Idea pyhäinpäivän aterialle: parmigiana di zucca - kurpitsaparmigiana

Mielestäni pyhäinpäivä tarjoaa kaikki ainekset loistavan ruokajuhlan viettoon: ei "pakollisia" ruokia, kuten jouluna - vain rajaton määrä mielikuvitusta ja valinnanvapautta ihanista sesongin raaka-aineista. Lisäksi kokkailulle löytyy kunnolla aikaa, kun ei ole juurikaan muita velvoitteita, kuin korkeintaan hautausmaalla käynti. Olen aikuisiällä oppinut nauttimaan pyhäinpäivän hiljaisesta, pysähtyneestä tunnelmasta, jota lapsena tai nuorena en voinut sietää. Nyt kuitenkin näen oivan mahdollisuuden viettää vaikka koko päivän lieden ääressä... ;)

Sesongin raaka-aineista puheenollen, rakkauteni kurpitsaan on varmaan käynyt jo selväksi. ;) Mainittakoon vielä, että yksi kaikkien aikojen lempiruoistani on munakoisovuoka parmigiana di melanzane, jonka reseptin olen muuten näköjään julkaissut tasan kolme vuotta sitten, eli se oli yksi ensimmäisistä (varmaan jo ihan toinen) resepti blogissani. Kun kurpitsa- ja parmigiana-rakkauteen vielä lisätään se tosiasia, että hullaannun yleensä ruokien, mm. lasagnen ja pizzan, valkoisista (=tomaattikastikkeettomista)  versioista, oli aivan ennalta-arvattavissa, että ihastuisin ikihyviksi parmigiana di zuccaan, Törmäsin reseptiin ensimmäistä kertaa jo muistaakseni vuosi sitten, mutta jostain syystä se painui unholaan. 

Tänä syksynä kuitenkin törmäsin reseptiin uudestaan, ja oli aivan itsestään selvää, että se pääsisi kokeiluun. Pienen googlettelun jälkeen erilaisia versioita reseptistä löytyikin runsaasti, ja lopulta päädyin yhdistelemään niitä ja luomaan itselleni mieluisimman ja helposti toteutettavan version. 

Voi onnea, kun valmista kurpitsavuokaa maistoin. Olin varma, että se olisi taivaallista, mutta se ylitti mennen tullen kaikki odotukseni. Uskoisin, että tämä pääsee kertaheitolla lempparieni joukkoon, vaikka sinne onkin tunkua. ;) Tämän pehmeämpää ja suloisempaa makunautintoa on vaikea kuvitella. ;) 

Nyt, kun hyytäväkylmyys on saapunut, laita uuni lämpiämään ja paista itsellesi ja rakkaillesi sielua hivelevän suloista ja täyteläistä kurpitsavuokaa. Tarjoa vaikka raikkaan salaatin ja pirskahtelevan, hapokkaan valkkarin kera. Ehkä ikävät ajatukset yhtäkkiä ja liian aikaisin yllättäneestä talvesta kaikkoavat hetkeksi. ;) 

Tätä reseptiä voit myös helposti tuunata mieleiseksesi. Savuscamorzaa on usein vaikea löytää Suomessa, joten korvaa se tarvittaessa muulla savujuustolla. Voit myös käyttää pelkkää mozzarellaa tai sen kaverina grana padanoa tai parmesaania. Tai miksei gorgonzolaa tai aurajuustoa. Kokeile laittaa kerrosten väliin herkkutatteja tai muita sieniä, tai jos et kerrassaan pysty eleämään ilman lihaa, pekonia tai kinkkua. Voit myös tehdä tällä ohjeella helposti lasagne yksinkertaisesti lisäämällä lasagnelevyjä kerrosten väliin. 

Tarvitset: 

n. kilon puhdistettua talvikurpitsaa 

béchamel-kastiketta litrasta maitoa

150 g savuscamorzaa tai muuta savujuustoa

250 g mozzarellaa

ekstraneitsytoliiviöljyä

suolaa

jauhettua mustapippuria

Valmistus:

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Leikkaa sillävälin kurpitsa n. 1/2 paksuiksi viipaleiksi. 2. Laita leivinpaperi uunipellille ja voitele se oliiviöljyllä. Lado kurpitsaviipaleet pellille vieriviereen, ei päällekkäin. 

3. Voitele pullasudilla myös kurpitsaviipaleiden yläpintaan oliiviöljyä ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria. 

4. Paista uunissa, kunnes kurpitsat ovat pehmeitä. Ei kuitenkaan liian, sillä ne pehmenevät vielä toisen paiston aikana. 

5. Viipaloi juustot ja kokoa vuoka: laita keskikokoisen uunivuoan pohjalle kerros kurpitsaa, sen päälle kerros béchamelkastiketta ja lopuksi juustoviipaleita. 

6. Jatka kerrosten tekemistä näin, kunnes raaka-aineet on käytetty. Viimeisen kerroksen tulee olla kastiketta ja juustoa. 

