Acquasale (sananmukaisesti "vesisuola") on apulialainen resepti, ainakin tämä omani - olen sen paikan päällä paikalliselta, iäkkäältä rouvalta oppinut (acquasale kuuluu tosin ainakin myös Campanian maakunnan Cilento -nimisen alueen ruokaperinteeseen, mutta siellä sitä valmistetaan käsittääkseni hiukan eri tavalla). Apulia (italiaksi Puglia) on eteläiseen Italiaan kuuluva maakunta, joka käsittää saappaan koron aina kannukseen saakka, sen mukaan lukien. Apulialainen keittiö on hyvin välimerellinen: kalaa ja mereneläviä käytetään runsaasti (sen voi helposti kuvitella katsomalla kartasta, kuinka pitkä rantaviiva maakunnalla on) ja tämän lisäksi erilaisia kasviksia hyödynnetään hyvin paljon ja monipuolisesti. Esimerkiksi tyypilliset välimerelliset kesäkurpitsa, paprika ja munakoiso ovat loistavasti edustettuina. Lisäksi alueella viljellään runsaasti mitä maukkaimpia, kuumassa auringossa kypsyneitä hedelmiä - kesällä persikka-aikaan sinne on mahtavaa osuttaa matkansa, sillä siellä persikat ovat aivan ihanan makeita, valtavan suuria ja intensiivisen värisiä ja tuoksuisia.
Runsas kasvisten (ja hedelmien!) käyttö toki ilahduttaa minua kasvissyöjänä suuresti - niinkin paljon, että jos olisi pakko valita Italian alueellisista keittiöistä, valitsisin suosikikseni napolilaisen keittiön ohella juuri tämän apulialaisen. (Hmm...tässä kohtaa minun ehkä olisi kuulunut vetää hieman kotiin päin ja mainita entisen kotimaakuntani Umbrian keittiö, joka sekin on yksinkertaisuudessaan ja rustiikkisuudessaan aivan loistava, mutta varsin lihaisa, joten se tippuu omalla listallani kolmoseksi tästä syystä.)
Acquasale on ehdottoman hyvä esimerkki cucina povera:sta, köyhästä keittiöstä, joka pyrkii viimeisen päälle hyödyntämään kaikki syötäväksi kelpaava, ja jolle tunnusomaista on maukkaiden, mutta yksinkertaisten ruokien valmistus vähistä perusraaka-aineista.
Acquasalea voi tarjoilla yksinkertaisella illallisella niin, että pöytään katetaan myös vaikka juustoja, leikkeleitä tai salamia ja vastaavia lihatuotteita ja kasviksia eri muodoissaan, erittäin tyypillisesti (oliiviöljyyn) säilöttynä. Lisäksi lasi punaviiniä ja jälkiruuaksi kauden hedelmiä - ihana, todella yksinkertainen illallinen on siinä. :) Todellakin hyvin kesäinen kattaus, mutta saattaa se näin pimeyden keskellekin sopia, jos haluaa viettää hetken välimerellisissä tunnelmissa Suomen kaamoksesta pikku breikin ottaen. ;)
Ainekset
kuivunutta vaaleaa leipää
oliiviöljyä
suolaa
kuivattua oreganoa
kirsikkatomaatteja (tai muita pikkutomaatteja)
Valmistus
Paloittele leipä suurehkoiksi paloiksi ja käytä nopeasti jokaista palaa vedessä kraanan alla. (Huom! Tämä todella tarkoittaa nopeaa, tarkoitus ei ole jäädä huljuttelemaan leipää, koska aivan vetiseksi mössöksi ruuan ei ole tarkoitus mennä.) Laita palaset lautaselle, ripottele päälle oreganoa ja suolaa ja lisää puolitetut kirsikkatomaatit. Lorauta lopuksi päälle reilulla kädellä oliiviöljyä ja tarjoile vihannesten, juustojen ja lihojen kera.
Nautiskelin sunnuntai-illan kunniaksi acquasalea mozzarellan, säilöttyjen artisokkien ja maustettujen oliivien kera.
P.S. Jos kaipaat acquasaleen hieman enemmän väriä ja makua, siihen on mahdollisuus lisätä päälle ohuita, tuoreita punasipulisuikaleita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti