päälle norona oliiviöljyä. Viimeistele basilikanlehdillä. 

Bruschette alla pizzaiola - pizzaleipurin bruschetat

Bruschette alla pizzaiola ovat todella helppo ja nopea alkupala, joka maistuu niin aikuisille kuin lapsillekin ja valmistuu todella lähes itsestään. :)

Itse tein nämä scamorza biancalla, jota on nyt muutaman päivän ajan saatavilla Lidlistä, mutta perinteinen mozzarella käy aivan yhtä hyvin. Mozzarella on kuitenkin koostumukseltaan vetisempää, joten tähän reseptiin se kannattaa valuttaa huolella, jottei se vetistä leipää mössöksi, sillä leivän olisi tarkoitus olla rapeaa. Hyvä vaihtoehto on myös ns. pizzamozzarella, jota ei erikseen tarvitse valuttaa, sillä se on kiinteämpää. 

Tarvitset:

(jo vähän kovettunutta) paperipussileipää

paseerattua tomaattia

mozzarellaa, scamorzaa tai muuta mietoa juustoa

laadukasta ekstraneitsytoliiviöljyä

kuivattua oreganoa

Valmistus:

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Uunin lämmetessä leikkaa leipä n. 1 cm:n (ehkä vähän reilu) paksuisiksi paloiksi. 

Levitä leiville paseerattua tomaattia ja laita jokaisen päälle viipale juustoa. 

Kaada leipien päälle ohuena norona oliiviöljyä ja ripottele päälle kuivattua oreganoa.

Paista uunissa. kunnes juusto on sulanut ja saanut väriä ja tarjoa lämpimänä.

TÄMÄN RESEPTIN MYÖTÄ HAUSKAA HALLOWEENIA KAIKILLE! :)

Melanzane con mozzarella e pomodoro - munakoisoa mozzarellan ja tomaatin kera

Italiassa munakoisoa käytetään tosi paljon ja se kuuluu nykyään omiinkin suosikkikasviksiini. 

Se vain pitää käsitellä ja valmistaa oikealla tavalla tai muuten se on varsin mauton tai jopa karvas ja kitkerä. 

Suolaa ja oliiviöljyä se vaatii kaverikseen aika lailla, mutta eihän sitä joka päivä tulekaan syötyä, joten mitäpä siitä. ;) 

Munakoison kanssa parhaimman liiton muodostaa mielestäni mozzarella ja toiseksiparhaan tomaatti. 

Tässä reseptissä nämä kaikki maut yhdistyvät taivaallisella tavalla, ja lisää ihanuutta tuovat vielä tuoreet basilikanlehdet (rucolaa toimii myös aivan varmasti!) ja halutessasi parmesaanilastut. 

Tällainen munakoisoherkku on loistava alkupala, mutta toimii se tuoreen, rapsakan leivän kera yksinkertaisena lounaanakin. 

Tarvitset

munakoisoa

mozzarellaa

tomaatteja

tuoretta basilikaa

oliiviöljyä

suolaa
(parmesaanilastuja)

Valmistus

Pese ja kuivaa munakoisot ja leikkaat kannat pois. Leikaa n. sentin paksuisiksi pyörylöiksi ja laita lävikköön itkettymään, eli lado munakoisot kerroksittain niin, että jokaisen kerroksen välissä on suolaa. Peitä foliolla tai sopivankokoisella lautasella ja laita päälle paino. Anna itkettyä väh. 30 min.

Pese ja pilko tomaatit pieniksi kuutioiksi. Poista kannat ja siemenet.

Puristele munakoisoista ylimääräinen neste pois ja kuivattele talouspaperilla. Paista reilussa määrässä oliiviöljyä (tarkoitus on todella uppopaistaa - kannattaa huomioida, että munakoisot imevät itseensä lähes pesusienen laille öljyä) kuumalla pannulla, kunnes munakoisot ovat saaneet väriä ja ovat pehmenneet.

