Sorbetto al melone verde - melonisorbetti vihreästä melonista (ilman jäätelökonetta)

Sorbetit ovat ihania virkistäjiä kuumana päivänä ja loistavia jälkkäreitä raskaan aterian päätteeksi tai kun muuten vaan haluat päättää aterian raikkaaseen makuelämykseen. 

Sorbetit ovat Italiassa tosi suosittuja - niitä on monesti tarjolla ravintoloissa ja juhla-aterian yhtenä osanakin se saattaa esiintyä, tavallisesti liha- ja kalaruokien välissä. Silloin tosin yleensä on tarjolla sitruunasorbettia. 

Rakastan sitruunasorbettia yli kaiken, se on ehdottomasti yksi suosikkijälkkäreistäni, kesällä varmaan lempparini. 

Muutenkin, tykkään sorbeteista jopa enemmän kuin jätskistä. ;) 

Sorbetin voi toki aivan hyvin tehdä jäätelökoneellakin, mutta se ei ole ollenkaan välttämätön, joskin toki nopeuttaa prosessia. Itselläni ei ole jäätelökonetta, joten teen sorbetin ihan vaan manuaalisesti, 

Se on todella helppoa eikä edes varsinaisesti aikaa vievää, lukuunottamatta sitä, että jäätyminen kestää ihan minimissään 4 tuntia ja sinä aikana sinun on oltava kerran tunnissa käytettävissä. Kannattaa varautua siihen, että sorbetin jäätymiseen voi mennä seitsemänkin tuntia, joten aloita ajoissa, jos teet vaikka vieraille tarjottavaa. Varsin vaivaton siis muuten, mutta kauas ei kyllä ehdi lähteä välillä käymään. 

Sorbetto al melone, melonisorbetti, tehdään tavallisesti cantaloupemelonista, mutta itselläni pyöri jääkaapissa herkullinen Galia-meloni, jonka päätin valmistaa sorbetiksi. Galia-meloni on varsin makea, joten puristin joukkoon myös yhden sitruunan mehun vähän kirpeyttä tuomaan. 

Tarvitset (n. 6 annosta) 

600 g melonin hedelmälihaa (punnittu ilman kuorta ja siemeniä)

2 dl vettä

250 g sokeria

(yhden sitruunan mehu)

(mintunlehtiä koristeluun)

Valmistus:

1. Laita lasinen tai metallinen kulho pakastimeen. Mittaa vesi ja sokeri paistokasariin ja kiehauta, kunnes sokeri on täysin sulanut. Anna jäähtyä. 

2. Sillä välin puhdista meloni ja soseuta sauvasekoittimella tai blenderissä. 

3. Laita melonisose ja vesi-sokeriseos pakkaseen laittamaasi lasikulhoon ja sekoita. Laita takaisin pakastimeen. 

4. Anna pakastua vähintään 4 tuntia niin, että käyt rikkomassa jääkiteet ja sekoittamassa tunnin välein esim. haarukalla. 

5. Ota huoneenlämpöön hiukan ennen tarjoilua. 

6. Voit jättää pakastimeen myös yön yli. Tässä tapauksessa ota sulamaan ainakin 20 min. ennen tarjoilua ja sekoittele kuohkeammaksi. 

7. Tarjoile esim. kuohuviinilaseista lusikalla tai pillillä tai sekä että. 

8. Koristele annokset tuoreilla mintunlehdillä.

Panzerotti pugliesi - apulialaiset friteeratut calzonet

Tämä resepti on minulle tosi rakas. Olen aivan hulluna näihin suussa sulaviin friteerattuihin calzoneihin ja reseptillä on tunnearvoa, sillä olen sen kämppiksiltäni oppinut ekan Italiassa asumani vuoden aikana Tai oikeastaan näitä teki yhden kämppikseni silloinen apulialainen poikaystävä ja me muut toimimme apukokkeina. 

Meidän pikku kämppäämme kutsuttiin vieraita aika usein ja näissä illanistujaisissa muutamat reseptit toistuivat tiheään - tämä oli yksi niistä. 

Oli aina yhtä juhlaa, kun näitä tehtiin - poikkeuksetta oli tiedossa tosi mukava ilta ja ihastuin aivan ikihyviksi näihin ihaniin herkkuihin, joten olin tosi hyvilläni, kun illan tarjottavaksi valikoitui juuri näitä. 

Kun vähän googlettelin, huomasin, että monessa reseptissä nesteenä käytetään pelkkää vettä. "Meillä" kuitenkin käytettiin veden lisäksi maitoa, joten pysyn uskollisena sille linjaukselle, vaikken tiedäkään, mikä on virallinen tai alkuperäinen tapa. Joka tapauksessa pidän todella paljon taikinoista, joissa on maitoa, joten ehdottomasti siis pidättäydyn tässä reseptissä, koska minulle se on se alkuperäinen ja ainut oikea. :) Lisäksi, panzerottien on tarkoitus olla rapsakoita pinnalta ja pehmoisia sisältä ja käsittääkseni maito edesauttaa tässä. 

Näin kesäaikaan tässä on oiva idea myös piknikevääksi ja tosiaan, illanistujaisiin tämä on kiva vaihtoehto etenkin silloin, jos ruokaa on tarkoitus tehdä yhdessä: taikina tehdään valmiiksi, ja lopulta hommat jaetaan niin, että joku kaulii, joku täyttää ja painelee kiinni ja joku paistaa. 

