Muffin salati alla zucca e parmigiano - suolaiset kurpitsa-parmesaani -muffinssit

Muffinssit eivät ole alkuunkaan mitään tyypillistä italialaista ruokaa, mutta nämä syksyisen kurpitsaiset muffinssit pääsivät mukaan blogiin, koska löysin reseptin eräästä italialaisesta ruokalehdestä (La cucina italiana, marraskuun numero), joten sikäli resepti (jota tosin aavistuksen verran muokkasin) on kuin onkin italialainen ja toisaalta ainekset ja sitä kautta makumaailma ovat hyvinkin italialaisia. :) Näitä kun söin, mieleen tuli aivan eräs umbrialainen pääsiäiserikoisuus (aivan ihanainen torta al formaggio, mutta siitä lisää, kun pääsiäinen koittaa :D) vaikkei tässä jälkimmäisessä kurpitsaa olekaan. :)

Ainekset

400 g kurpitsaa (kuorittua)
3 dl vehnäjauhoja
1 dl maitoa
1 dl oliiviöljyä
100g raastettua parmesaania
1 rkl leivinjauhetta
4 kananmunaa
kurpitsansiemeniä
suolaa
pippuria

Valmistus

Leikkaa kurpitsa kuutioiksi ja paista uunissa 160 asteessa noin 30 minuuttia. Kun kurpitsa on kypsää, siirrä se taikinakulhoon ja soseuta sauvavatkaimella. Lisää kananmunat ja sekoita huolella. Kurpitsansiemeniä lukuunottamatta lisää loputkin ainekset ja sekoita hyvin. Jaa taikina muffinssivuokiin (tästä tulee n. 12-16 vuokien koosta riippuen) ja koristele kurpitsansiemenillä. Paista uunissa 170 asteessa noin 45 minuuttia. Anna jäähtyä ja tarjoile, mielelläänä muutaman tunnin sisällä valmistuksesta.

Lasagne-lauantai osa 2: lasagne con zucchine (kesäkurpitsalasagne)

Kaksi pettämätöntä: lasagne ja kesäkurpitsa. Lasagne on oikeaa luottoruokaa: se maistuu yleensä kaikille ja sen voi esimerkiksi vieraille tehdä jo vaikka edellisenä päivänä, sillä se ei lainkaan kärsi yön yli jääkaapissa odottelusta eikä uudelleen lämmittämisestä.

Kesäkurpitsaa taas käytän itsepintaisesti ympäri vuoden (jos vain satun hyviä löytämään, eli pieniä ja kiinteitä, ei nahkeita tai osumia saaneita), vaikka nimi kovasti yhteen tiettyyn vuodenaikaan viittakin. ;) Se on itsessään mauton, mutta sopii loistavasti monenlaisiin ruokiin: risottoon, pizzaan, pastakastikkeisiin, vartaisiin, keittoihin, täytettäväksi ja juuri tähän nimenomaiseen lasagneen.

Tajusin juuri, että kahdella lempiruoallani, pizzalla ja lasagnella, on paljonkin yhteistä: molemmat voivat olla joko rossa tai bianca eli punaista tai valkoista ja täytteeksi sopivat samankaltaiset jutut eli oikeastaan melkein mikä vain. ;) Todellakin, miti da sfatare eli myyttejä murrettavaksi: lasagne voi siis hyvinkin olla valkoinen, jolloin se ei sisällä lainkaan tomaattikastiketta ja toisaalta suomalaisten parhaiten tuntema lasagne al ragù eli se perinteinen jauhelihalasagne ei alkuunkaan ole ainoa olemassa oleva lasagne. :)

Kuten pizzoissakin, olen lasagneissakin ollut viime aikoina mieltynyt valkoiseen versioon, ja varsinkin kesäkurpitsalasagne on valkoisena aivan ehdoton: tomaatti tuntuu peittävän kesäkurpitsan hentoa makua.