Poista öljystä esim. reikäkauhalla ja imeytä liian öljyt paksujen talouspaperikerrosten välissä.

Asettele munakoisot lautaselle tai tarjoiluastialle. Revi tai leikkaa päälle mozzarellaa ja lisää tomaattikuutiot. Ripottele halutessasi päälle hiukan suolaa. Revi päälle tuoreita basilikanlehtiä ja lisää vielä halutessasi parmesaanilastuja. 

KIVAA JA RUOKAISAA VIIKONLOPPUA! :)

Melanzane sott'olio - öljyyn säilötyt munakoisot

Yksi parhaimmista makumuistoistani ja maku, jota eniten kaipasin Italian vuosiltani oli kirpeät öljyyn säilötyt munakoisot. 

Yhdistän ne automaattisesti Pugliaan, vaikka niitä valmistetaankin varmasti kaikkialla etelä-Italiassa. Itse olen näitä kuitenkin syönyt oikeastaan aina Pugliassa kyläillessäni ollessa. 

Suomessa vastaavia ei saa kaupasta, ainakaan itse en ole löytänyt, vaikka grillatuja munakoisoja yms. säilykehyllyltä löytyykin. 

Italiassa sen sijaan tämä ei ole mikään erikoisuus, vaan ihan pikkukaupoistakin näitä saa, mutta missään tapauksessa ne eivät vedä vertoja kotitekoisille, vaikka hyviä olisivatkin. 

Valmistus vie sen verran aikaa (3 päivää tarkalleen ottaen - tosin varmasti on hieman lyhiempiäkin valmistustapoja olemassa), että Italiassa kaupan valmiit munakoisot kelpasivät ihan hyvin, 

mutta täällä Suomessa olen joutunut opettelemaan valmistuksen itse, sen verran kovaksi mieliteko lopulta yltyi. :D

Mieliteon yllättäessä tosin on hyvä, jos jääkaapista löytyy jo valmiita purkkeja, koska 3-päiväisen valmistusprosessin jälkeen seuraa vielä tekeytymisaika, jonka suositellaan kestävän vähintään kolme viikkoa. ;)

Vaikeaksi näiden tekeminen ei missään määrin osoittautunut, hieman aikaa vieväksi vain - maku on kuitenkin aivan sen arvoinen! :)

Öljyyn säilöttyjä munakoisoja voit tarjoilla bruschettojen päällysteenä, tuoreen leivän kera tai lihan lisukkeena.

Italiassa näitä tehdään yleensä kerran vuodessa, heinäkuussa iso satsi kerrallaan, ja syksyn mittaan ehkä lokakuusta alkaen aletaan purkkeja ottaa käyttöön, kun munakoisot ovat hyväksi tekeytyneet. Ihan hyvin näitä voi kyllä muulloinkin tehdä, munakoisoja kun tuntuu olevan kaupassa ympäri vuoden. :)

Neljään keskikokoiseen purkilliseen tarvitset

2 kg munakoisoja

suolaa

n. 1 l valkoviinietikkaa

n. 5 dl ekstraneitsytoliiviöljyä

2-3 tuoretta chiliä

valkosipulinkynsiä

iso kourallinen tuoreita mintunlehtiä (jos et pidä mintusta, voit käyttää myös vaikka oreganoa tai timjamia)

Valmistus

Kuori munakoisot ja leikkaa ne ohuiksi, maks. 5 millin paksuisiksi ja n. 5 cm mittaisiksi suikaleiksi. Lado suikaleet kerroksittain siivilään niin, että joka kerroksen väliin on ripoteltu suolaa.

Peitä munakoisot alumiinifoliolla ja laita sen päälle painoja, esim. iso kulhollinen täynnä vettä tai säilyketölkkejä. Laita siivilä syvälle laitaselle tai kulhoon, jotta munakoisojen "itkettymisestä" tuleva tumma neste ei valu ympäriinsä. Siirrä jääkaappiin itkettymään vähintään yön yli, jopa vuorokaudeksi.