Nämä muuten muistuttavat todella paljon lihapiirakkaa, mutta ovat ainakin tällä mozzarella-tomaattitäytteellä, jonka tähän reseptiin laitan, luonnollisesti kasvissyöjille sopiva vaihtoehto. Täytteitä voit toki varioida aivan omien mieltymystesi mukaan: voisit laittaa joukkoon lisäksi vaikka salamia tai kinkkua. Vain mielikuvitus on rajana. ;) 

Ennen reseptiä vielä muutama varoituksen sana: upporasvassa paistettaessa on luonnollisesti oltava tarkkana, ettei polta itseään tai satu muuta vahinkoa. Mitään vaikeaa tässä valmistuksessa ei varsinaisesti ole ja selviät tästä kyllä hyvin, jos olet tottunut vaikkapa munkkeja paistamaan, mutta ole silti todella varovainen, ettet saa kuumaa öljyä naamallesi. Jos mozzarellaa tai siitä tai tomaatista valunutta nestettä joutuu kuumaan öljyyn, se saa tietysti rasvan ikävästi roiskumaan. 

Tämän voi välttää kuivaamalla mozzarellan todella hyvin ennen käyttöä esim. talouspaperilla tai jättämällä sen vaikka yöksi esim. lävikköön valumaan. Myös tomaattia kannattaa laittaa sen verran maltillinen määrä, ettei täyte ole vetistä. 

Erittäin tärkeää on myös sulkea panzerotit huolellisesti, jottei täytettä pääse valumaan paistettaessa. Taikina kaulitaan ohueksi, mutta sen pitää olla silti riittävän paksua ja napakkaa, jottei siihen tule missään vaiheessa reikiä. Kohtele panzerotteja hellävaraisesti mm. siirellessäsi niitä, ja muista aina jauhottaa alusta, jolle ne laitat silloin, kun ne ovat vielä raakoja. Kaikellä tällä on tarkoituksena se, ettevät panzerotit menisi rikki ja täytettä näin pääsisi valumaan ulos, jolloin paistaminen muuttuu riskipeliksi. 

Älä siis missään tapauksessa laita öljyyn mahdollisesti repeytyneitä yksilöitä ja pysyttele joka tapauksessa loitolla paistokattilasta. 

Tarvitset (n. 12 kpl) 

500 g jauhoja

1,25 dl huoneenlämpöistä maitoa

1/2 pussia kuivahiivaa 

10 g ekstraneitsytoliiviöljyä

1 tl sokeria

10 g suolaa

vettä (ehkä n. 1,5-2 dl)

3 palloa mozzarellaa

n. 1/3 tölkkiä hienoa tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia

pieni kourallinen tuoreita basilikan lehtiä

rouhittua mustapippuria

n. litra auringonkukansiemenöljyä (tai rypsiöljyä tai muuta vastaavaa)

lisäki: syvä, mahdollisimman laakea kattila tai korkea, laakea paistinpannu

reikäkauha

talouspaperia

Valmistus:

1. Aloita valmistamalla taikina: laita huoneenlämpöinen maito pieneen kulhoon, sekoita siihen sokeri ja liuota hiiva. 

2. Mittaa toiseen, suurempaan kulhoon jauhot ja oliiviöljy. Kaada jauhojen joukkoon maito. Ala sekoittaa toisella kädellä. Ala lisätä vettä tilkka kerrallaan ja työstä taikinaa koko ajan toiselle kädellä. Jossain vaiheessa lisää joukkoon myös suola ja sekoita huolella. 

3. Jatka veden lisäämistä vähitellen, samalla koko ajan toisella kädellä työstäen. Veden tarkka määrä riippuu käyttämiesi jauhojen kyvystä imeä vettä, joten luota näppituntumaasi. Taikinan on oltava pehmeää, kimmoisaa ja kiinteeä, erittäin elastista. Ei lainkaan kovaa, muttei ainakaan vetistä tai löysääkään. Ei myöskään tahmeaa, vaan sellaista, mikä irtoo suht vaivatta kulhon reunoista ja käsistä. 

4. Vaivaa taikinaa n. 10 min, kunnes se on aivan tasaista, sileää ja napakkaan. 

5. Jaa taikina esim. kokkiveistä apuna käyttäen n. 70 gramman painoisiin paloihin ja pyörittele jokaisesta pallo, jonka asetat uunipellille jauhotetulle leivinpaperille. Keittiövaa'asta on nyt hyötyä: yhden taikinapallon paino voi olla 80 grammaa, muttei mieluusti ainakaan kovin paljon enempää. Mitä isompia panzerotteja teet, sen hankalampi niitä on rikkomatta käsitellä.

6. Laita taikinapallojen päälle kostea (ei märkä!) leivinliina ja laita pelti kylmään uuniin, jossa on vain valo päällä. 

7. Anna kohota 2-3 tuntia ja valmista sillä välin täyte. Taputtele tai puristele mozzarellat hyvin kuiviksi (sen helpommalla pääset myöhemmin, mitä paremmin olet tämän etapin selvittänyt) ja "murustele" ne käsin puhtaaseen kulhoon (myös raastaminen tulee kysymykseen). Sekoita joukkoon tomaattimurska, revityt basilikanlehdet ja rouhittu mustapippuri. Laita jääkaappiin odottelemaan ja kaada vielä myöhemmin kulhosta nestettä pois, jos se on tarpeen. 

8. Kun taikinapallot ovat kohonneet, kauli jokaisesta kaunis, tasaisen pyöreä n. 3 mm paksu pohja. Laita reilu ruokalusikallinen täytettä keskelle - ole tarkkana, ettei reunoille mene yhtään, sillä silloin et saa panzerottoa suljettua kunnolla. Täytteen sopiva etäisyys reunoista on väh. 1,5 cm. 

9. Kasta sormenpäätä vedessä ja kostuta sillä ympyrän reunat. Näin saat panzeroton huollellisemmin suljettua. 

10. Taita ympyrä kahtia, puolikuun malliin. Painele reunat todella huolella kiinni, voit käyttää apunasi haarukanpiikkejä (varo kuitenkaan puhkomasta niillä panzerottoa). Taita paineltu osa vielä toiseen kertaan ja painelle todella lujasti kiinni. Siirrä odottamaan paistamista jauhotetulle pinnalle. 

11. Kun kaikki panzerotot on leivottu, kaada öljy korkeaan kattilaan ja laita kuumentumaan. Nappaa jostakin panzerotosta pieni taikinapalanen jota käytät koekaniinina: kun öljy alkaa lämmetä, laita pallo öljyyn. Kun siitä alkaa nousta pieniä kuplia, öljy on sopivan lämpöistä. 