7. Paista uunissa n. 30 min, kunnes juustokuorrote saa väriä.

8. Ota uunista ja anna tekeytyä n. 10 minuuttia ennen tarjoilua. 

Auguri, Pizziamo! - Gnocchi di patate al pesto con scamorza affumicata - perunagnocchit peston ja savuscamorzan kera

Uskomatonta - rakas Pizziamoni täyttää huomenna jo kolme vuotta! ;) Onnea toiselle pienokaiselleni ja kiitos kanssasi vietetystä rentouttavasta laatuajasta. :) 

Juhlan kunniaksi julkaisen reseptin, joka on yksi parhaista ikinä, mutta samalla tavattoman nopea ja helppo valmistaa. Tietysti sillä edellytyksellä, ettei päädy pestoa tai ainakaan gnoccheja tekemään itse. ;) Maussa varmasti voittaa, jos tekee itse, mutta onneksi perunagnoccheja on Suomessa jo aika hyvin saatavilla ja hyviä pestojakin, jos haluaa päästä vähemmällä. Eniten päänvaivaa taitaa tuoda savuscamorzan löytäminen, mutta sen voi tietysti tarvittaessa korvata muulla savujuustolla. 

Tämä ruoka on opiskeluaikojeni herkku. Perunagnoccheihin ihastuin jo Italian aikojen alkumetreillä, se taisi olla rakkautta ensisilmäyksellä. Lähes poikkeuksetta söin gnocchit peston ja parmesaanin kera tai sitten näin, uunissa savuscamorzalla gratinoituna. Helppoa ja hyvää ja taivaallisen lohdullista! Jos on ollut huono päivä, en muista yhtään kertaa, etteikö olo gnocchilautasellisen jälkeen olisi ollut paljon parempi. ;)

Tarvitset: 

1 pussi perunagnoccheja

n. 3/4 dl genovalaista pestoa

150 g savuscamorzaa tai muuta savujuustoa

suolaa

Valmistus: 

1. Laita pastavesi kiehumaan ja uuni kuumenemaan 200 asteeseen. 

2. Ota valmiiksi esille lävikkö ja reikäkauha. 

3. Kun vesi kiehuu, lisää sopivasti suolaa (maltillinen määrä riittää, koska pesto ja juusto ovat jo itsessään suolaisia) ja kaada gnocchit veteen. 

4. Sitä mukaan kun gnoccheja alkaa nousta pintaan, ota ne pois vedestä reikäkaudalla ja laita varovasti lävikköön. Älä käytä kovakouraisia otteita gnocchien käsittelyssä. 

5. Kun kaikki gnocchit on "pyydystetty", kaada ne läviköstä uunivuokaan. 

6. Sekoita joukkoon pesto ja pilko päälle savuscamorza. 

7. Paista uunissa, kunnes juusto alkaa sulaa.

8. Ota pois uunista, anna tekeytyä joitakin minuutteja ja tarjoile. 

Maukas kaalipasta

Rakastan mustakaalia ja broccolo romanescoa, mutta muuten en ole intohimoinen kaalien ystävä. Varsinkin ihan perinteinen keräkaali päätyy keittiööni aniharvoin. Monet perinteiset kaaliruoat  (kaalikeitto, kaalikääryleet jne) ovat omaan makuuni liian mauttomia. 

Kesällä söpöt pienet varhaiskaalit kuitenkin alkoivat houkutella. Mitään valtavan isoa monen kilon kaalinpäätä en ehkä saisi kulumaan, mutta sellaisen pienen, mistä tekisi yhden ruoan, voisi ottaakin. 

Kotona kaalin ostettuani aloin miettiä, miten kaalin parhaiten hyödyntäisin. Alkoi houkutella kokeilla sitä pastan kaverina ja itsestään selvää oli, että pannulle päätyisi reilusti makua tuovia kyytipoikia. 

Tutkailin kaappeja läpi miettien, minkähän seurassa kaalista saisi parhaat puoleet esiin. Päädyin valkosipuliin, chilihiutaleisiin, paahdettuihin pinjansiemeniin ja scamorza affumicata - savujuustoon. 

Lopputuloksena oli yksinkertainen, mutta todella maukas kaalispaghetti, jota on tullut tehtyä jo useamman kerran. Tämä simppeli arkiruoka tarjoaa ihania erilaisia purutuntumia: pehmeää kaalia, rapsakoita pinjansiemeniä, venyvää juustoa...

Tarvitset: 

spaghettia (n. 80 g per ruokailija)

keräkaalia 

pinjansiemeniä

scamorza affumicataa tai muuta savujuustoa

valkosipulinkynsiä makusi mukaan

ekstraneitsytoliiviöljyä

chilihiutaleita

suolaa

Valmistus: 

1. Laita suolattu vesi kiehumaan pastalle. 

2. Paahda pinjansiemenet teflonpintaisella pannulla ilman öljyä. Laita sivuun odottamaan

3. Suikaloi kaali, kuori valkosipulinkynnet ja murskaa kevyesti veitsenterällä, kuutioi juusto. 

4. Kaada loraus oliiviöljyä pannulle ja kuumenna miedolla lämmöllä. Kuullota öljyssä valkosipulinkynnet. Älä ruskista. 

5. Lisää chilihiutaleet ja kuullota nopeasti. Varo polttamasta. 

6. Lisää kaali ja kuullota. Anna hautua miedolla lämmöllä, kunnes kaali on pehmeää. Lisää tarvittaessa tilkka vettä. Poista valkosipulinkynnet ja mausta suolalla. 

