Näytetään tekstit, joissa on tunniste aperitivo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste aperitivo. Näytä kaikki tekstit

maanantai 26. lokakuuta 2015

Keski-Italian herkkuja: lenticchie e carote & fettunte - linssi-porkkana -keitto & oliiviöljy- bruschetat

Keski-Italian Umbriassa (entisellä kotiseudullani), Castelluccio di Norciassa ja Colfioritossa, kasvaa maailman - ainakin minun maailman - parhaita linssejä. :) Linsseistä tulevat ensimmäisenä ehkä mieleen intialaiset ruuat, mutta kyllä niitä käytetään eri puolilla Italiaakin aika laajasti.

Linssit kuuluvat herneiden ja papujen lailla palkokasveihin ja ovat yksi vanhimmista viljelykasveista - varhaisimmat todistetusti olemassa olleet linssiviljelmät ovat peräisin 7000 vuoden takaa!

Linssit ovat todella ravinteikkaita: ne ovat erinomainen kasvisproteiinin lähde ja niissä on paljon mm. hyviä hiilihydraatteja, kuitua,  rautaa ja vitamiineja ja ne ovat vähäenergisiä ja täyttäviä.

Linsseistä ja porkkanoista syntyy ihana, helppo ja edullinen arkiruoka - lämmittävä keitto, jota kannattaa tehdä iso kattilallinen, jota voi viikon mittaan lämmitellä, sillä tämä soppa todellakin vain paranee päivien myötä.

Nyt, kun syyssateet ovat saapuneet, on mahtavaa arjen luksusta tulla ulkoa sateesta sisälle, lämmittää lautasellinen valmista keittoa ja keiton lämmetessä paahtaa uunissa hiukan leipää keiton seuraksi...

Fettunte eli yksinkertaiset, oliiviöljyllä, suolalla ja valkosipulilla maustetut bruschetat ovat peräisin Umbrian naapurista, Toscanasta.

Ne tarjoillaan tavallisesti antipastona, mutta sopivat ne pikkupaloina aperitiivillekin. Päätin kuitenkin kokeilla niitä linssikeiton pariksi, ja ne sopivatkin siihen tehtävään hyvin.

Viime torstaina tein sateessa kävellen kauppareissun ja kotiin päästyäni olin hiukan viluinen. Uuni päälle ja leivät uuniin ja keitto lämpiämään ja hetken päästä olo oli taas ihanan lämmin, kun uuni hohkasi lämpöä ympärilleen ja soppa höyrysi lautasella!

LINSSI-PORKKANA -KEITTO

Ainekset

400 g kuivattuja vihreitä linssejä (huolella huuhdeltuna ja liotettuna, jos se on tarpeen - tarkasta paketin kyljestä)
2 suurta porkkanaa kuorittuna ja rinkuloiksi leikattuna
1 pieni sipuli hienoksi silputtuna
ekstraneitsytoliiviöljyä
2 kasvisliemikuutiota
jauhettua mustapippuria maun mukaan
(pientä pastaa)
(halutessasi parmesaania annosten viimeistelyyn)

Valmistus

Kuullota sipulisilppua oliiviöljyssä suuren kattilan pohjalla. lisää porkkanat, linssit, liemikuutiot ja reilusti vettä (ks. linssipaketin ohjeistus + hiukan päälle).

Jätä kiehumaan miedolle lämmölle kannen alle vähintään, kunnes linssit ja porkkanat ovat kunnolla kypsyiä, eli n. 30-40 min, mutta voit keittää keittoa huoletta aavistuksen soseutuvan pehmeäksikin. Lisää tarvittaessa vettä.

Sekoittele välillä ja lisää mustapippuri keittämisen loppupuolella. 

Tarkasta maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Jos haluat käyttää keitossa pastaa, lisää se joukkoon niin, että se ehtii keittyä pastapaketin osoittaman ajan verran. Voit helposti muunnella reseptiä makusi mukaan: korvaa pasta vaikka speltillä, ohralla tai riisillä.

Tarjoile lämpimänä ja lisää annosten pinnalle norona hieman laadukasta oliiviöljyä. Halutessasi voit viimeistellä annokset vielä hienolla parmesaaniraasteella. 