Seuraavana päivänä ota munakoisot jääkaapista, vapauta ne painon alta ja kaada tumma itkettymisneste pois. 

Puristele nyrkeissäsi munakoisot nii kuiviksi, kuin mahdollista ja laita suureen, puhtaaseen kulhoon. Kun kaikki munakoisot ovat kulhossa, kaada päälle valkoviinietikkaa niin, että kaikki suikaleet peittyvät. 

Peitä kulho kannella tai foliolla ja laita taas jääkaappiin yön yli maustumaan.

Kolmantena päivänä poista munakoisosuikaleet etikasta ja puristele taas kerran mahdollisimman kuivaksi. 

Steriloi lasitölkit kansineen kiehuvassa vedessä tai 100 asteisessa uunissa, molemmissa tapauksissa väh. 15 min. ajan. 

Sillä välin pese chilit, poista siemenet ja leikkaa rinkuloiksi. Kuori myös valkosipulinkynnet ja leikkaa aivan ohuiksi viipaleiksi. 

Kun lasipurkit ovat steriilejä, voit aloittaa purkituksen - varo kuitenkaan koskemasta purkkeja käsin, vaan mieluummin vaikka puhtaalla keittiöpyyhkeellä.

Aloita purkittaminen siten, että lorautat purkin pohjalle hieman oliiviöljyä, jonka päälle laitat joitakin chilirenkaita, valkosipulin kynsiä ja mintunlehtiä. Laita näiden päälle munakoisoja ja täytä purkki noin puoleen väliin asti. Laita taas joukkoon chiliä, valkosipulia ja minttua ja täytä (ei kuitenkaan aivan täyteen) loppukin purkki munakoisoilla. 

Laita pinnalle vielä chiliä, valkosipulia ja minttua ja kaada joukkoon oliiviöljyä hitaasti niin, että sitä valu jokaiseen rakoseenkin. Varmista asia vielä lopuksi liikuttelemalla ja painelemalla munakoisoja puhtaalla veitsenkärjellä niin, että loputkin ilmakuplat tulevat pois. 

Tarkista tässä vaiheessa, että oliiviöljy peittää kaiken muun purkissa olevan - mitään ei saa jäädä pinnalle. 

Sulje kansi huolella ja laita jääkaappiin tekeytymään väh. 3 viikoksi. 

Uskomattoman nopea antipasto: bresaola con rucola

Olen palannut monen (n. 13) vuoden kasvissyönnin jälkeen sekasyöjäksi ja huomannut jo olevani vakavasti koukussa muutamaan liha- ja kalatuotteeseen. 

Näistä yksi on satumaisen ihana bresaola. Parman kinkku lienee kaikille jo tuttu, sitähän on jo vuosia Suomessakin saanut vaikka mistä, meillä ainakin naapurissa olevasta lähikaupastakin. Bresaola sen sijaan on täällä vielä melko tuntematon, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Bresaola on Parman kinkun tapaan ilmakuivattua, ohuen ohuena myytävää naudan lihaa, tosin tehdään sitä kuulemma hevosen ja kauriinkin lihasta. Itselläni on kokemusta vain ensimmäisestä, muun tyyppistä bresaolaa en siis osaa omasta kokemuksesta suositella. 

Bresaolaa tuotetaan Lombardiassa ja muualla pohjois-Italiassa, mutta toki sitä myydään muuallakin päin Italiaa.

Aivan viime aikoina on Suomessakin saatavuus parantunut: ennen löysin kyseistä tuotetta vain Stockmann Herkusta, sen jälkeen aika ajoin (ainakin joulun aikaan) joistakin Lidl:eistä, mutta muutaman kuukauden ajan se on kuulunut myös Pirkka Parhaat -sarjaan, joten K-ryhmän kaupoista ainakin bresaolaa on ympäri vuoden saatavilla. 