7. Keitä spaghetti pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta lävikössä. Kaada pannulle kaalin joukkoon ja sekoita. 

8. Lisää juustokuutioit ja sekoita niin, että ne alkavat hiukan pehmetä. 

9. Viimeistele pinjansiemenillä ja tarjoile välittömästi. 

Risotto con peperoni e scamorza affumicata - paprika-savujuustorisotto

Tiedättehän, joskus, kun näkee ihanan reseptin, ei sitä vaan saa aikaiseksi toteuttaa. Jotkut näistä vaipuvat pikkuhiljaa ja huomaamattomasti unholaan ikuisiksi ajoiksi, jotkut taas tulee sitten jossain vaiheessa toteutettua. 

Tämä raukkaparka sai odottaa toteutustaan vuosia  - kyllä, vuosia!! Enkä edes tarkalleen ottaen tiedä miksi. Muistaakseni näin paprika-savuscamorzarisoton ohjeen ensimmäistä kertaa joskus vuosien 2008-2009 tienoilla, joka tapauksessa Italiassa asuessani. Bongasin reseptin ruokaliitteestä, joka ilmestyi erään aikakauslehden mukana joka toinen viikko ja jonka otin tavaksi hankkia; yhteensä ne maksoivat vain 1,5 euroa - aikamoista luksusta verrattuna suomalaisten lehtien hintoihin! Joka tapauksessa, tämä taitaa olla oma ennätykseni: mieleeni ei tule mitään muuta reseptiä, joka keittiössäni olisi joutunut odottelemaan toteutusta huimat 7-8 vuotta! 

Kuten sanottu, en oikeastaan osaa sanoa, miten ihmeessä tämän risoton toteutus jäi, mutta nyt se palasi mieleeni, kun mietin, miten hyödyntäisin jääkaapissa olevan Lidl:istä ostamani savuscamorzan, scamorza affumicatan (sivuhuomautuksena sanottakoon, että sitä ikävä kyllä on saatavilla vain aika ajoin Italia-teemaviikkojen aikoina, mutta voit koittaa korvata sen jollain muulla savujuustolla). Aikoinani talteen laittamaani reseptiä ei ole enää aikoihin näkynyt missään pyörimässä, joten eikun googlettamaan...Löysin joitakin versioita, mutten yhtään aivan täysin täydellistä, joten lopulta sovelsin itse. 

Lopputulos oli taivaallinen - toivottavasti seuraavaan toteutuskertaan ei mene sentään 7-8 vuotta. ;) 

Tarvitset (neljälle):

2-3 eriväristä paprikaa (itselläni 1 keltainen ja 1 oranssi)

320 g risottoriisiä

n. 1 litra kuumaa kasvislientä 

150 g scamorza affumicataa 

2-4 tomaattia koosta riippuen ja myös siitä, kuinka tomaattisen haluat risotosta

1/2 sipuli

2 valkosipulinkynttä

jauhettua mustapippuria

(suolaa)

ekstraneitsytoliiviöljyä

Valmistus:

1. Pese paprikat ja pilko haluamasin kokoisiksi paloiksi. Pese ja pilko myös tomaatit ja silppua sipuli hienoksi. Kuori valkosipulinkynnet ja murskaa kevyesti veitsenterällä.

2. Kuumenna oliiviöljyä laakeassa, korkeareunaisessa paistinpannussa. Kuullota siinä kevyesti sipulisilppua ja valkosipulinkynsiä miedolla lämmöllä - älä ruskista! Lisää paprikat ja kuullota hetki. Lisää vielä tomaatit, sekoita, ja nosta lämpötilaa. 

3. Lisää vettä vähitellen tarpeen mukaan, kunnes paprikat ovat keittiyneet puolipehmeiksi. 

4. Poista valkosipulinkynnet ja haihduta tässä vaiheessa lähes kaikki neste pois ja lisää pari rkl oliiviöljyä ja riisi. 

5. Anna riisin kuullottua 1-2 minuuttia välillä käännellen. 

6.  Ala lisätä kasvislientä kauhallinen kerrallaan ja sekoita koko ajan. Lisää nestettä, kun edellinen kauhallinen on lähes kokonaan haihtunut. Jatka näin, kunnes riisi on kypsää - jätä kuitenkin risotto puuromaisen löysäksi. 

7. Lisää mustapippuri ja sekoita huolella joukkoon. Lisää joukkoon myös kuutioiksi paloittelemasi savujuusto ja poista liedeltä. Sekoita niin, että juusto sulaa ja tarjoile. 

Polpettoncini ripieni al sugo - täytetyt minimurekkeet tomaattikastikkeessa

Kun törmäsin tähän reseptiin napolilaisen Giorgian blogissa (alkuperäinen, italiankielinen resepti täällä), tiesin heti, että tätä tulisin kokeilemaan. 

Eilen laitoin suunnitelman toteen ja täytyy sanoa, että herkullista oli! 

