Kesäkurpitsapesto manteleista

Ben ritrovati!

Tervehdys kaikille ja tervetuloa takaisin! Toivottavasti teillä on ollut hyvä ja rauhallinen joulu ja uuden vuoden alku. :) Pahoitteluni, että joulutauko venyi kaavailtua pidemmäksi - tässä juhlapyhien aikaa on ollut sen verran muuta tekemistä, että enpä ole ehtinyt juuri koneelle istahtaa...Toisaalta kokkaamiselle olen tietysti näin juhla-aikaan varannut tavallista enemmän aikaa, joten materiaalia uusille postauksille on kertynyt kivasti. :)

Ennen kuin kerron, mitä valmistin jouluna, jaan kanssanne toisen version kesäkurpitsapestosta, johon hiljattain ihastuin. Sain joululahjaksi toivomani blenderin, ja tämä oli ensimmäinen sillä kokeilemani resepti - todella kätevä kapistus tällaisiin tarkoituksiin, kastike valmistui nopeasti ja vaivatta.

Edellisellä kerralla tein samaa kastiketta lisäämällä pinjansiemeniä, tällä kertaa ajattelin kokeilla manteleita. Lopputulos oli aika vaimea, kyllä pinjansiemenet vaan ovat maukkaampia. Keksin hakea vähän lisää makua lisäämällä tuoretta valkosipulia, ja se oli nappikokeilu, lopputulos oli taivaallinen - suosittelen!

Ainekset

1 keskikokoinen kesäkurpitsa

kourallinen manteleita

pala parmesaania tai grana padanoa

loraus oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä

ripaus suolaa

Valmistus

Paloittele kesäkurpitsa ja keitä se pehmeäksi. Sekoita blenderissä muiden ainesten kanssa tasaiseksi kastikkeeksi ja tarjoile pastan kera.

Buon appetito!

Pienet rosmariinipojat - omini al rosmarino

Tarkoituksenani oli vielä ennen joulua ehtiä tänne laittamaan parikin uutta reseptiä (joista toinen oli palkokasviresepti, joita lupailin lisää), mutta niin vain se kiire tänä(kin) vuonna yllätti, enkä millään ehtinyt, mutta palaan asiaan joulun jälkeen. :)

Nyt tämä blogi hiljenee joulun viettoon, mutta pyhien jälkeen palaan kera uusien reseptien. :) Joulun aikana suunnitelmissa on tehdä montaa italialaista herkkua, joten paljon on uusia juttuja luvassa, palatkaahan joulun jälkeen katsomaan!

Nyt haluan kuitenkin tällaisten pienten, suloisten rosmariinipoikien myötä toivottaa kaikille oikein hyvää, rauhallista ja nautinnollista joulua, TANTI AUGURI DI BUON NATALE A TUTTI!!!!

Rosmariinipoikien ohjeen löysin eräästä italialaisesta ruokalehdestä (A Tavola, joulukuun numero) ja ihastuin yksinkertaiseen ja nopeaan toteutukseen heti. Nämä sopivat vaikka aperitiiville tai antipastolajitelmaan tai ihan vaan pöydälle kulhoon ohimennen naposteltavaksi. :)

Ainekset (n.50 kpl))

100 g voita
1,5 dl vehnäjauhoja
30 g grana padanoa
2 munan keltuaista
1 rkl maitoa
1 rkl silputtua (tuoretta) rosmariinia
hyppysellinen suolaa

Valmistus

Sekoita pehmeä voi, jauhot, raastettu grana padano, keltuaiset ja maito. Lisää rosmariini ja aavistus suolaa. Kääri taikina tuorekelmuun ja laita jääkaappiin puoleksi tunniksi. Kauli taikina n. 1 cm:n paksuiseksi ja tee pieniä poikia piparimuotilla. Paista 170 asteessa 15 min. ja anna jäähtyä.

Pancotto - herkkua kuivettuneesta leivästä osa 2

Jouluna(kin) katan pöytään monenlaista italialaista herkkua, ja pyhien jälkeen uusia juttuja löytyy taas tännekin laitettavaksi, mutta näin joulun alla kaikkien kiireiden keskellä on tyytyminen todella nopeisiin ruokaratkaisuihin. Se ei onneksi kuitenkaan ainakaan italialaisen ruuan kohdalla tarkoita hyvästä mausta ja ruuasta nautittavuudesta luopumista.