Mutta nyt itse reseptiin. :)

Ainekset neljälle:

Litrasta maitoa tehty bechamel-kastike
4 pienehköä kesäkurpitsaa
oliiviöljyä
suolaa
lasagnelevyjä
250 g mozzarellaa
50 g raastettua parmesaania

Valmistus

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Viipaloi sillä välin kesäkurpitsat ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle. Valele oliiviöljyllä ja ripottele päälle suolaa.

 

Paista uunissa, kunnes viipaleet ovat pehmeitä ja saaneet hieman väriä.

Kokoa lasagne: laita uunivuoan pohjalle kerros bechamel-kastiketta ja sen päälle osa kesäkurpitsoista. Peitä lasagnelevyillä. Jatka näin kerrosten tekemistä, kunnes ainekset ovat loppu. Laita kaiken päälle hienonnettu mozzarella ja raastettu parmesaani.

 

 

 Paista uunissa n.35 minuuttia. Anna tekeytyä huoneenlämmössä noin 10 minuuttia ennen tarjoilua.

 

 

 

 

 

 



Finocchi gratinati (fenkoli-gratiini)

Olen kasvissyöjä ja pyrin syömään mahdollisimman monipuolisesti erilaisia kasviksia ja oikeasti pidänkin useimmista niistä ihan valtavasti. Poikkeuksiakin toki on - joidenkin kasvisten ominaismakuun ei vaan tunnu tottuvan, ei vaikka kuinka yrittäisiä. Minulla fenkoli on yksi näistä. Muistan jostakin lukeneeni, että se on kaikkein vähäkalorisin kasvis (jopa vähäkalorisempi kuin kurkku tai salaatinlehti) ja lisäksi siinä on runsaasti kuituja ja monenlaisia terveydelle hyvää tekeviä juttuja, joten olisi kiva saada sitä silloin tällöin ruokalistalle, mutta toistaiseksi olen vielä totutteluvaiheessa, eikä muutosta tunnu tapahtuvan juuri ollenkaan tottumisen suuntaan.

Yksi fenkoliruoka tosin on, jota olen jo oppinut syömään - se ei ehkä ole lempiruokani, mutta syön sitä sujuvasti, koska fenkolin ominaismaku (muistuttaa anista, joten jos tykkäät siitä, tykkäät todennäköisesti fenkolistakin) jää siinä sopivasti runsaan juuston ja voin jalkoihin. ;) Kyseessä on otsikossa mainittu finocchi gratinati eli fenkoligratiini.

Ainekset neljälle:

4 keskikokoista fenkolia
60 grammaa voita
2 dl maitoa
100 g raastettua parmesaania
1 dl korppujauhoja
50 g kuutioiksi paloiteltua voita
suolaa
pippuria

Valmistus:

Pese ja puhdista fenkoli ja leikkaa se lohkoiksi. Sulata 60 g:n pala voita pannulla ja lisää fenkoli. Paista n.5 minuuttia välillä sekoittaen. Lisää suola ja pippuri ja 1 dl maitoa. Anna paistua miedolla lämmöllä kunnes maito on kokonaan haihtunut. Laita parmesaaniraaste pieneen kulhoon ja sekoita joukkoon 1 dl maitoa. Laita fenkolit uunivuokaan ja kaada sekaan parmesaani-maito -seos. Ripottele päälle korppujauhot ja laita lopuksi sinne tänne voin paloja. Laita vuoka uuniin 180 asteeseen 15-20 minuutiksi, kunnes fenkolit ovat saaneet kauniin värin. Tarjoile lisukeruokana (minusta tämä toimii myös piatto unicona eli sellaisenaan syötävänä ainoana ruokalajina).