12. Kun öljy on tarpeeksi kuumaa, paista panzerotot 2-3 kerrallaan. Käännä ne öljyssä varovasti, kun alapuoli on ruskea. Ota reikäkauhalla pois öljystä, kun panzerotot ovat molemmin puolin ruskeita. Ole tarkkana, sillä öljyn ollessa kunnolla kuuma, tähän ei mene paljon aikaa. 

13. Siirrä valmiit panzerotot reilustitalouspaperilla vuoratulle lautaselle. Peitä myös talouspaperilla, jotta ylimääräinen öljy imeytyy pois. 

14. Tarjoa lämpimänä, mutta varo polttamasta suutasi (ja sormiasi) kuumalla mozzarellalla. 

15. Kun olet paistanut kaikki panzeroto, anna öljyn jäähtyä kattilassa. Kun öljy on kylmää, hävitä esim. imeyttämällä talouspaperiin ja heittämällä biojäteastiaan. 

Täyte

Kohotetut taikinapallot

P.S. Reseptiä lukiessasi sinusta saattaa tuntua, että työvaiheita on turhan paljon ja että tämä resepti olisi siten jollain tapaa monimutkainen tai hankala. Näin ei kuitenkaan ole, vaan itse asiassa valmistus on hyvinkin helppo, mutta koitin kuvailla kaikki työvaiheet yksityiskohtaisesti, koska resepti on kuitenkin Suomessa varsin vieras. Varaa taikinan kohotukselle riittävästi aikaa - kaikki muu on helppoa ja nopeaa ja takuulla vaivan väärtti. ;) 

Pasta fredda con tonno e olive - tonnikala-oliivi-pastasalaatti

Voi, mistä ihanista helteisistä aurinkopäivistä saamme nyt nauttia - omasta puolestani toivon, että vielä pitkään! :)

Tämä ihanan raikas ja maukas pasta fredda, "kylmä pasta" eli pastasalaatti pelastaa paahteisen päivän, kun kuumuudelta ei jaksa touhuta keittiössä tai ei malta sisällä olla yhtään enempää, kuin on pakko. ;)

Raaka-aineita on vain muutamia ja ainakin itseltäni ne löytyvät monesti jo valmiiksi kotoa. Reseptin näppäryyttä lisää se, että pastaruoille hiukan epätyypillisesti tämän voi ja kannattaakin valmistaa etukäteen, sillä jääkaapissa se tekeytyy ja maut sulautuvat toisiinsa. Tunnin tekeytyminen on riittävä, mutta seuraavanakin päivänä tämä maistuu vielä erinomaiselta. Jos olet jo lomasi viettänyt ja töihin palannut, tässä olisi ideaa myös lounasevääksi. Sopii tokin myös piknikherkuksi. :)

Jos tällähetkellä pitäisi valita, äänestäisin tämän pastan tämän kesän suosikikseni. :)

Tarvitset: 

valitsemaasi lyhyttä pastaa
öljyyn säilöttyä tonnikalaa
kirsikkatomaatteja
kapriksia 
mustia oliiveja (esim. kalamatat ovat tässä loistavia)
ekstraneitsytoliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
tuoretta basilikaa
(kuivattua oreganoa)
suolaa 
rouhittua mustapippuria

Valmistus:

1. Keitä pasta suolatussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. 
2. Pastan valmistuessa valmistele muu: ihan ensimmäiseksi kuori valkosipulinkynsi ja hiero sitä reilulla otteella tarjoilukulhon sisäpintaan. 
3. Pese, kuivaa ja kuutioi kirsikkatomaatit. Kaada tarjoilukulhoon. 
4. Valuta tonnikalasta öljy ja kaada tomaattien sekaan. Riko tonnikalan rakennetta haarukalla ja sekoita tomaatteihin. 
5. Puolita oliivit tai leikkaa ne neljäsosiin. Lisää tomaatin ja tonnikalan joukkoon. Lisää joukkoon myös kapriksia ja sekoita. 
6. Revit kulhoon tuoreita basilikan lehtiä ja jos haluat, ripottele myös oreganoa. Lisää suolaa ja pippuria makusia mukaan ja kaada joukkoon hieman oliiviöljyä. Sekoita jälleen. 
7. Valuta pasta lävikössä ja lisää muiden ainesten sekaan. Sekoita huolella. 
8. Peitä kulho kelmulla ja laita jääkaappiin tekeytymään vähintään tunniksi. 

Pane tartaruga - kilpikonnaleipä

Eräässä italialaisessa blogissa näin tällaisen ohjeen, ja päätin heti, että toteutukseen pääsee - niin söpöltä lopputulos näytti. :) 

Ryhdyimme pojan kanssa tuumasta toimeen jo samana päivänä ja leipä osoittautui todella herkulliseksi ja onnistui ulkonäöllisestikin yli odotusten. 

Kyse ei ole tyypillisestä tai perinteisestä italialaisesta reseptistä, mutta halusin laittaa ohjeen tännekin, itselleni muistiin vastaisuuden varalta (mietin, että samalla taikinalla saisi herkullisia sämpylöitäkin vaikka kotitekoisiin hampurilaisiin tai muuten vaan) ja vinkiksi muille, jotka lasten kanssa keittiössä touhuavat. :) Meillä leipä saavutti supersuosion paitsi makunsa myös jännittävän ulkonäkönsä ansiosta. 3-vuotias ihastui kilppariin niin, että antoi sille(siinä vaiheessa, kun se vielä taikinana mutta jo oikeassa muodossaan lepäili leivinliinan alla) suukkoja ja ruokki mm. pihalta keräämillään kukilla, sipseillä ja keitetyllä kananmunalla. :)))

Niin ja toteutus on muuten myös yllättävän helppo, eli rohkeasti vaan jauhot pöllyämään ja lasten kanssa keittiöön touhuamaan. :) 

Yhteen kilpikonnaan tarvitset: 

380 g vehnäjauhoja

110 g vettä

80 g maitoa

20 g sokeria

25 g voita

1 kananmuna

10 g suolaa

pussi kuivahiivaa

2 rusinaa (silmiksi) 

1 keltuainen (voiteluun)

1 rkl vettä

Valmistus:

1. Laita suureen kulhoon puolet jauhoista, kuivahiiva ja sokeri. Sekoita. 

2. Sulata (mikrossa tai vesihauteessa) toisessa kulhossa voi ja lisää siihen maito ja vesi. Lisää kuiva-aineiden kulhoon ja sekoita.