Bresaolasta valmistuu aivan käden käänteessä tämä uskomattoman ihana alkupala:

Ainekset

1-2 pkt bresaolaa

pussi rucolaa 

(parmesaania tai grana padanoa)

(sitruunamehua)

Valmistus

Jos käytät rucolaa, jota ei ole valmiiksi pesty, huuhtele se ja kuivaa huolella esim. salaattilingossa. 

Laita jokaisen bresaola-viipaleen päälle pieni nippu rucolaa ja kääri rullaksi. Asettele rullat vieri viereen tarjoilulautaselle saumapuoli alaspäin. 

Itse pidän bresaolarullista eniten ihan näin, mutta halutessasi voit kääriä niiden sisälle myös parmesaanilastuja ja/tai pirskotella pinnalle sitruunamehua.

Frittata al tartufo - tryffelimunakas

Umbrialisen mustan tryffelin hienostunut maku saa arkisenkin ruoan maistumaan ainutlaatuiselta; helppokäyttöisellä salsa tartufatallaeli tryffelikastikkeella (löytyy ainakin Stockamannilta) maustettuna yksinkertaisesta munakkaastakin kuoriutuu todellinen helmi.

Tämä ihana frittata sopii pääruuaksi vaikka raikkaan salaatin kera tarjottuna ja riittää kahdelle, alkupalana tarjottuna tämän kokoisesta munakkaasta riittää kuudelle. 

Italialaiset munakkaat paistetaan molemmin puolin, eikä niitä taiteta kiinni niinkuin omeletteja. Tätä munakasta ei missään tapauksessa kannata paistaa kovin tummaksi, sillä liian paistunut maku peittää tryffelin makua.

Ruoka on mahdollista tarjota heti paistamisen jälkeen lämpimänä, mutta mielestäni tryffelin maku pääsee paremmin oikeuksiinsa, jos annat munakkaan jäähtyä ja tarjoilet sen huoneenlämpöisenä tai aivan hailakan lämpimänä. Jos suunnittelet tryffelimunakkaasta alkupalaa, myös jääkaappikylmänä tarjoaminen on mahdollista.

Ainekset

6 kananmunaa

oliiviöljyä paistamiseen 

reilu 2 rkl salsa tartufataa, tryffelikastiketta

1-2 rkl paksua italialaista ruokakermaa tai creme fraîchea

pieni kourallinen parmesaanilastuja tai raastetta

suolaa

Valmistus

Lorauta halkaisijaltaan pienehkölle (munakkaan ei ole tarkoitus olla kovin ohut) paistinpannulle 2-3 rkl oliiviöljyä. Kallistele pannua niin, että öljy leviää tasaisesti pannun pohjalle, mielellään myös reunoille, ainakin osittain. Laita pannu liedelle kuumenemaan ja valmista sillävälin munaseos.

Riko 6 kananmunaa kulhoon ja vispaa niiden rakenne rikki. Lisää joukkoon suola, tryffelikastike, kerma ja sekoita huolella. Lisää lopuksi parmesaanilastut ja sekoita vielä kertaalleen.

Kaada munaseos pannulle ja paista miedolla lämmöllä, kunnes munakkaan pinta on suurin piirtein hyytynyt. Ole tarkkana, ettei munakkaan pohja pala tai mielellään edes kovasti tummu! Munakkaan paksuudesta riippuen hyytymistä voi olla viisasta nopeuttaa kannen alla, jottei paistoajasta tule turhan pitkä.

Kun munakas on hyytynyt, käännä se kannen tai matalan lautasen avulla ja paista vielä toistakin puolta sen aikaa, että sekin saa hieman väriä.

Siirrä tarjoilulautaselle ja leikkaa tarvittavaan määrään viipaleita. Tarjoile haluamasi lämpöisenä - itse pidän eniten haalean lämpimästä tryffelimunakkaasta. 