Vaikeaa näiden teko ei varsinaisesti ollut, mutta hiukan tarkkuuttaa ja huolellisuutta vaativaa kylläkin, jota murekkeet sai pysymään ehjinä ja täytteen sisäpuolella. 

Alkuperäisessä reseptissä käytettiin sika-nautajauhelihaa, itse käytin pelkkää nautaa. Samoin keittokinkkuviipaleiden sijaan käytin kananfileeleikkeleitä, sillä emme perheessämme syö sianlihaa. 

En osaa tietenkään kommentoida, kuinka paljon tekemäni muutokset vaikuttivat makuun, mutta kuten sanottu, resepti osoittautui näin erittäin hyväksi - valitse itse oman mieltymyksesi mukaan, mitä raaka-aineita haluat suosia. 

Scamorzaa on Suomesta hankala saada, joten jokin muukin juusto käy täytteeksi aivan hyvin. Esim. mozzarella on varmasti loistava, tosin se pitää valuttaa erittäin huolella ennen käyttöä. 

Ainekset (4 isoon tai 6 pienempään minimurekkeeseen):

400 g (naudan)jauhelihaa

150 g kuivahtanutta leipää tai paahtoleipää

sopiva määrä maitoa leivän kasteluun/kostuttamiseen

1 kananmuna

n. 1/2 dl parmesaaniraastetta

suolaa ja jauhettua mustapippuria maun mukaan

n. 100 g rucolaa pestynä, kuivattuna ja pilkottuna (resepti toimii myös ilman)

n. 100 g (savu)scamorzaa tai muuta pehmeäksi sulavaa juustoa, kuten mozzarellaa (jos olet homejuustojen ystävä, kokeile vaikka sinihomejuustoa)

kanafileeleikkeleitä (tai keitto- tai muutakinkkua viipaleina)

1 pienehkö sipuli aivan pieneksi hienonnettuna tai raastettuna

n. 7 dl paseerattua tomaattia tai hienoa tomaattimurskaa (esim. Mutti)

tuoreen basilikan lehtiä

Valmistus

1. Kastele leipä maidossa niin, että se pehmenee, muttei ole kuitenkaan aivan läpimärkä. Työstä käsin kulhossa niin, että saat leivästä hienohkoa, tasaista massaa. Lisää jauheliha, kananmuna, parmesaaniraaste, suola ja pippuri ja sekoita käsin aivan tasaiseksi ja hienoksi taikinaksi. 

2. Pilko scamorza pitkulaisiksi paloiksi. Kääri yhden kanaleikkeen sisään hiukan rucolaa ja juustoa - tee niin monta käärylettä, kuinka monta minimureketta aiot tehdä. Älä liioittele täytteiden kanssa, muuten niitä on vaikea saada pysymään murekkeen sisällä.

3. Jaa taikina kuuteen (tai neljään) osaan ja jokainen osa vielä kahteen. 

4. Muotoile jokaiselle murekkeelle kämmeniesi avulla pitkulainen ala- ja yläpuoli. Painele kannen ja pohjan keskelle leveä ura, jonne saat laitettua kanarullan täytteineen. Muista tehdä murekkeista tarpeeksi pitkiä, jotta saat ne suljettua kunnolla päistä - näin estät juuston karkaamisen kypsentämisen aikana.

5. Laita murekkeen puoliskot tiiviisti vastakkain kanarullan ympärille. Muovaile käsissä tasaiseksi ja painele todella huolella kiinni. 

6. Muotoile samoin kaikki pikkumurekkeet ja laita esim. mureketaikinan valmistuskulhoon odottelemaan. 

8. Kuori ja raasta sipuli ja kuullota sitä laakealla (valitse niin laakea pannu, että kaikki murekkeet mahtuvat sinne vaivatta vierekkäin kypsymään - päällekkäin niitä ei voi laittaa), korkeareunaisella paistinpannulla läpikuultavaksi. 

8. Lisää pannulle varovasti yksi kerrallaan murekkeet ja kaada niiden päälle paseerattu tomaatti. 

9. Ripottele päälle vielä aavistus suolaa ja makusi mukainen määrä tuoreita basilikanlehtiä pieneksi revittynä. Älä sekoita kastiketta äläkä murekkeita, jotteivat ne mene rikki. Kypsymisen aikana voit välillä heilutella varovasti pannua ja lisäillä silloin tällöin puulusikalla kastiketta murekkeiden päälle. 

10. Anna kypsyä miedolla lämmöllä kannen alla n. 40 min.

Pizza ai quattro formaggi - neljän juuston pizza

Täydellisen pizzan tavoittelu alkoi eilen, ehkä vähän erikoisesti maanantai-iltana. 

Vanhempani tulivat kylään maistelemaan ja makutuomareiksi. Hyvin tuntui maistuvan ja olin itsekin tyytyväinen. 

Matkaa on tosin vielä kuljettavana - varsinkin, kun haluaisin pizzastani mahdollisimman napolilaisen. Eileniltainen oli kyllä lähempänä roomalaista, mutta hyvää yhtäkaikki. 