3. Lisää tässä vaiheessa kananmuna ja suola. Sekoita edelleen taikinaa ja lisää vähitellen loputkin jauhot. 

4. Vaivaa taikinaa ainakin 10 minuuttia, kunnes se on pehmeä, tasainen ja sileä.

5. Peitä kulho tuorekelmulla ja jätä kohoamaan 1-2 tunniksi sammutettuun uuniin. 

6. Kun taikina on kaksinkertaistanut kokonsa, jaa se seitsemään osaan: 80 g:n pala päätä varten, 4 20 g:n palaa jalkoja varten ja 10 g häntää varten. Lopusta taikinasta tehdään kilpikonnalle kilpi.

7. Muotoile pää, jalat ja häntä: tee päästä pyöreä, jaloista ovaalit ja hännästä pitkulainen. Muotoile vielä lopusta taikinasta pyöreä kilpi. Tämä taikina on hyvin pehmeää - saat sen "voimakkaammaksi" ja pitämään paistettaessa paremmin muotonsa, kun taitat ennen muotoilua jokaisen taikinapalan reunat muutaman kerran itsensä alle niin, että taikinasta tulee sileä pallo. 

8. Laita leivinpaperia uunipeltille ja kokoa siihen kilpikonna: aseta ensin jalat ja häntä niin, että ne jäävät pieneksi osaksi kilven alle. Aseta kilpi päälle ja pää aivan siihen kiinni. 

9. Laita tässä vaiheessa rusinat pieneen kuppiin haaleaan veteen pehmenemään. 

10. Peitä kilpikonna liinalla tai kelmulla ja anna kohota vielä tunti. 

11. Kun tunti on kulunut, voitele kilpikonna keltuaisella, johon olet sekoittanut ruokalusikallisen vettä. Paina rusinasilmät paikoilleen. 

12. Ennen paistamista kuvioi vielä terävällä veitsellä kilpi: Viillä ensin ympyrä alhaalta kilven ympäri ja sen jälkeen ristikkäiset viillot "ruudukoksi" kilven sisään. 

13. Paista leipää esilämmitetyssä kiertoilmauunissa n. 20 min tai kunnes se on kullanruskea. Anna jäähtyä ennen tarjoilua. 

Zuppa di lenticchie alla ponzese - linssikeitto Ponzan saaren tapaan

Pikkuruinen Ponzan saari sijaitsee Välimeressä aika tarkalleen Rooman ja Napolin puolessa matkassa. Kun tarkastelee saaren sijaintia ja kokoa kartalta, voisi ensimmäiseksi olettaa, ettei saarella juuri muuta syötäisi, kuin erilaisia meren tarjoamia antimia. 

Ponzalainen keittiö on kuitenkin mielenkiintoinen sekoitus sekä merellisiä- että sisämaan ruokia, mm. palkokasveja käytetään runsaasti. 

Tässä yksinkertainen mutta maukas resepti auringon hyväilemältä saarelta suoraan kotikeittiöösi. ;)

3oo g kuivia linssejä

2 keskikokoista perunaa kuutioiksi pilkottuna

200 g kirsikkatomaatteja

muutama rkl ekstraneitsytoliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä

1 mieto punainen chili

reilusti tuoretta persiljaa hienonnettuna

suolaa

1.Huuhtele linssit huolella ja laita kiehumaan perunakuutioiden kanssa suolatussa vedessä. Vettä tulee olla reilusti, n. kolminkertainen määrä linsseihin verrattuna. Kypsymisaika on n. 25 minuuttia.

2.  Linssien ja perunoiden kypsyessä valmista tomaattisalsa: kuullota kokonaista chiliä ja valkosipulinkynsiä kuumassa oliiviöljyssä ja lisää pestyt ja huolella kuivatut kirsikkatomaatit. Mausta suolalla ja keitä, kunnes tomaatit ovat pehmenneet. Poista valkosipulinkynnet ja chili.

3.  Lisää tomaattisalsa kypsien linssien ja perunoiden joukkoon, tarkasta maku, ja lisää tarvittaessa suolaa.

4.  Lisää lopuksi joukkoon persiljasilppu ja tarjoile valkosipulileipästen* kera.

*Paahda leipäviipaleita molemmin puolin esim. parilalla ja hiero sen jälkeen valkosipulinkynnellä. Tarkoitukseen sopii hyvin kuivahtamaan päässyt leipä. 

Ragù di tonno - tonnikalakastike pastalle

Tässä vinkki täydelliseen arkiruokaan: pasta tomaattisen tonnikalakastikkeen kera on äärettömän helppo ja nopea valmistaa, ja erittäin todennäköisesti monet aineksista löytyvät jo valmiiksi kotoa. Tärkeintä kaikista, makukin on niin kohdillaan, että kelpuuttaisin viinilasillisen kera lautasellisen tätä viikonlopun ateriallekin ihan koska vain. :)

Tarvitset (3-4 annosta)

1 tlk öljyyn säilöttyä tonnikalaa

1 tlk hienoa tomaattimurskaa (esim. Mutti)

20 ml ekstraneitsytoliiviöljyä

1 valkosipulinkynsi murskattuna

pieni kourallinen mustia oliiveja; mieluiten Gaetan, Suomessa voi korvata vaikka kalamatoilla

n. 1 rkl kapriksia

suolaa ja rouhittua mustapippuria maun mukaan

tuoretta persiljaa hienoksi silputtuna

Lisäksi esim. spagettia n. 80 g ruokailijaa kohti (paino raakana)

Valmistus: 

1. Valuta öljyt tonnikalapurkista. 

2. Kuumenna oliiviöljy pannulla ja lisää valkosipulimurska ja tonnikala. Sekoita ja paista muutaman minuutin ajan välillä käännellen. 