Pizza al pesto

Hiukan aikaa sitten tein tällaista valkoista, pestolla maustettua pizzaa (kyseessä ei ole mikään perinteinen italialainen pizza vaan pikemminkin oma päähänpistoni):

Ainekset

pizzapohja (ohje löytyy täältä )
125 g mozzarellaa
muutama kirsikkatomaatti
muutama kalamataoliivi
pestoa (genovese)
basilikan lehtiä koristeluun

Valmistus

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja kauli pizzapohja. Pienennä mozzarella ja laita se pizzapohjalle yhdessä oliivien ja puolitettujen kirsikkatomaattien kanssa. Paista uunissa, kunnes mozzarella saa kauniin ruskean värin. Levitä päälle hieman pestoa ja koristele basilikan lehdillä.

Tältä pizza näytti ennen paistamista.

Spinaci filanti con mozzarella e parmigiano (che diventarono un cuoricino) - mozzarella-parmesaani -pinaattimuhennos (josta tuli pikku sydän)

Taas kerran pannuun pääsi eräs juuri tämän hetken kasviksista - tällä kertaa mieli teki pinaattia. :)
Joskus ennen vanhaan en tykännyt pinaatista alkuunkaan, mutta Italiassa aloin suorastaan rakastaa sitä. Tosin on pakko sanoa, että rakastan ja kaipaan erityisesti sitä ihanaa pinaattia, jollaista Italiassa löysin myynnissä: tuoretta, suurilehtistä (suurimmat näkemäni lehdet olivat lähestulkoon kämmenen kokoisia), rapsakkaa ja todella tummanvihreää, jossa on lähes "rautainen" maku. Suomessakin valitsen mahdollisuuksien mukaan tuoretta pinaattia, ja vaikka sekin usein Italiasta tulee, ei se ole ollenkaan sama asia: lehdet ovat pieniä, hentoisia ja turhan vaaleita (ei värillä muuten niin väliä, mutta mielestäni se vaikuttaa makuun).

Tämä ruoka on tyypillinen italialainen lisukeruoka, joka tarjotaan siis pääruuan (yleensä lihaa, mutta kasvissyöjien tapauksessa seuralaiseksi sopii esim. munakas) kanssa. Ei kannata antaa ruuan viattoman ulkonäön hämätä: öljyä ja juustoja ja sitä kautta rasvaa on reilusti, eli tämä on todella täyttävää ruokaa eikä niinkään mitään dietti-herkkua. ;)

Ainekset

1 kg pinaattia
200 g mozzarellaa
4 rkl raastettua parmesaania
oliiviöljyä
suolaa

Valmistus

Huuhtele pinaatti. Keitä suolatussa vedessä n. 10 minuuttia. Siivilöi ja anna jäähtyä. Puristele kevyesti vettä pois, älä kuitenkaan liian kuivaksi. Lämmitä pannulla oliiviöljyä. Lisää pinaatti ja palasiksi leikattu mozzarella. Sekoita pannua liedellä edelleen pitäen, kunnes mozzarella on sulanut. Lisää joukkoon parmesaani ja sekoita vielä hieman aikaa. Ota liedeltä ja tarjoile lämpimänä.

Juuri kylvystä tullut pinaatti.

Valmis annos.

Ja kuinkas sitten kävikään...

Laitoin annoksen tarjolle pieneen, sydämenmuotoiseen kulhoon, mutten syönyt sitä aivan välittömästi. Kun olin aloittamaisillani, huomasin juuston jo jähmettyneen sen verran, että toiselle lautaselle kippaamalla pinaatti pysyi muodossaan tällaisena pikku sydämenä - arjen pikku iloja! :)

Pizza all'ortolana - puutarhurin pizza

Taas paluu valkoisiin pizzoihin - nyt on selvästi valkoinen kausi meneillään. ;)

Tykkään käyttää pizzoissa kasviksia todella monipuolisesti, mutta harva voittaa mielestäni näitä kahta klassikkoa pizzanpäällyskasviksina: munakoiso ja paprika.