Olin antanut taikinan kohota pitkään, reilu 10 tuntia, eli tein sen ensitöikseni, kun aamulla heräsin. 

Laitan vielä ennen viikonloppua blogiin taikinareseptin, jota tälläkertaa käytin ja vinkkejä hyvän pizzan paistoon kotona, jos haluatte ensi viikonloppuna kokeilla.

Nyt kuitenkin ensin täytteisiin. 

Tein taikinan, joka riitti neljään pienehköön pyöreään pizzaan, joista kaksi ensimmäistä olivat margheritoja. 

Aionkin tämän pizzaprojektin aikan tehdä pääasiassa margheritoja, tai siis joka kerta ainakin yhden. Siten voin parhaiten vertailla pohjia keskenään. 

Kun olen löytänyt hyvän pohjan, alan etsi täydellistä tomaattikastiketta. 

Takuuvarmasti tulen margheritojen ohella tekemään myös muita sortteja, sillä niin paljon, kuin tuota klassikkoa rakastankin, tekee välillä mieli jotain muutakin.

Blogian seurailleet tietävät jo, että pidän erityisen paljon valkoisista pizzoista, joissa ei siis ole tomaattikastiketta lainkaan. 

Olihan niitä valkoisiakin siis eilen pakko tehdä. 

Italiassa söin usein jo klassikoksi muodostuneen quattro formaggin, eli neljän juuston pizzan, mutta jostain syystä en ole sitä tullut tehneeksi kotona ennen eilistä. 

Hyvää oli, teen varmasti toistekin. Eri pizzerioiden käyttämät juustot vaihtelevat jonkin verran tässä pizzassa, joten sinäkin voit hyvin korvata käyttämiäni omilla suosikeillasi. Halutessasi voit tehdä tästä pizzasta myös punaisen. 

Tarvitset

1 annos pizzataikinaa (parempi, päivitetty versio tulossa!)

ekstraneitsyt oliiviöljyä

mozzarellaa

grana padanoa tai parmesaania

scamorza affumicataa (tai muuta savustettua juustoa)

gorgonzolaa (tai muuta sinihomejuustoa tai taleggioa)

Valmistus

Kohota pizzapohjaa vähintään tunti, mielellään pidempään, joka 12 tuntia. Ota juustot huoneenlämpöön noin tuntia ennen pizzan paistamista, pilko ja valuta mozzarella huolella. Tarvittaessa taputtele mozzarellaviipaleet kuivaksi talouspaperilla.

Laita uuni lämpiämään 300 asteeseen (tai niin kuumaksi, kuin uunisi kapasiteetti riittää) ja laita samalla sen sisälle lämpiämään pelti (tai pizzakivi).

Leivo taikinasta ohut pohja, käytä tarvittaessa kaulinta apuna.

Pilko juustot ja laita ne sekaisin pohjan päälle. Lorauta päälle aavistus oliiviöljyä. 

Ota kuumennut pelti uunista ja siirrä pizza sille leivinpaperin avulla.

Paista uunissa n. 6 min tai kunnes pohja on kypsä.

Tarjoa lämpimänä.

La zucca è servita - kurpitsa on pöydässä: lasagne di zucca, porcini e scamorza affumicata - kurpitsa-herkkutatti-savujuusto -lasagne

Pyhäinpäivä on ihana ruokajuhla: se sijoittuu aikaan, jolloin on sesongissa paljon ihania raaka-aineita

ja silloin on ihana paneutua pidempienkin reseptien valmistukseen, kun ei ole houkutusta lähteä kauppoihin tai muualle. 

Sesongin ehdoton suosikkini on kurpitsa, vaikka kaikenlaista muutakin ihanaa on nyt tarjolla: romanesco-kaali, fenkoli, pinaatti, artisokka ja tietysti sienet, jotka kruunaavat syksyn omaksi lempiruokavuodenajakseni. 

Pidän kurpitsan monikäyttöisyydestä, kauniista ulkomuodosta, pirtsakasta väristä ja tietenkin itse mausta niin paljon, että se on yhdessä munakoison ja kesäkurpitsan kanssa koko vuoden suosikkikasvisteni kärkikolmikossa. Toivottasti tekin olette kurpitsan ystäviä, sillä aivan taattua on, että lähiaikoina laitan blogiin useita muitakin kurpitsareseptejä kuin tämän ihastuttavan kurpitsa-herkkutattilasagnen, jota valmistin pyhäinpäivän illalliselle. :)

Kurpitsan voit hyvin kypsentää myös keittämällä, mutta itse pidän enemmän uunissa paahtamisesta, sillä kurpitsa on varsin vetinen ja saattaa siis tehdä lasagnestakin turhan löysän. 

Oman lasagneni tein kasvisversioksi, mutta jos kaipaat lihaisaa versiota, voit laittaa sienten sijaan tai niiden lisäksi vaikkapa paistettua naudanjauhelihaa tai tuoremakkaraa.

Herkkutattien sijaan sopivat myös esim. suppilovahverot. 

