Pasta con panna e zucchine (pastaa kermaisessa kesäkurpitsakastikkeessa)

Tässä taas yksi italialaisen keittiön klassikoista, jota rupesi yhtäkkiä niin tekemään mieli, että pakkohan sitä oli jo heti tänä illalla saada. :D Onneksi satuin kaupasta löytämään sopivan pienen ja maukkaan oloisia kesäkurpitsoja, ettei tarvinnut vallan jättää toiseen kertaan.

Ainekset kahdelle

200 g pastaa (tällä kertaa käytin rigatoneja, mutta pennet, fusillit ja farfallet ym. käyvät aivan yhtä hyvin)
2 pientä kesäkurpitsaa
n.1 dl kermaa tai mieluummin creme fraîchea (joka mielestäni korvaa italialaisen kerman paremmin)
1 valkosipulin kynsi
oliiviöljyä
nokare voita
suolaa
pippuria
(raastettua parmesaania pinnalle)

Valmistus

Laita suolattua vettä kiehumaan pastalle. Laita sillä välin aika reilusti oliiviöljyä kuumenemaan pannulle ja paloittele kesäkurpitsat valitsemallasi tavalla: pyörylöiksi, viipaleiksi tai pitkulaisiksi paloiksi (jos päädyt käyttämään spaghettia tai muuta pitkää pastaa, jälkimmäinen on mielestäni sopivin vaihtoehto). Lisää pannulle nokare voita ja anna sulaa. Kuori valkosipulin kynsi ja anna sen paistua pannulla, kunnes se on saanut hieman väriä. Lisää kesäkurpitsat ja paista ne pehmeiksi. Sekoita joukkoon suola ja pippuri. Tällä välin keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja siivilöi. Lisää pannulle kesäkurpitsan joukkoon ja sekoita miedolla lämmöllä hiukan aikaa. Lisää kerma/creme fraîche ja sekoita vielä vähän aikaa. Tee annokset ja halutessasi raasta päälle parmesaania.

Tästä, niinkuin varmaan kaikista maailman klassikkoruuista on varmaan niin monta eri versiota, kuin on tekijöitäkin. Itse olen tottunut tekemään tämän ruuan näin, mutta kokeilemalla löydät itsellesi mieluisimman ja maukkaimma valmistustavan. Esimerkiksi valkosipuli ei ole välttämätön, tai tavallista, aivan hienoksi pilkottua sipuliakin voi laittaa sen sijaan tai sitten ei kumpaakaan. Rasvana voi käyttää pelkkää oliiviöljyä tai pelkkää voita tai näiden sekoitusta, niinkuin itse teen. Ja kuiten mainuttu, kesäkurpitsan pilkkomisessa ja pastamallin valinnassa tyyli vapaa. :)

Risotto di patate al rosmarino - Rosmariinin makuinen perunarisotto

Aina vain kylmenevät ilmat houkuttelevat höyryävien risottopatojen äärelle ja tämän päivänä vilpoisasta kelistä johtuen avasinkin talviruokien sesongin. :D Risottoa olin jo ehtinyt suunnitellakin täksi illaksi, mutta ihan muunlaista sellaista. Tänään kuitenkin ulkoillessa tuli sen verran vilu, että sillä reissulla mieleeni muistui tällainen ihana talviruoka, perunarisotto, joka on kyllä niin tuhtia ruokaa, ettei lämpimillä ilmoilla tule mieleenkään sitä valmistaa. :D

Kotiin päästyäni ryhdyin tuumasta toimeen, ja lopputulos oli tällainen:

 

 

Kuva ei tee oikeutta tälle herkulle (johtuen epäilemättä myös kuvan laadusta), koska kieltämättä kyseinen ruoka on ehkä ulkonäöltään hieman tylsä ja aneemisen värinen, mutta antakaa sille mahdollisuus (vaikka peruna risotossa kuinka arveluttaisikin) - tämä on omasta mielestäni aivan risottojen kärkeä, ellei suorastaan suosikkini, jos vain yhden ainoan saisi mainita. :) Maku on samaan aikaan mehevän aromikas ja hienostuneen lempeä.

 

Yleensä käytän risoton valmistukseen rasvana oliiviöljyä niinkuin suosin sitä muussakin ruuanlaitossa, muttä tähän risottoon kannattaa kyllä laittaa nokare voitakin oliiviöljyn lisäksi - sen lisääminen sopii oivasti tähän kermaisen (vaikkei reseptissä kermaa käytetäkään) pehmeään makuun, mutta ihan vaan nokare todella riittää. :)

Ainekset kahdelle

1,5 dl risottoriisiä (esim. carnaroli)
1 keskikokoista perunaa
rosmariinia (mieluiten tuoretta)
1 litra kasvislientä
nokare voita
oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
suolaa
pippuria
(parmesaania päälle raastettavaksi)