Kevättä lautasella: crostini con piselli e pecorino romano - herne-pecorino -crostinit

Herneet kuuluvat Italiassa keväiseen keittiöön ja värillään ainakin nämä crostinit raikastavat keväisen ruokapöydän ilmettä. Nämä crostinit ovat oiva aterian aloittaja ja vaikka herneet saattavat kuullostaa kovin arkiselta raaka-aineelta, ei niitä missään nimessä kannata ylenkatsoa, sillä ne muuntuvat kyllä loistavasti vierastarjottavaksikin sen lisäksi, että ne ovat edullinen, terveellinen ja helposti saatava raaka-aine. 

Kypsytettyä pecorino romano -juustoa sen sijaan ei pienestä lähimarketista löydy, mutta sen voi tarvittaessa mainiosti korvata parmesaanilla tai grana padanolla. 

Jos onnistut saamaan käsiisi härkäpapuja, voit tehdä toteuttaa reseptin myös niistä.

pieni pussillinen herneitä

1 valkosipulinkynsi

3 rkl oliiviöljyä

sitruunamehua

pecorinolastuja

suolaa

mustapippuria

leipää

Leikkaa leipä viipaleiksi ja paahda uunissa, kunnes sen pinta on kullanruskea ja rapea. Laita herneet pannulle, peitä vedellä ja lisää suolaa. Keitä joitakin minuutteja, kunnes herneet ovat pehmeitä. Kaada lävikköön. Kuumenna pannulla oliiviöljy ja paista siinä kokonaista valkosipulinkynttä, kunnes se on kullanruskea, jonka jälkeen poista se pannusta. Lisää herneet ja paista niitä kevyesti pannulla miedolla lämmöllä muutama minuutti, jonka jälkeen siirrä ke kulhoon, ja soseuta sauvasekoittimella tai haarukalla. Jos sose on liian jähmeää, lisää aavistus vettä. Purista joukkoon aavistus sitruunamehua ja mausta suolalla ja pippurilla. Päällystä leipäviipaleet soseella ja ripottele päälle pecorinolastuja. 

Scagliozzi - rasvassa paistetut polentalastut

Tällaista pientä suolaista purtavaa nautitaan Italiassa ainakin Napolissa, Toscanassa ja osissa Pugliaa sekä käsittääkseni myös Sisiliassa Messinan kaupungissa - kaikki ehkä hieman yllättäen alueita, joiden ruokaperinteeseen ei aivan ensimmäiseksi yhdistäisi polentaa...

Kiva resepti antipastoksi tai aperitiiville, mutta kannattaa huomioida, että nämä on tarkoitus tarjota vielä lämpiminä ja hiukan krokantteina, joten kovin hyvissä ajoin etukäteen näitä ei voi tehdä valmiiksi. :) 

200 g maissijauhoja (polentaa)

vettä

1 valkosipulinkynsi

1 tuore chili kokonaisena

suolaa

oliiviöljyä

Paista oliiviöljyssä valkosipulinkynttä ja chiliä kunnes ne saavat hieman väriä ja lisää maissijauhot ja suola. Ala lisätä välittömästi vettä vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen. Lisää vettä vähitellen samalla sekoitellen ja levyllä keittäen, kunnes seoksesta on tullut koostumukseltaan jähmeän puuron kaltaista.

Levitä puuro leikkuulaudalle leivinpaperin päälle tasaiseksi (tasaisen pinnan saat peittämällä puurokerroksen toisella leivinpaperin palalla ja kaulimalla kevyesti), n. 1,5 cm kerrokseksi ja anna jäähtyä. Leikkaa neliöiksi ja paista runsaassa oliiviöljyssä molemmin puolin. Ota esim. reikäkauhan avulla öljystä jäähtymään lautaselle talouspaperille ja tarjoile vielä hieman lämpiminä.

Ennen tarjoilua ripottele pinnalle hiukan suolaa.

Hyvää ja maukasta viikonloppua! :)