3. Lisää pannulle tomaattimurska, suola ja pippuri ja sekoita.

4. Madalla lämpötilaa ja anna keittyä kasaan 15-20 minuuttia. 

5. Lisää oliivit ja kaprikset. 

6. Sekoita pakkauksen ohjeen mukaan keitetyn pastan joukkoon ja tee annokset. 

7. Viimeistele annokset hienolla persiljasilpulla ja tarjoile heti. 

Tämä pasta on ehdottomasti enemmän kuin ainestensa summa - kannattaa kokeilla! ) 

Edelleen Rooma-tunnelmissa: Pollo alla romana di sora Lella - Kanaa roomalaisittain Lella-rouvan ohjeella

"Il pollo a Roma se magna così." Kana syödään Roomassa näin (valmistettuna). 

Mitäpä tuohon edelliseen, sora (rouva) Lellan, ruokalegendanakin tunnetun roomattaren, toteamukseen lisäämään. Roomassa kana syödään näin ja muut syökööt miten tykkäävät. Kun on hyvä resepti olemassa, mitä sitä muuttamaan? Miksi ruohon pitäisi aina olla vihreämpää aidan toisella puolen? Rakastan saapasmaan ruokafilosofiaa. Samoja, hyviä reseptejä arvostetaan ja käytetään vuosisadasta toiseen - miksi vaihtaa hyvää? 

Sora Lella, oikealta nimeltään Elena Fabrizi (1915-1993), oli roomalaisten rakastama ja edelleen suuresti kaipaama ja lämmöllä muistelema näyttelijä, mutta ennen elokuvalle ja teatterille omistautumista Lella toimi ravintola-alalla synnyinkaupungissaan - hän perusti ensimmäisen trattoriansa kuuluisalle Campo de' Fiorin aukiolle, mutta laajemminkin mainetta saavutti Sora Lella -nimeä kantava trattoria, jota Lella piti yhdessä miehensä ja poikansa kanssa Tiber-joen saarella. 

Legendaarinen Lella on ollut poissa jo yli 20 vuotta, mutta hänen nimikkotrattoriansa on edelleen olemassa ja elinvoimainen - yritys on säilynyt perheessä, nykyään sitä pitää Lellan poika Aldo Trabalza. Trattoria tarjoilee yksinkertaista, kursailematonta, lähialueen raaka-aineista valmistettua roomalaisruokaa, ja saattaa olla oikea osoite sinulle, joka matkustaessasi haluat nauttia paikallisista erikoisuuksista (henkilökohtaista suositusta en pysty antamaan, sillä trattoria on vielä itsellänikin vierailtavien paikkojen listalla). Listalta löytyy meillä Suomessakin tunnettuja ja suosiota saavuttaneita herkkuja, kuten saltimbocca alla romanaa, mutta myös meille suomalaisille erikoisempia tuttavuuksia, kutenvasikanmahalaukkua roomalaiseen tapaan (sisäelimet ja ruhon vähemmän arvostetut osat ovat erittäin perinteisiä ja tyypillisiä raaka-aineita roomalaisessa keittiössä) ja toki myös ihanaa paprika-kanaa, jonka ohje on tässä alla. 

Kokeilkaa, kokeilkaa ja kokeilkaa - tämä on yksinkertaisuudessaan taivaallinen resepti! Se on myös helppo valmistaa, mitään ihmeen kikkoja onnistumiseen ei tarvita. Haudutus toki vie aikansa, äläkä lyhennä sitä, vaikka kana toki jo aiemmin onkin syömäkelpoisen kypsää. Tämä ei ole pikaruokaa, joten valitse toinen resepti, jos aikataulu on tiukka. :) Loistava maku vaatii jokaisen haudutusminuutin. Yhtä tärkeää onnistumisen kannalta on se, ettet ylenkatso kanan ns. huonompia osia - älä valitse mitään kuivaa, kliinistä rintapalaa, vaan kokonainen kana, jonka käytät siipineen, nahkoineen ja luineen tai rehdin ronskeja koipia, joista myöskään ei tule poistaa nahkaa saati luita. Älä myöskään missään nimessä ostaa minkäänlaisella tavalla marinoitua tai maustettua kanaa, vaan sen on oltava au naturel. 

Tässä vielä ennen reseptiä muutama linkki. 

Trattoria Sora Lellan kotisivut, joilla ruokalista myös englanniksi

Italiankielen taitoisille hauska video, jolla Lella kokkaa juurikin tätä kyseistä kanaa, ja jolta itse asiassa resepti on peräisin. Hauskuutta ja uskomatonta intohimoa ruokaan! Toki kieltä ymmärtämätönkin saa videosta paljon irti - mm. opit kokonaisen kanan pilkkomiseen keittiöveitsellä. ;) Aikamoisen ronskit otteet rouvalla. 

Jos osaat italiaa, tässä linkissä vielä lastenlasten kirje Lellalle Lellan 100-vuotispäivän kunniaksi - tai siis kun hänen syntymästään tuli kuluneeksi sata vuotta reilu vuosi sitten. Kirje on kirjoitettu romanescolla, Rooman murteella, mutta jos luet italiaa sujuvasti, ymmärrät siitä kyllä suuren osan - varsinkin kun tiedät, että romanesco korvaa usein ällän ärrällä. ;) Linkitin tekstin, sillä kirje on todella kaunis ja koskettava, enkä muista koskaan lukeneeni tekstiä, joka todella välittäisi sen tunteen, että jo pois mennyt ihminen voi vielä elää - niiden ihmisten sydämissä ja muistoissa, jotka ovat häntä jääneet kaipaamaan. 