Ainekset:

n. 1 kg jo kuorittua ja puhdistettua kurpitsaa

300 g pakastettuja herkkutatteja tai vastaava määrä kuivattuja käyttövalmiina (puhdistettuna, pilkottuna, sulatettuna/liotettuna)

béchamel-kastike litrasta maitoa, ohje täällä

300 g scamorza affumicata -savujuustoa (saatavilla Lidlistä muutaman päivän ajan) tai mozzarellaa

ekstraneitsytoliiviöjyä

2 valkosipulinkynttä

suolaa

jauhettua mustapippuria

2,5 dl maitoa

Valmistus:

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen ja kuori, puhdista ja paloittele kurpitsa lohkoiksi. Laita lohkot leivinpaperilla vuoratulle uunipellille, sudi ne yltäpäältä oliiviöljyllä ja kypsennä uunissa, kunnes ne ovat pehmeitä. 

Paista sillä välin herkkutatit pannulla: kuumenna paistinpannulla oliiviöljyä ja kuullota siinä kahta valkosipulinkynttä, kunnes ne ovat kullanruskeita. Ota valkosipulinkynnet pois ja paista sienet öljyssä. Mausta maun mukaan suolalla ja mustapippurilla. 

Laita pehmenneet ja hiukan jäähtyneet kurpitsanpalat kulhoon ja soseuta sauvavatkaimella. Notkista sose maidolla, n. 2,5 dl on sopiva määrä.  Mausta makusi mukaan suolalla ja sekoita joukkoon sienet.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen ja pilko 2/3 savuscamorzasta kuutioiksi ja jäljelle jäänyt määrä viipaleiksi. 

Kokoa lasagne uunivuokaan: peitä pohja béschamel-kastikkeella, lado sen päälle lasagne-levyt ja niiden päälle taas béchamel-kastiketta. Levitä päälle reilu kerros kurpitsasosetta, ripottele päälle scamorza-kuutioita ja lado niiden päälle taas lasagnelevyjä. 

Jatka näin, kunnes ainekset on käytetty. Viimeisen kerroksen tulee olla béchamel-kastiketta, jonka päälle laitetaan scamorza-viipaleet. 

Paista uunissa n. 30 min. ja anna tekeytä 10 min. ennen tarjoilua.

ITALIASSA ON TÄNÄÄN KAIKKIEN PYHIEN PÄIVÄ, JOTEN HYVÄÄ PYHÄINPÄIVÄN ILTAA VIELÄ NÄIN SUNNUNTAI-ILLAKSIKIN! :)

Pizza con scamorza affumicata rucola e pomodorini - savujuusto-rucola-kirsikkatomaattipizza

Pitkästä aikaa perheessämme vietettiin pizzalauantaita. :)

Tein tänään illalliseksi taas valkoista pizzaa, jossa mozzarellan sijaan käytin juustona scamorza affumicataa, ihanaa italialaista savujuustoa.

Sikäli myös vähän klassikkopizzoista poikkeava oli tämä herkku, että osan aineksista laitoin tuoreena pizzan päälle vasta paistamisen jälkeen; Italiassa tämä ei ole mitenkään kovin harvinaista, ja ehdottomasti suosittelen kokeilemaan tällaistakin vaihtoehtoa. :) Kirsikkatomaatteja laitoin sekä ennen uuniin laittoa että tuoreena ennen tarjoiliua, jotta pizza sai kahta erilaista tomaatinmakua. Tämäkin käytäntö on minulle tuttu Italian ajoilta joistakin pizzoista, eli oma ideani ei ole kysymyksessä. :)

Ainekset

annos pizzataikinaa
300 g scamorza affumicataa (tai muuta savujuustoa)
ruukullinen tai pieni pussi rucolaa
rasia kirsikkatomaatteja
oliiviöljyä

Valmistus 

Valmista pizzapohja ja lämmitä sillä välin uuni 300 asteeseen. Leivo pizzapohja ohueksi, valele oliiviöljyllä ja levitä pinnalle juusto pieninä paloina. Leikkaa kaikki kirsikkatomaatit neljään osaan ja laita puolet pizzaan tässä vaiheessa. Paista uunissa 10-12 min ja anna jäähtyä hieman. Ripottele päälle loput tomaatinpalaset ja rucola. Tarjoile, buon appetito!!! :)

Risotto alla zucca e scamorza affumicata (Savujuustoinen kurpitsarisotto)

Kurpitsarisotto on suosittu ja klassinen resepti Italiassa ja itsekin olen sen suloisen pehmeään makuun kovin mieltynyt. Tällä kertaa tein sellaisen variaation, jossa risoton maku saa lisää potkua scamorza affumicata -savujuustosta (sen voi korvata esim. Pirkan leppäsavujuustolla, jos scamorzaa ei ole saatavilla).