Viikko sitten kerroin yhdestä tavasta hyödyntää jo kuivettumaan päässyt leipä, ja tässä tulee toinen mahdollisuus. :)

Pancotto tarkoittaa sananmukaisesti keitettyä leipää ja sen voisi ehkä luokitella eräänlaiseksi leipäkeitoksi. Italian eri alueilla valmistetaan perinteisesti erilaisia, toisistaan jonkin verran poikkeavia pancottoja, joista tunnetuin taitaa olla toskanalainen pappa al pomodoro (sananmukaisesti tomaattivelli) - oma reseptini tulee kuitenkin viime viikkoisen acquasalen tavoin eteläisestä Apulian maakunnasta, ja vieläpä samaiselta rouvalta olen sen "perinyt".

Maakuntien väliset erot jo mainitsinkin, ja sen lisäksi samallakin alueella toki jokaisella valmistajalla on oma, se ainut oikea tapansa valmistaa tätä leipäherkkua - itse pidän eniten sellaisesta versiosta, jossa oliiviöljyä käytetään a crudo eli "raakana", pannulla käyttämättä siis.

Ainekset

pala kuivunutta leipää
jotain vihreälehtistä kasvista (itse käytin pinaattia, mutta esim. rucolastakin voi valmistaa)
(valkosipulin kynsi)
suolaa
(chilillä maustettua) oliiviöljyä
(ripaus jauhettua chiliä)

Valmistus

Keitä pinaatti (tai muu valitsemasi kasvis) kypsäksi suolatussa vedessä, johon voit halutessasi lisätä valkosipulin kynnen (joka poistetaan ennen tarjoilua). Paloittele leipä suurehkoiksi palasiksi ja lisää sekaan keittymään hiukaksi aikaa. Kun leipä on pehmennyt, kaada keitos pastalävikköön ja anna enimpien vesien valua pois. Valmista annokset, ja lorauta niiden pinnalle reilusti oliiviöljyä (mieluiten chilillä maustettua, jos sellaista on käytettävissäsi). Jos käytät tavallista, maustamatonta oliiviöljyä, voit halutessasi ripotella pinnalle vielä hieman chilijauhetta.

 

Tämän ruuan voi tarjoilla alkuruokana tai myös täyttävyytensä puolesta aivan hyvin ihan sellaisenaan, tosin mitään proteiinipitoistahan tässä ei ole...

Uunimunakas (kesäkurpitsasta ja purjosta) - frittata al forno (di zucchine e porri)

Olenkin jo kertonut, että perinteisesti italialaiset munakkaat paistetaan pannulla molemmin puolin. Munakkaan voi kuitenkin valmistaa myös uunissa, eikä se sellainen ole ollenkaan huono vaihtoehto. Maku ei kärsi lainkaan, se on pannulla paistettua kevyempi, koska rasvaa ei tarvita niin paljon, ja se on myös erittäin helppo valmistaa, koska sitä ei tarvitse kääntää. Sitä ei myöskään tarvitse vahtia pohjaan palamiselta tms. vaan se kypsyy uunissa puolen tunnin ajan aivan itsekseen.

Munakkaan voi tarjota kuumana, huoneenlämpöisenä tai kylmänä ja se sopii pääruuaksi, alkupalaksi, aperitiivitarjoiluksi tai ihan tavallisena arkena piatto unicoksi, eli sellaisenaan tarjottavaksi ainoaksi ruokalajiksi.

Viime aikoina olen ollut todella mieltynyt kesäkurpitsaan ja purjoon, ja yhdessä ne osoittautuivatkin loistavaksi parivaljakoksi, mutta munakkaan teossa mahdollisuuksia on rajattomasti: esimerkiksi purjon sijaan voi laittaa sipulia, kesäkurpitsan tilalle tankoparsaa, parsakaalia, sieniä, perunaa, pinaattia, paprikaa...Myös tuoreet yrtit sopivat loistavasti sekaan: basilika on hyvä, ja varsinkin kesäkurpitsan kanssa toimiva yhdistelmä on minttu. Valitse mieleisesi täytteet, valmistusprosessi on aina kutakuinkin sama. :)

Ainekset

2 pientä kesäkurpitsaa
1 pieni purjo
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
8 kananmunaa
50 g raastettua (tai kuutioitua) parmesaania

Valmistus

Paloittele purjo ja pilko kesäkurpitsa pyörylöiksi. Paista oliiviöljyssä miedolla lämmöllä pehmeiksi. Vatkaa kananmunat kulhossa, lisää suola ja pippuri, parmesaani ja kasvikset. Sekoita ja kaada leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (halkaisija 26cm). Paista uunissa 180 asteessa 30 min.

Acquasale - herkkua kuivettuneesta leivästä

Seuraava resepti on aika kesäinen, mutta minkäs mahtaa, kun kuivunut leivänpala on saatava käytettyä (inhoan ruuan poisheittämistä, ja pyrin kierrättämään kaiken ennen kuin se on syömäkelvotonta) eikä ehdi tai innostu varsinaisesti kokkaamaan mitään, vaan illallista piti saada pöytään nopeasti ja vaivatta - ensimmäisenä mieleen tuli ehdottomasti tämä herkku.