Valmistus

Laita pannulle oliiviöljyä ja nokare voita kuumenemaan. Sillä välin kuori perunat ja leikkaa ne ohuiksi siivuiksi Laita kuorittu valkosipulinkynsi saamaan hieman väriä pannulle. Lisää peruna ja rosmariini ja kypsennä hiukan aikaa (kunnes perunakin saa hieman väriä) sekoitellen. Kaada pannuun osa kiehuvan kuumasta kasvisliemestä ja sekoita. Jatka sekoittamista, kunnes lähes kaikki neste on haihtunut, jolloin sitä tulee lisätä. Jatka näin (koko ajan sekoittaen!), kunnes kaikki neste on käytetty. Älä kuitenkaan keitä risottoa aivan kuivaksi, se saa jäädä varsin löysäksi. Tässä vaiheessa peruinoiden pitäisi olla aivan kunnolla pehmeitä. Jos näin ei ole, lisää vielä nestettä ja jatka keittämistä ja sekoittelua, kunnes perunat ovat aivan kypsiä. Poista valkosipulinkynsi, anna vetäytyä muutama minuutti ja tarjoile. Raasta halutessasi päälle parmesaania.

Frittata di spinaci - pinaattimunakas

Niinkuin eilen jo ennakoin, tänäänkin ruoka oli "pikaruokaa" täydestä päivästä ja tiukoista aikatauluista johtuen. Mikäs se maukkaampaa (ja samalla ravitsevampaa) pikaruokaa kuin munakas. Italialainen munakas, frittata, on yleensä ranskalaista serkkuaan paksumpi, eikä sitä omeletin tavoin taiteta kaksinkerroin, mutta se paistetaan molemmin puolin. Munakas sopii secondoksi eli pääruuaksi, mutta hyvin myös piatto unicoksi eli ainoaksi ruokalajiksi. Antipastoksikin (tai aperitiiville) se sopii pieniksi siivuiksi leikattuna. Oivaa ruokaa myös patongin tai sämpylän täytteeksi ja voidaan tarjota sekä kylmänä että kuumana. :)

Tällä kertaa tein munakkaan pinaatista, kun sitä sattui valmiina kotona olemaan, mutta seuraava munakas-idea on jo mielessä, saas nähdä koska sen toteutan. ;)

Ainekset

5 kananmunaa
100-150 g keitettyä pinaattia
2-3 rkl raastettua parmesaania
oliiviöljyä
suolaa
pippuria

Valmistus

Laita reiluhkosti oliiviöljyä kuumenemaan pannulle. Vatkaa sillä välin munat kulhossa. Lisää keitetty pinaatti, parmesaaniraaste, suola ja pippuri ja sekoita. Kaada pannulle, kun se on kunnolla lämminnyt. Peitä kannella ja kypsennä miedolla lämmöllä. Aivan kypsennyksen loppuvaiheessa käännä kannen avulla toisin päin ja paista, kunnes toinenkin puoli on kunnolla kypsä ja saanut väriä.

Ylijäämäpasta hyötykäyttöön osa 1: spaghetti al forno (spaghettia uunissa)

Eilisessä postauksessa ehdinkin jo mainita, ettei ole ollenkaan huono asia, jos pastaa tuleekin keitettyä turhan reilusti, päin vastoin. :) Sitähän voi jopa tarkoituksellisesti keittää vaikka tupla-annoksen, jotta pääsee nautiskelemaan ihanista jämä-resepteistä. :D Itsellä oli tänään sellainen päivä, että jouduin turvautumaan tiiviiden aikataulujen vuoksi todella yksinkertaiseen ruuanlaittoon, ja olin ennakoinut sen jo eilen tekemällä spaghetti al pomodoroa tuplamäärän. Katso ohje täältä, laita tämän ohjeen lopputulos uunivuokaan, päälle mozzarellaa (tai muuta juustoa, esim. parmesaania tai sekä että) ja halutessasi basilikaa (niin saat kivan tricolore-pastan eli Italian lipun värit pastaan) ja paista uunissa 200 asteessa, kunnes juusto on ainakin sulanut mutta mielellään myös vähän väriä saanut - tämä takaa sen, että spaghetitkin alkavat jo olla paikka paikoin hieman croccanti eli ihanan rapeita. :)

Näin helposti tuli valmista, ja yleensä maistuu sekä lapsille että aikuisille tällainen spaghettivuoka. ;) Buon appetito!

 

 

P.S. Huomenna on myös vähän kiireinen päivä luvassa, mutta ruoka on jo valmiiksi mietittynä...tervetuloa takaisin vilkaisemaan, mitä silloin olen valmistanut! :)

Spaghetti al pomodoro - spaghettia tomaattikastikkeessa

Tämä resepti on todellinen italialaisen keittiön klassikkojen klassikko - ruoka, jota varmaan lähes jokaisessa italialaisessa perheessä syödään todella ahkeraan (kenties jopa useamman kerran viikossa) ja yksinkertaisuudestaan huolimatta - tai juuri sen ansiosta - sen on todella hyvää silloin kun se on hyvää. :) Ja tämäkin, kuten niin moni muukin italialainen ruoka, on vähistä, yksinkertaisista perusaineksista tehty, joten edullista tämä herkku on myös ja nopeudessaan ja vaivattumuudessaan oivaa ruokaa niin kiireisille opiskelijoille kuin perheenemännillekin. :) Itse ainakin opiskeluaikoina turvauduin tähän rakkaaseen, tuttuun ruokaan monet kerrat: jos jääkaapissa ei aineksia paljon muuhun ollut tai ei ollut tenttikauden puristuksissa aikaa kokkailla mitään sen ihmeempää. Ja kyllä tämä kieltämättä myös opiskelijan kukkarolleni passasi loistavasti. :D