FETTUNTE

Ainekset:

(vaaleaa) paperipussileipää
muutamia valkosipulinkynsiä kuorittuna
parasta mahdollista ekstraneitsytoliiviöljyä 
suolaa

Valmistus:

Viipaloi leipä ja paahda uunissa 200 asteessa, kunnes viipaleet ovat rapsakoita, mutteivät korppumaisen kovia. 

Hiero jokaiseen palaan valkosipulinkynttä, lorauta päälle oliiviöljyä ja ripottele suolaa.

Tarjoa lämpimänä!





AURINKOISTA MAANANTAITA! :)

maanantai 23. joulukuuta 2013

Pienet rosmariinipojat - omini al rosmarino

Tarkoituksenani oli vielä ennen joulua ehtiä tänne laittamaan parikin uutta reseptiä (joista toinen oli palkokasviresepti, joita lupailin lisää), mutta niin vain se kiire tänä(kin) vuonna yllätti, enkä millään ehtinyt, mutta palaan asiaan joulun jälkeen. :)

Nyt tämä blogi hiljenee joulun viettoon, mutta pyhien jälkeen palaan kera uusien reseptien. :) Joulun aikana suunnitelmissa on tehdä montaa italialaista herkkua, joten paljon on uusia juttuja luvassa, palatkaahan joulun jälkeen katsomaan!

Nyt haluan kuitenkin tällaisten pienten, suloisten rosmariinipoikien myötä toivottaa kaikille oikein hyvää, rauhallista ja nautinnollista joulua, TANTI AUGURI DI BUON NATALE A TUTTI!!!!

Rosmariinipoikien ohjeen löysin eräästä italialaisesta ruokalehdestä (A Tavola, joulukuun numero) ja ihastuin yksinkertaiseen ja nopeaan toteutukseen heti. Nämä sopivat vaikka aperitiiville tai antipastolajitelmaan tai ihan vaan pöydälle kulhoon ohimennen naposteltavaksi. :)

Ainekset (n.50 kpl))

100 g voita
1,5 dl vehnäjauhoja
30 g grana padanoa
2 munan keltuaista
1 rkl maitoa
1 rkl silputtua (tuoretta) rosmariinia
hyppysellinen suolaa

Valmistus

Sekoita pehmeä voi, jauhot, raastettu grana padano, keltuaiset ja maito. Lisää rosmariini ja aavistus suolaa. Kääri taikina tuorekelmuun ja laita jääkaappiin puoleksi tunniksi. Kauli taikina n. 1 cm:n paksuiseksi ja tee pieniä poikia piparimuotilla. Paista 170 asteessa 15 min. ja anna jäähtyä.


lauantai 9. marraskuuta 2013

Aperitiivi

Lupasin palata asiaan aperitiivi-aiheisella päivityksellä.

Kerrankin koitan mennä suoraan asiaan. :D

Aperitiivi, italiaksi aperitivo,on joko hieman alkoholia sisältävä tai alkoholiton juoma, joka nautitaan ennen ateriaa ja jonka tarkoitus on herätellä ruokahalua. Aperitiiviksi käy vaikka kuiva valko- tai kuohuviini tai esimerkiksi Campari.

Laajemmin käsitettynä aperitiivi käsittää Italiassa kattauksen, johon kuuluu juoman lisäksi pieniä suolapaloja, stuzzichinejä. Nämä voivat olla laidasta laitaan melkein mitä vain: crostineja (ohjeita löydät eilisestä postauksesta), pistaaseja, sipsejä, juuston palasia, oliiveja...Joissakin kattauksissa on sormilla syötävien pikku palojen lisäksi esimerkiksi pastasalaattia tai vastaavaa kylmänä tarjottavaa ruokaa. Joskus olen ollut sellaistenkin aperitiivikattausten ääressä, jossa on ollut niin runsaasti kaikenlaista pizza- ja focacciapaloista munakkaaseen, että se kävisi ihan hyvästä seisovasta pöydästä ja nälkä on kyllä lähtenyt niin tehokkaasti, ettei aperitiivin jälkeen enää sille illalliselle (jota varten ruokahalua oltiin herättelemässä) tarvinnutkaan mennä. ;)