Acquasale (sananmukaisesti "vesisuola") on apulialainen resepti, ainakin tämä omani - olen sen paikan päällä paikalliselta, iäkkäältä rouvalta oppinut (acquasale kuuluu tosin ainakin myös Campanian maakunnan Cilento -nimisen alueen ruokaperinteeseen, mutta siellä sitä valmistetaan käsittääkseni hiukan eri tavalla). Apulia (italiaksi Puglia) on eteläiseen Italiaan kuuluva maakunta, joka käsittää saappaan koron aina kannukseen saakka, sen mukaan lukien. Apulialainen keittiö on hyvin välimerellinen: kalaa ja mereneläviä käytetään runsaasti (sen voi helposti kuvitella katsomalla kartasta, kuinka pitkä rantaviiva maakunnalla on) ja tämän lisäksi erilaisia kasviksia hyödynnetään hyvin paljon ja monipuolisesti. Esimerkiksi tyypilliset välimerelliset kesäkurpitsa, paprika ja munakoiso ovat loistavasti edustettuina. Lisäksi alueella viljellään runsaasti mitä maukkaimpia, kuumassa auringossa kypsyneitä hedelmiä - kesällä persikka-aikaan sinne on mahtavaa osuttaa matkansa, sillä siellä persikat ovat aivan ihanan makeita, valtavan suuria ja intensiivisen värisiä ja tuoksuisia.

Runsas kasvisten (ja hedelmien!) käyttö toki ilahduttaa minua kasvissyöjänä suuresti - niinkin paljon, että jos olisi pakko valita Italian alueellisista keittiöistä, valitsisin suosikikseni napolilaisen keittiön ohella juuri tämän apulialaisen. (Hmm...tässä kohtaa minun ehkä olisi kuulunut vetää hieman kotiin päin ja mainita entisen kotimaakuntani Umbrian keittiö, joka sekin on yksinkertaisuudessaan ja rustiikkisuudessaan aivan loistava, mutta varsin lihaisa, joten se tippuu omalla listallani kolmoseksi tästä syystä.)

Acquasale on ehdottoman hyvä esimerkki cucina povera:sta, köyhästä keittiöstä, joka pyrkii viimeisen päälle hyödyntämään kaikki syötäväksi kelpaava, ja jolle tunnusomaista on maukkaiden, mutta yksinkertaisten ruokien valmistus vähistä perusraaka-aineista.

Acquasalea voi tarjoilla yksinkertaisella illallisella niin, että pöytään katetaan myös vaikka juustoja, leikkeleitä tai salamia ja vastaavia lihatuotteita ja kasviksia eri muodoissaan, erittäin tyypillisesti (oliiviöljyyn) säilöttynä. Lisäksi lasi punaviiniä ja jälkiruuaksi kauden hedelmiä - ihana, todella yksinkertainen illallinen on siinä. :) Todellakin hyvin kesäinen kattaus, mutta saattaa se näin pimeyden keskellekin sopia, jos haluaa viettää hetken välimerellisissä tunnelmissa Suomen kaamoksesta pikku breikin ottaen. ;)

Ainekset

kuivunutta vaaleaa leipää
oliiviöljyä
suolaa
kuivattua oreganoa
kirsikkatomaatteja (tai muita pikkutomaatteja)

Valmistus

Paloittele leipä suurehkoiksi paloiksi ja käytä nopeasti jokaista palaa vedessä kraanan alla. (Huom! Tämä todella tarkoittaa nopeaa, tarkoitus ei ole jäädä huljuttelemaan leipää, koska aivan vetiseksi mössöksi ruuan ei ole tarkoitus mennä.) Laita palaset lautaselle, ripottele päälle oreganoa ja suolaa ja lisää puolitetut kirsikkatomaatit. Lorauta lopuksi päälle reilulla kädellä oliiviöljyä ja tarjoile vihannesten, juustojen ja lihojen kera.

 

Nautiskelin sunnuntai-illan kunniaksi acquasalea mozzarellan, säilöttyjen artisokkien ja maustettujen oliivien kera.

 

 

P.S. Jos kaipaat acquasaleen hieman enemmän väriä ja makua, siihen on mahdollisuus lisätä päälle ohuita, tuoreita punasipulisuikaleita.