Mutta nyt vihdoin reseptiin, nauttikaa! :)

Tarvitset:

1 kana osiin paloiteltuna; vaihtoehtoisesti pakkaus kanankoipia (n. 8 kpl; älä käytä valmiiksi maustettua tai marinoitua kanaa; älä myöskään luutonta tai nahatonta kanaa, sillä luut ja nahka ovat tärkeitä maun tuojia)

3 paprikaa (alkuperäisessä reseptissä käsittääkseni kaikki vihreitä; itse valitsin kaksi punaista ja yhden vihreän)

puolikas sipuli

1/2 kg kypsiä tomaatteja

reilu lasillinen (kuivaa) valkoviiniä

ekstraneitsytoliiviöljyä 

suolaa

(rouhittua) mustapippuria

Valmistus:

1. Pese ja kuivaa paprikat, leikkaa leveiksi suikaleiksi, poista siemenet ja valkoinen osa sisältä. Pese tomaatit, poista kanta ja leikkaa palasiksi, ei tarvitse leikata kovin pieneksi. Kuori sipuli ja pilko. 

2. Lämmitä oliiviöljyä laakealla paistinpannulla, lisää kananpalat luineen ja nahkoineen suolan ja pippurin kera ja paista pinnaltaan kullanruskeiksi ja rapsakoiksi joka puolelta. 

3. Sillävälin lämmitä loraus öljyä toisessa laakeassa paistipannussa. Kuullota siinä sipulisilppu ja lisää paprikat. Paista muutaman minuutin ajan ja lisää puolet tomaattipaloista, suolaa ja jonkin verran vettä. Jätä hautumaan miedolle lämmölle, lisää vettä tarvittaessa.

4. Kun kana on pinnaltaan rapsakkaa, lisää pannulle viini ja anna höyrystyä. Tähän menee aikaa kymmenisen minuuttia. 

5. Lisää kanan joukkoon loput tomaatit ja sekoita. Jätä hautumaan miedolle lämmölle n. 40 minuutiksi. Sekoittele silloin tällöin molempien pannujen sisältöä. Voit myös lusikoida kanojen päälle aika ajoin kastiketta, joka muodostuu pannun pohjalle. 

6. Lisää paprikat kanan kanssa samaan pannuun ja sekoita. Anna makujen yhdistyä hauduttamalla vielä 5-10 minuuttia. 

7. Tarjoile rapsakoiden perunoiden tai tuoreen, rapeakuorisen leivän (kastike on niin taivaallista, ettei sitä todellakaan kannata tuhlata, vaan korjata viimeinenkin pisara lautaselta parempaan talteen juurikin leivänpalan avulla) ja viinin kera. 

Sapori della città eterna: spinaci alla romana - Ikuisen kaupungin makuja: pinaattia roomalaiseen tapaan

Todella helppo, mutta omaperäinen ja maukas lisuke vaikka lihalle on spinaci alla romana, pinaatit roomalaiseen tapaan. 

Tarvitset vain muutaman raaka-aineen - meidän suomalaiseen makuumme yhdistelmä saattaa tuntua erikoiselta, mutta suosittelen kokeilemaan; tämän maukkaampaa pinaattiruokaa saa hakea!

Neljälle tarvitset: 

750 g pakastettuja pinaatinlehtiä (ei silppua!) tai vastaava määrä tuoreita

100 g voita

suolaa maun mukaan 

n. 1,5 dl rusinoita

n. 1 dl pinjansiemeniä

Valmistus:

1. Kiehauta pinaatit -riittää, että saat jäiset pinaatit sulamaan, enempää keittoaikaa ei tarvita. Laita sillä välin rusinat haaleaan veteen likoamaan.

2. Kaada levikköön ja puristele esim. ruokalusikalla lähes kaikki ylimääräinen neste pois. 

3. Sulata pannulla voi (älä ruskista!), lisää pinaatit ja sekoittele muutaman minuutin ajan. 

4. Lisää makusi mukaan suolaa - lisää aluksi aika maltilla ja maista, sillä tällaisessa määrässä voitakin on melkoisesti suolaa...

5. Kaada rusinat lävikköön ja puristele käsin huolella kuivaksi. 

6. Lisää pannulle rusinat ja pinjansiemenet ja sekoittele muutaman minuutin ajan. 

7. Valmista tarjottavaksi! :)

Lopuksi vielä muutama tunnelma ihanasta, ikuisesta Roomasta:

Rooman katujen maagista tunnelmaa.

Rooma on kissojen kaupunki: nämä kissat ottavat rennosti Trajanuksen markkinoiden raunioilla.

Paloja menneestä. 

Muisto antiikin loistosta. 

Vasemmalla yksityisasuntoja, oikealla Trajanuksen markkinoiden raunioita. Miltähän tuntuu asua konkreettisesti näin historian keskellä, tai paremminkin siinä kiinni...? 

Pesto di cavolo nero - mustakaalipesto

Viikonloppuisella kauppareissulla mukaan tarttui pussi ihanaa herkkua, mustakaalia. Sen verran harvoin sitä kaupasta täällä Suomessa löytää, että onhan sitä lähes aina ostettava, kun vaan sattuu löytymään. 

Vielä ei ole tuhtien, lämmittävien soppien aika, joihin mustakaali on aivan omiaan, joten piti keksiä sille muuta käyttöä - ja moneen se soveltuukin, niin raakana, kuin kypsänä.  

Tänään päädyin kokeilemaan sitä pestoon basilikan sijaan, ja lopputulos oli loistava. Hyvin voimakasarominen, ihanan tumman vihreä. 

Jos pidät voimakkaista, kitkeristäkin mauista, pidät todennäköisesti tästä. Plussaa toki se, että tämä kastike valmistuu sillä aikaa, kun pastavesi kiehuu, joten tämähän on arkiruokaa parhaimmillaan. Uskoisin, että mustakaalipesto sopii hyvin myös vaikka bruschettojen päällysteeksi tai grillilihan kastikkeeksi. 