Nyt oli siis vuorossa pizza all'ortolana eli puutarhurin pizza, johon käytetään hieman vaihtelevasti useampaa erilaista kasvista, kuitenkin niin, että lähes aina ainakin juuri munakoisoa ja paprikaa löytyy. Myös kesäkurpitsa kuuluu tähän aivan tyypillisesti (eivätkä herkkusienetkään ole harvinaisia, mutta kannattaa ehdottomasti käyttää tuoreita säilöttyjen sijaan) ja itselläkin oli suunnitelmissa sitä laittaa, mutta aivan liian suuria (=mauttomia) ja nahistuneita olivat sen kaupan kesäkurpitsat jossa asioin, joten jäivät ostamatta. Kolmanneksi kasvikseksi päädyin laittamaan punasipulia, mikä mielestäni sopii pizzaan kuin nakutettu. :D

Pizzapohjan ohje löytyy täältä.

Täytettä varten (pellilliseen) tarvitset:

250g mozzarellaa
oliiviöljyä
1 iso punasipuli
1 punainen paprika
1 keltainen paprika

Valmistus:

Valmista ja kaulitse pizzapohja. Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Viipaloi munakoiso ja poista siitä karvas maku itkettämällä. Paista uunissa oliiviöljyllä valeltuna, kunnes viipaleet ovat pehmenneet. Leikka sillä välin sipuli ohuiksi suikaleiksi, paista pannulla oliiviöljyssä ja lisää suola. Pese ja pilko paprikat suurehkoiksi palasiksi ja paista nekin pannulla kunnes ne ovat aika pehmeitä ja ruskistuneet hieman.

Päällystä pizza: ensin kasvikset ja lopuksi niiden joukkoon pienennetty mozzarella. Paista uunissa, kunnes sekä mozzarella että pizzapohja ovat saaneet kauniin värin.

Valmista tarjoiltavaksi! :)

 

 

 



Torta di ricotta al limone (helppo ja nopea sitruunainen ricotta-piirakka)

Eilen kerroin konvehdeista, joita olin poikani synttäreille näpertänyt, ja makealla linjalla jatketaan. :D
Tämä piirakkakin löytyi synttäripäivän tarjottavien joukosta. :)

Tämä piirakka sopii niin jälkkäriksi kuin kahvipöytäänkin ja on erittäin helppo ja nopea tehdä - en usko, että tässä yksinkertaisesti voi epäonnistua. :D Ainakin itselläni suurimman osan ajasta vei koristelu, mutta halutessaan siitäkin selviää nopeasti jos tekee jotain hyvin yksinkertaista ja voi piirakan toki sellaisenaankin tarjota, ilman mitään koristeita - tyyli vapaa. :)

Ainekset yhteen pyöreään piirakkaan, halkaisija n.24 cm

400 g murotaikinaa (itse ostin valmista)
1 sitruuna (tai 2, jos sitruunaa aikoo käyttää koritsteluun)
250 g ricottaa
2 kananmunaa
1 dl sokeria
1 rkl vanilliinisokeria
ripaus suolaa

Valmistus

Lämmäitä uuni 180 asteeseen ja painele murotaikina tasaiseksi kerrokseski piirakkavuokaan (jollet halua tarjota piirakkaa suoraan vuoasta, muista laittaa alle leivinpaperi!) ja pistele siihen haarukalla reikiä. Paista uunissa n. 10 minuuttia. Valmista sillävälin täyte: kaada ricotta kulhoon, sekoita huolella joukkoon 2 kananmunaa, sokeri ja vanilliinisokeri. Purista joukkoon yhden sitruunan mehu ja raasta joukkoon sen kuori. Sekoita tasaiseksi massaksi. Levitä täyte pohjalle ja paista uunissa n. 20 minuuttia.

Piirakka on nyt valmista tarjottavaksi, mutta mielestäni se on parhaimmillaan jääkaappikylmänä. Koristele ennen tarjoilua haluamallasi tavalla.