Aperitiivilla käynti on Italiassa suosittu sosiaalisen elämän hoitomuoto ja ihmiset sopivat ahkeraan tapaamisia baareihin yhteisen "aperitiivittelyn" merkeissä. Aperitiivillä tosiaan käydään yleensä baarissa (jos matkustatte Italissa niin suosittelen kokeilemaan), mutta ei mikään estä järjestämästä tällaista kattausta myös kotona, jos on vaikka vieraita tulossa (mikset kutsuisi vieraita kotiisi nauttimaan aperitiivista ennen teatteriin, elokuviin tms. lähtöä?); itse tein niin, tarjoilin siis aperitiivia ennen varsinaista ruokailua - tällä kertaa kattaus näytti tällaiselta:


perjantai 8. marraskuuta 2013

Crostini misti (erilaisia crostineja)

Tänään tein vieraille ennen varsinaista illallista aperitiivi-kattauksen. Italialaisesta aperitiivista myöhemmin lisää, mutta tässä saatte ohjeet kolmeen erilaiseen crostinoon joita aperitiivi-pöytään valmistin.

Crostinot ovat vähän kuin bruschettoja mutta pienempiä ja krokantimpeja - eli siis eri täytteillä valmistetuista, rapsakaksi paahdetuista leivänpalasista on kyse. Nämä sopivat niin antipastoiksi eli aterian alkupaloiksi kuin juuri aperitiiville, johon niitä itse valmistin. Erilaisissa illanistujaisissa toimivat siis mainiosti.

Tällaiset crostinot pääsivät tänään ruokalistalle:

Munakoisoa, mozzarella di bufalaa (puhvelin maidosta tehtyä mozzarellaa), aurinkokuivattua tomaattia ja basilikan lehtiä.

Toscanalaista pecorino fresco -juustoa, hunajaa ja saksanpähkinöitä.
 
Gorgonzola dolcea ja päärynää.
 
Crostinien valmistus on todella helppoa. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Viipaloi leivät (itse käytin tällä kertaa ranskanleipää, mutta moni muukin laatu käy aivan yhtä hyvin); kolmasosaan niistä voitele gorgonzolaa ja laita päälle päärynäviipaleita (itse käytin säilykepäärynää, mutta toki tuoreestakin voi tehdä). Toiseen kolmannekseen sivele päälle hunajaa ja laita sen päälle pecorino toscano -juustoa. Sen päälle vielä hunajaa ja lopuksi saksanpähkinän paloja. Anna viimeisen kolmanneksen toistaiseksi olla sellaisenaan ja laita kaikki kolme laatua uuniin. Paista, kunnes crostinit ovat kauniin kullan ruskeita. Kahdet ensimmäiset ovat valmiita, kolmannet kaipaavat vielä täytteen.
 
Viipaloi munakoiso noin 1/2 cm paksuisiksi palasiksi ja leikkaa viipaleet kahtia. Laita "itkettymään" (ks. parmigiana di melanzanen -resepti) vähintään puoleksi tunniksi. Huuhtele juoksevan veden alla ja taputtele kuivaksi. Valele oliiviöljyllä ja paista uunissa, kunnes munakoisot ovat ihanan pehmeitä. Kokoa crostinit: lorauta päälle oliiviöljyä, laita jokaisen päälle munakoisoviipale, pala mozzarella di bufalaa ja aurinkokuivattua tomaattia. Koristele basilikan lehdillä.
 
Buon appetito!!! :)
 
P.S. Viimeisimmän kehittelin ihan itse, samoin gorgonzola-täytteiset, vaikka uskoisinkin vastaavia ohjeita löytyvän pilvin pimein - gorgonzola ja päärynä on suosittu yhdistelmä. Pecorino-hunaja-saksanpähkinä -crostinit sen sijaan eivät ole ideana minun. Olen syönyt niitä Italiassa omissa valmistujaisissani ihanassa Petroian linnassa. Tilasin etukäteen tietynlaisen juhalmenun ja pyysin siihen sisällytettävän jonkinlaisia crostineja alkupaloiksi ja tällaisilla ihanuuksilla seuruettamme hemmoteltiin...oi oi oi mitä rakkaita muistoja tulee mieleen näistä! <3