Kesäkurpitsapesto (pesto di zucchine)

Italialaisilla ruokasivuilla surffaillessani törmäsin kesäkurpitsapeston reseptiin, ja koska rakastan sekä kesäkurpitsaa että pestoa, päätyi tämä pastakastike saman tien kokeiltavien listalle ja todella pian oli sitä aivan pakko tehdäkin, sen verran se houkutteli. :)

Lukaisin useammankin reseptin läpi ja huomasin, että tätä(kin) voi tehdä varmaan yhtä monella tavalla kuin on tekijöitäkin. Useampaa eri ohjetta yhdistämällä tein tällaisen oman versioni, joka osoittautui todella maukkaaksi, mutta silti varmasti kokeilen pian muitakin valmistustapoja. Kesäkurpitsaa voi tähän kastikkeeseen hyödyntää raakana, paistettuna tai keitettynä niin kuin itse tein, ja pinjansiementen tilalla voi olla manteleita ja/tai pistaaseja ja parmesaanin sijaan voi käyttää pecorinoa, jos se sattuu enemmän miellyttämään. Lisäksi voi käyttää tuoreita yrttejä, vaikka basilikaa tai minttua.

Tämän kastikkeen jälkimaku muistutti jollain tavalla artisokkaa, joten artisokkien ystäville erityisesti suosittelen. :)

Valmistus on helppo ja nopea (siinä ajassa ehtii tehdä, kunnes pasta on keitetty), joten sopii hyvin arkiruuaksikin. Itse tein tämän sauvavatkaimella, mutta suosittelen monitoimikonetta tai vastaavaa, jos sellainen on käytössäsi, koska sauvavatkaimella sain aika lailla keittiötä sotkettua.

Ainekset (kahdelle)

2 pientä kesäkurpitsaa
kourallinen pinjansiemeniä
kourallinen raastettua parmesaania
loraus oliiviöljyä
suolaa maun mukaan

Valmistus

Paloittele kesäkurpitsat ja keitä ne pehmeiksi. Poista vedestä ja laita kulhoon. Lisää joukkoon parmesaani, pinjansiemenet, oliiviöljy ja suola ja soseuta. Tarjoile pastan kanssa siihen sekoitettuna. Itse käytin fusilloneja, eli suuria fusilleja, mutta mikä vaan pasta käy, myös pitkä tai sileä. Toki jos tykkää runsaskastikkeisesta pastasta ja haluaa maun erottuvan selvästi, kannattaa valita hyvin "uurteista" pasta, juuri nuo fusillit esimerkiksi ovat hyviä. Annoksen päälle voi vielä ripotella maun mukaan parmesaania.

Pasta e ceci al rosmarino - pastaa ja kikherneitä rosmariinilla maustettuna

Lupasin lisää palkokasvireseptejä, ja tässä tulee tällainen oivasti talveen sopiva resepti kikherneiden ystäville. :)

Kuva ei ole kovin hyvä, eikä tämä ruoka muutenkaan ehkä ole mikään esteettisyyden riemuvoitto, mutta maku korvaa muut puutteet. :) Terveellinen ja edullinen ruoka, joka kannattaa ehdottomasti lisätä arkiruokavalikoimiin. Halusini käyttää ditalini-pastaa, mutten löytänyt sitä, joten päädyin ihan perusmakaroniin, joka on samaa kokoluokkaa. Toki muutkin pastalajit käyvät, mutta kannattaa suosia pieniä kuvioita, ne sopivat parhaiten. Itse käytin tällä kertaa täysjyväpastaa, jotta sain ruuasta entistäkin terveellisemmän. Sellainen huomio vielä, että kannattaa ehdottomasti käyttää tuoretta rosmariinia - ero kuivattuun on huikea! Juuri tuore rosmariini on tässä tapauksessa ihanan ominaisaromin ja -maun jujuna.

Ainekset kahdelle

200 g pastaa

1 tölkki kikherneitä

1 valkosipulin kynsi

1 tuore chili (tai ripaus chilijauhetta)

muutama tuore rosmariinin "neulanen"

oliiviöljyä

suolaa

Valmistus

Laita suolattu vesi kiehumaan pastalle ja laita sillä välin öljyä kuumenemaan pannulle. Lisää kuorittu valkosipulinkynsi ja kokonainen chili ja rosmariini. Kun ne ovat saaneet aavistuksen väriä, lisää valutetut kikherneet ja anna paistua hetki. Soseuta puolet kikherneistä sauvasekoittimella tai haarukalla. Lisää pannuun kuumaa vettä niin, että vielä kokonaiset kikherneet peittyvät juuri ja juuri. Lisää suola, ja anna keittyä kokoon muutama minuutti. Poista chili ja valkosipulinkynsi. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan, lisää se kikherneseoksen joukkoon pannulle ja sekoita. Tee annokset ja raasta makusi mukaan päälle parmesaania.