Kannattaa kokeilla - varsinkin, kun mustakaali on erittäin ravinteikas, todellista superruokaa, varsinkin raakana. 

Enemmän mustakaalista kuvien kera tässä postauksessa, jos se on vielä vieras tuttavuus keittiössäsi. 

Jos et löydä mustakaalia kaupasta, kokeile sen sijaan lehtikaalia. 

Pestoa varten tarvitset:

n. 100 g mustakaalia

n. 50 g parmesaania raastettuna

maun mukaan 1-2 keskikokoista valkosipulinkynttä raasteena (voi laittaa kokonaisenakin, mutta raasteena laitettaessa ikävien sattumien mahdollisuus minimoituu)

n. 1/2 dl pinjansiemeniä

suolaa maun mukaan

ekstraneitsytoliiviöljyä

Valmistus: 

1. Pese ja kuivaa kaalinlehdet ja riivi ne irti lehtiruodeista.

2. Lisää oliiviöljyä lukuunottamatta kaikki ainekset blenderiin.

3. Ala lisätä oliiviöljyä maltillisesti loraus kerrallaan, ja surauta tasaiseksi välillä. 

4. Jatka oliiviöljyn lisäystä, kunnes pesto on tasaista ja sopivan paksua koostumukseltaan. Tarkasta maku, lisää tarvittaessa suolaa.

5. Tarjoile pesto esim. keitettyyn spagettiin sekoitettuna. Halutessasi voit viimeistellä annokset parmesaaniraasteella ja pinjansiemenillä. 

Lopuksi vielä hyvän alkaneen viikon toivotukset tämän kuvan myötä, jonka otin sunnuntai-iltana. Taianomainen iltahetki...ei Toscanan kukkuloilla, vaan keskellä varsinaissuomalaista maalaismaisemaa Paimiossa. Italia-ikävän keskellä on hyvä muistaa, kuinka paljon kaunista löytyy Suomestakin, etenkin kesällä. :)

Unelmia Sisiliasta & gelo di melone (gelo d'anguria) - vesimelonihyytelö

Erityisesti kesäisin tunnen valtavaa kaipausta Italiaa. Hassua sinänsä, koska kesä kumminkin on Suomessakin niin upeaa ja ehdottomasti parasta aikaa. 

Liekö aika vähän kullannutkin muistoja, sillä toki Italiassa sisämaan kesä on tukalan kuuma - ilma seisoo paikallaan, raikkaasta merituulesta ei ole tietoakaan ja monesti toki tuli haaveiltua vähän viileämmisä ilmoista tai ennen kaikkea rannikolle pääsystä. Pulahduksesta kimmeltävään Välimereen. Mereltä puhaltavasta virkistävästä tuulesta. 

Näin kesäisin mieli täyttyykin kaipauksesta nimenomaan rannikolla vietettyjä kesäpäiviä muistellen. Haaveilen myös uusista muistoista, uusissa, vielä vailloittamattomissa paikoissa. Ykköstoivekohteena on pitkään, jo vuosia, ollut Sisilia - minulle vielä toteutumaton unelma. 

Kaihoisasti, mutta samalla mieli innosta täyttyen, selailen kuvia Sisiliasta matkalehdista ja blogeista haaveillen hetkestä, jolloin voin unelmani vihdoin toteuttaa. 

Sisilia-kaipaukseen pientä lohtua (joka toisaalta ehkä lievittämisen sijaan vain lietsoo matkakuumetta, myönnettäköön kyllä) tarjoaa sisilialaisten makujen tuominen omaan kotikeittiöön. 

Tässä raikas, kevyt, hedelmäinen, upean intensiivisen värinen jälkkäri-idea Sisiliasta hellepäivän aterian päätteeksi. Toteutus on todella helppo ja nopea, älä anna kotitekoisen mehun valmistuksen hämätä, sillä se tulet huomaamaan, että se on paljon yksinkertaisempaa, kuin uskoisitkaan. ;)

Ole kuitenkin huolellinen määrien mittauksessa ja noudata muutenkin ohjetta tunnollisesti, jotta saat toivotunlaisen koostumuksen ja lopputuloksen.

Vesimelonihyytelö sopii myös moneen erikoisruokavalioon, sillä se on gluteeniton ja maidoton. Liivatettakaan ei käytetä, joten resepti on täysin vegaaninen. Keveytensä ansiosta sopii myös painoaan tarkkaileville. 

Neljään annokseen tarvitset:

5 dl kotitekoista vesimelonimehua (tarvitset n. 1,5 kg vesimelonia)

50 g sokeria (määrä vaihtelee ja voi olla jopa 100 g/0,5 l mehua hedelmän luontaisesta makeudesta riippuen)
40 g Maizenaa
(halutessasi ripaus kanelia)

Annosten viimeistelyyn:

suolaamattomia pistaasipähkinöitä rouhittuna
tummaa suklaata rouhittuna (kiinnitä huomiota suklaan valintaan, jos syöjien joukossa on erikoisruokavaliota noudattavia); myös valmiina kaupasta ostettavat suklaapisarat sopivat erinomaisesti, sillä ne tuovat vielä paremmin mieleen suklaan tarkoituksen tässä jälkkärissä: vesimelonin siementen jäljittelyn

Valmistus:

1. Poista melonista kuori ja siemenet. Pilko hiukan pienemmäksi ja surauta tasaiseksi mehuksi esim. blenderissä. 
2. Kaada mehu siivilän läpi puhtaaseen kulhoon, jotta saat mahdollisesti sekaan jääneet siemenet ym. poistettua. 
3. Mittaa kattilaan tasan 5 dl mehua. Ota osa erikseen lasiin, ja sekoita siihen Maizena ja lisää sen jälkeen kattilaan lopun mehun joukkoon. Näin estät klimppien syntymisen. Lisää sokeri ja halutessasi kaneli ja sekoita. 
4. Keitä miedolla lämmöllä samalla koko ajan sekoittaen, kunnes seos alkaa kuplia. Hyvin pian tämän jälkeen huomaat, että seoksen väri muuttuu nopeasti kirkkaaksi ja tummaksi. Ota tällöin kattila pois liedeltä. 
5. Anna jäähtyä hetki ja kaada sen jälkeen muotteihin, jollaisina voivat toimia vaikka kertakäyttöiset alumiinimuotit ja cappuccinokupit jne.  Vaihtoehtoisesti voit valita kauniita, läpinäkyviä laseja (esim. cocktaillaseja), jos halut tarjoilla hyytelön suoraan niistä. Anna jäähtyä huoneenlämmössä. 
6. Peitä jokainen annos kelmulla ja siirrä jääkaappiin. 
7. Anna tekeytyä jääkaapissa vähintää 2 tuntia, mielellään seuraavaan päivään.
8. Irroita jokainen pikkuhyytelö varovasti veitsenkärjellä muotista ja kumoa lautaselle, josta haluat tarjoilla. 
9. Viimeistele annokset pistaasi- ja suklaarouheella ja nauti! :) 

AURINKOISTA SUNNUNTAITA! :)

Risotto ai frutti di mare - äyriäisrisotto

Makumaailmansa puolesta täydellisesti kesään sopiva risotto. 

Äärimmäisen helppo valmistaa, kun valitset valmiiksi perattuja (pakastettuja) mereneläviä. Valitse kätevä sekoitus eri lajikkeita, niin vältyt monen pakkauksen hankinnalta. 

2-4 neljälle (nälästä ja muusta tarjottavasta riippuen) tarvitset:

1 n. 300 g pkt pakastettuja äyriäisiä (valitse sekoitus, joka sisältää esim. sinisimpukoita, katkarapuja ja pikkumustekaloja)

200 g risottoriisiä

litra kuumaa kasvislientä 

lasi kuivaa valkoviiniä

pari valkosipulinkynttä

(halutessasi aavistus kuivattua chiliä tai pieni pätkä tuoretta)

loraus sitruunamehua

tuoretta lehtipersiljaa hienonnettuna

mustapippuria

ekstraneitsytoliiviöljyä

Valmistus

1. Ota merenelävät hyvissä ajoin huoneenlämpöön sulamaan, huuhtele ja valuta huolella lävikössä. Jos aikaa on käytettävissä rajallisesti, voit myös sulattaa äyriäiset viileällä vedellä täytetyssä suuressa kulhossa. 

2. Kuumenna loraus oliiviöljyä pannulla ja lisää valkosipulinkynnet (voimakkaamman aromin saat, jos muserrat kynsiä kyljellään olevalla veitsenterällä). Kuullota hetki, kunnes valkosipulinkynnet ovat kullanruskeita, ei yhtään sen kauempaa, ja ota ne pois. Jos haluat käyttää chiliä, lisää se samaan aikaan valkosipulinkynsien kera. Jos käytät tuoretta, kokonaista chilin palaa, poista myös se kuullotuksen jälkeen.

3. Lisää pannulle riisi ja kuullota läpikuultavaksi samalla koko ajan käännelleen. Tämä on nopea vaihe, n. 1-2 minuuttia. 

4. Lisää lasi valkoviiniä ja anna höyrystyä.

5. Ala lisätä kuumaa kasvislientä kauhallinen kerrallaan koko ajan sekoittaen - lisää uusi kauhallinen vasta, kun edellinen on lähes kokonaan imeytynyt. Huomioi, että kaikki liemi ei välttämättä tule käytetyksi. 

6. Kun keittoaikaa on jäljellä n. 5 min., lisää äyriäiset, ruohittua mustapippuria, silputtua persiljaa (jätä osa annosten viimeistelyyn) ja puristus sitruunaa. Jatka edelleen sekoitellen kypsennyksen loppuun asti. Jätä risotto rakenteeltaan löysäksi. 

7. Kun riisi on kypsää, ota pannu pois liedeltä, lisää loraus oliiviöljyä ja sekoita tasaiseksi. 

8. Tee annokset, viimeistele tuoreella persiljasilpulla ja tarjoile saman tien. 

Bruschette con rucola - rucolabruschetat

Täällä taas! :) Tarkoitus oli pitää aivan pikku breikki blogista, mutta se venyikin aiottua pidemmäksi. Postattavia reseptejä on kuitenkin kertynyt tänä aikana, joten lähipäivinä on taas luvassa runsaasti uusia päivityksiä. 

Rucolaburschetat on minulle rakas maku- ja matkamuisto Italian vuosilta, ystävältä opittu äärimmäisen yksinkertainen resepti, mutta aivan täydellisen herkullinen, jos rucolan kitkerä maku miellyttää. 

Kesäinen ja helppo alkupala tai pikkupurtava - mikset kokeilisi jo tänään? ;)

Tarvitset:

valitsemaasi paperipussileipää (esim. jyvä- ja moniviljaleivät sopivat loistavasti)

tomaatteja

rucolaa (villirucola on parempi, koska se on aromikkaampi)

suolaa

ekstraneitsytoliiviöljyä

parmesaania (tai grana padanoa)

Valmistus:

1. Viipaloi leivät ja paahda ne uunissa rapsakaksi tai vaihtoehtoisesti molemmin puolin paistinpannulla tai parilalla. 

2. Halkaise tomaatit ja hiero puolikkaan sisäpintaa leipäviipaleisiin samalla kevyesti puristaen niin, että leivät "päällystyvät" tomaatin siemenillä.

3. Revi päälle rucolaa, ripottele aavistus suolaa ja lisää norona laadukasta oliiviöljyä. 

4. Vuole päälle parmesaanilastuja esim. kuorimaveitsellä ja tarjoile välittömästi, jotta leivät eivät ehdi vettyä liiaksi.