Ainekset kahdelle

200 g kurpitsaa
1 pieni sipuli
1,5 dl risottoriisiä (carnaroli, arborio)
1 l kasvislientä
100 g scamorza affumicataa
raastettua parmesaania
oliiviöljyä
nokare voita
suolaa
pippuria

Valmistus

Pilko kurpitsa pieniksi kuutioiksi, hienonna sipuli ja laita sillä välin oliiviöljyä kuumenemaan pannulle. Kun öljy on kuumaa, lisää siihen nokare voita. Kuullota sipuli ja lisää kurpitsa. Anna paistua hieman aikaa välillä sekoitellen. Lisää riisi, suola ja pippuri ja sekoita noin parin minuutin ajan. Lisää osa kasvisliemestä ja sekoita koko ajan, kunnes lähes kaikki neste on imeytynyt. Lisää nestettä, muista sekoittaa jatkuvasti. Jatka näin, kunnes kaikki neste on käytetty. Jätä risotto kuitenkin mehevän löysäksi. Sekoita joukkoon scamorza affumicata ja anna sen sulaa riisin sekaan. Ota pois liedeltä ja jätä kannen alle tekeytymään noin viideksi minuutiksi. Tee annokset, lisää päälle raastettua parmesaania.

Buon appetito! :)

 

 

 

 

Lasagne-lauantai: lasagne al pesto

Ihana lauantai-ilta: istun tuoksukynttilöiden valossa olohuoneessa selaillen italialaisia ruokalehtiä ja kuunnellen italialaista radiota lasagnen tuoksun leijaillessa keittiöstä...Hyvä ja rentouttava päätös pitkälle päivälle - onneksi jaksoin vielä ruveta lasagnea sen päätteeksi kokoamaan. :)

Edellisestä lasagnesta onkin jo luvattoman kauan aikaa, vaikka se pääsee itselläni pizzan ohella kolmen kärkeen Italian herkuista (kolmatta en paljasta vielä ;) ). Kesä oli tänä vuonna (onneksi!) pitkä ja lämmin, eikä moneen kuukauteen tullut laitettua uunia päälle ja nyt syksymmällä olen tänä vuonna ainakin ollut innoissani risotoista ja keitoista (noh, keitoista en ihan niin innoissani, mutta välillä on syytä kokata jotain kevyempää jota on vielä kaiken lisäksi helppo lämmittää päivästä toiseen uudestaan ja aina vaan uudestaan kiireisen arjen keskellä kun ei muuta ehdi laittaa... ;) ).

No mutta, erilaiset uunipastat - lasegne niiden kärjessä - kuuluvat kylmään vuodenaikaan, joten tänään vihdoin ryhdyin tuumasta toimeen.

Tämän ihastuttavan pesto-lasagnen valmistuksen olen oppinut ensimmäisenä Italian vuotenani silloiselta kämppiseltäni. Me, tai oikeastaan hän - minä olin niihin aikoihin apulaisen roolissa - teki tätä lasagnea usein, kun meille tuli vieraita, ja jälkkäriksi saatiin yleensä tiramisua (tämä on tosin sen verran tuhtia ruokaa, että mielestäni kauden hedelmät riittävät mainiosti). :) Tykästyin niin kovasti, että vielä omaan kotiinkin muutettuani tein tätä useasti - yhteen aikaan minulla oli aina sunnuntaisin tapana tehdä tätä lounaalle.

Mutta nyt viimein itse asiaan. :)

Yhteen vuoalliseen lasagnea tarvitset:

n. litran bechamel-kastiketta (kaupasta  löytyy valmista, mutta itse tehty on toki parempaa; ohjeen löydät tästä - tarvitset tätä reseptiä käyttäen kaksinkertaisen annoksen)
1 purkillinen pestoa
1 paketti lasagnelevyjä
1 scamorza affumicata tai 300 g muuta savujuustoa (halutessasi voit korvata savujuuston vastaavalla määrällä mozzarellaa)

Valmistus:

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Sekoita pesto beachamel-kastikkeeseen. Siivuta juusto. Levitä ohuehko kerros bechamel-pesto -seosta uunivuoan pohjalle ja tee seuraava kerros lasagnelevyistä. Jatka tällaisten kerrosten tekemistä, kunnes olet käyttänyt noin puolet aineksista. Asettele siinä vaiheessa kerrosten päälle puolet juustoviipaleista. Jatka kastike-lasagnelevy -kerrosten tekemistä, kunnes olet käyttänyt molemmat loppuun ja asettele päälle loput juustosta. Paista uunissa n. 40 minuuttia ja anna sen jälkeen tekeytyä n. 10 minuuttia. Tarjoile.

P.S. Mielestäni lasagnekerrosten kokoamisessa on jotain terapeuttista - kokeile rentoutumiskeinona. :) Jollei tepsi, niin viimeistään uunituore lopputulos saa hyvälle mielelle ja kaiken ikävän karkoittumaan. :)

Risotto al radicchio e scamorza affumicata - punasikuri-savujuusto -risotto

Kerroinkin jo, että syksyisin inspiroidun risotoista. Mikä voisikaan olla nautinnollisempaa syötävää pimeänä syysiltana kuin tämä ihanan samettisen tuntuinen, kauniin viininpunainen, täyteläisen makuinen risotto?

Punasikurin stagione, satokausi, on juuri nyt käsillä joten reseptin saatte todella kreivin aikaan. :)

Nämä maut vievät meidät pohjoiseen - siis pohjois-Italiaan, ei sen sentään ylemmäs. :) Risotto on tyypillistä pohjoisen keittiön ruokaa ja punasikuri on kotoisissa maisemissa koillis-Italiassa, erityisesti Veneton maakunnassa. Scamorza-juusto tosin on etelän juusto, mutta sopii se tähän yhdistelmään silti.

Kuvassa risoton kauniin värin takaajat (punaviinin ohella tietenkin) kera scamorza affumicatan:

Nyt pidemmittä puheitta reseptiin!

Ainekset (neljälle)

oliiviöljyä
3 dl risottoriisiä (esim. arborio tai carnaroli)
n. litra kasvislientä
1 n. 200 g:n painoinen kerä punasikuria
1 keskikokoinen punasipuli
1 dl punaviiniä
200 g scamorza affumicataa tai muuta savujuustoa
suolaa
pinnalle parmesaaniraastetta ja basilikan lehtiä

Valmistus

Hienonna sipuli, silppua punasikuri ja leikkaa scamorza kuutioiksi. Kuullota sipuli ja punasikuri oliiviöljyssä ja lisää joukkoon riisi. Sekoita. Lisää viini ja jatka sekoittamista, kunnes viini on lähes kokonaan haihtunut.

Kaada joukkoon hieman kasvislientä ja jatka sekoittamista koko ajan. Huomioi, että hyvän risoton koostumuksen salaisuus piilee juuri siinä, että sitä todellakin riisin kypsyessä sekoitetaan taukoamatta, eikä suinkaan jätetä yksin kiehumaan. Pieni vaiva, suuri nautinto (luvassa). ;)

Kun neste on lähes haihtunut, lisää jonkin verran lisää kasvislientä. Jatka näin kunnes kaikki kasvisliemi on käytetty. Älä kuitenkaa keitä kuivaksi - hyvä risotto on mehevää, jopa lähes lusikalla syötävää koostumukseltaan.

Nosta pois liedeltä ja anna tekeytyä kannen alla n.5 min. ennen tarjoilua.

Tee annokset, raasta päälle parmesaania ja koristele basilikan lehdillä.

Nautinnollisia risotto-hetkiä, buon appetito! :)

P.S. Jos punasikuri ei ole tuttu, niin mainitsen varmuudeksi, että Suomessa olen monesti löytänyt sitä kaupasta nimellä punasalaatti.

Halloween -pizza

Lupailemani halloween -pizza on valmistettu ja syötykin jo todella hyvällä ruokahalulla. :)
Lopputulos näytti tältä:

Italiassa pizzaan ei välttämättä laiteta tomaattikastiketta (ketsupista puhumattakaan), ja pizza voikin olla bianca eli valkoinen jollei siihen tule tomaattikastiketta tai perinteisesti rossa eli punainen.

Itse olen todella ihastunut pizza biancaan ja varsinkin viime aikoina olen sellaisia mielelläni valmistanut, toki rosso:kin kelpaa paremmin kuin hyvin ja kausittain itselläni ainakin mieltymykset myös vaihtelevat, mutta tämä tänään tekemäni pizza oli mielestäni täytteidensä puolesta aivan ilmiselvästi valkoinen. :)

Mitäs tässä pizzassa sitten oli täytteenä? Scamorza affumicataa, eli italialaista savujuustoa, balsamico -viinietikassa kasteltua lehtikaalia ja kurpitsaa, ei muuta - todella simppeliä siis. :)

Scamorza affumicata saattaa olla vaikea löytää Suomesta, mutta toki sen voi korvata muulla savujuustolla, esimerkiksi Pirkan leppäsavujuusto käy mielestäni hyvin.

Lehtikaalta ei myöskään käsittääkseni ole ihan joka kaupan valikoimissa, joten jos et sitä löydä (tai et erityisemmin pidä kaalin mausta) niin kuvittelisin pinaatin myös sopivan tähän pizzaan loistavasti. Lehtikaalin yksinkertaisesti revin silpuksi, laitoin muovikippoon ja kaadoin päälle hieman balsamico:a. Sellaisenaan sen sitten laitoin pizzaan muiden täytteiden päälle ennen pizzan uuniin laittamista. Kurpitsan olin kypsentänyt keittämällä jo etukäteen.

Tällä kertaa toin pizzan pöytään ihan tällaisenaan, mutta tähän olisivat varmasti sopineet myös paistamisen jälkeen päälle ripotellut parmesaanilastut.

Tässä vielä kuvia pizzan valmistuvaiheista:

Tällainen pizza siis tänään pyhäinpäivänä. :) Hiukan erikoisia täytteitä ja ehkä vähän yllättävä yhdistelmä, mutta mielestäni toimiva. Kokeilkaa itse, maut ainakin ovat ihanan syksyisiä - buon appetito! :)

P.S. Kyseessä ei ole mikään klassinen italialainen pizza vaan oma keksintöni, jonka kehittelin ideoiden pohjalta, joita olen eri italialaisista ruokablogeista saanut. Ai niin...tein tänään illalliselle toistakin pizzaa, vähän perinteisempää sorttia...En vielä paljasta mitä tarkalleen ottaen - piipahtakaa pian uudelleen, sillä teen siitä oman postauksensa heti kun ehdin. :)