Ainekset (kastike riittää 2-3  henkilölle riippuen siitä, kuinka tomaattista pastaa haluaa)

spaghettia tai muuta pastaa (lyhyt pasta, esim. pennet, sopii myös loistavasti)
purkillinen tomaattimurskaa (tai paseerattua tomaattia; itse käytän tomaattimurskaa, mutta valitsen hienon, "ohuen" version, koska en pidä kovin suurista tomaatin palasista; mieluiten käytän suomalaisissakin marketeissa myytävää ParmaSole -merkkiä)
1/2 keskikokoisesta sipulista
oliiviöljyä
suolaa
sokeria
muutamia tuoreita basilikan lehtiä
parmesaania

Valmistus

Hienonna sipuli oikein pieneksi sillä välin kun kuumennat runsaskätisen lorauksen oliiviöljyä pannulla. Muista myös laittaa suolattu vesi kiehumaan spaghetille. Kuullota sipuli ihanan pehmeäksi miedolla lämmöllä ja lisää tomaattimurska. Pienennä lämpöä entisestään. Sekoita joukkoon suolaa maun mukaan, muutamia basilikan lehtiä ja ripaus suolaa ja jätä keittymään kokoon 10-15 minuutiksi. Keitä sillä välin spaghetti pakkauksen ohjeen mukaan. Siivilöi pasta ja kaada se tomaattikastikkeen joukkoon pannulle ja sekoita. Tee annokset ja raasta päälle parmesaania (myös grana padano käy ja pecorinoakin käytetään Italiassa alueesta riippuen paljonkin) ja koristele halutessasi basilikan lehdillä.

 

 

P.S. Sipuli ja basilika kastikkeessa eivät ole välttämättömiä, ilmankin pärjää loistavasti. Sokeria kannattaa oikeasti laittaa, mutta ei toki liikaa, sillä se taittaa tomaatin liiallisen happamuuden.

P.P.S. Tuntuuko spaghetin oikean määrän arvioiminen vaikealta? Spaghetin annostelija (dosaspaghetti) on oiva apuväline, mutta ei haittaa jos sellaista ei ole: keitä reilu annos, sillä ylijäämäspaghetille löytyy kyllä erinomaisia kierrätystapoja. :D

Muffin salati alla zucca e parmigiano - suolaiset kurpitsa-parmesaani -muffinssit

Muffinssit eivät ole alkuunkaan mitään tyypillistä italialaista ruokaa, mutta nämä syksyisen kurpitsaiset muffinssit pääsivät mukaan blogiin, koska löysin reseptin eräästä italialaisesta ruokalehdestä (La cucina italiana, marraskuun numero), joten sikäli resepti (jota tosin aavistuksen verran muokkasin) on kuin onkin italialainen ja toisaalta ainekset ja sitä kautta makumaailma ovat hyvinkin italialaisia. :) Näitä kun söin, mieleen tuli aivan eräs umbrialainen pääsiäiserikoisuus (aivan ihanainen torta al formaggio, mutta siitä lisää, kun pääsiäinen koittaa :D) vaikkei tässä jälkimmäisessä kurpitsaa olekaan. :)

Ainekset

400 g kurpitsaa (kuorittua)
3 dl vehnäjauhoja
1 dl maitoa
1 dl oliiviöljyä
100g raastettua parmesaania
1 rkl leivinjauhetta
4 kananmunaa
kurpitsansiemeniä
suolaa
pippuria

Valmistus

Leikkaa kurpitsa kuutioiksi ja paista uunissa 160 asteessa noin 30 minuuttia. Kun kurpitsa on kypsää, siirrä se taikinakulhoon ja soseuta sauvavatkaimella. Lisää kananmunat ja sekoita huolella. Kurpitsansiemeniä lukuunottamatta lisää loputkin ainekset ja sekoita hyvin. Jaa taikina muffinssivuokiin (tästä tulee n. 12-16 vuokien koosta riippuen) ja koristele kurpitsansiemenillä. Paista uunissa 170 asteessa noin 45 minuuttia. Anna jäähtyä ja tarjoile, mielelläänä muutaman tunnin sisällä valmistuksesta.

Lasagne-lauantai osa 2: lasagne con zucchine (kesäkurpitsalasagne)

Kaksi pettämätöntä: lasagne ja kesäkurpitsa. Lasagne on oikeaa luottoruokaa: se maistuu yleensä kaikille ja sen voi esimerkiksi vieraille tehdä jo vaikka edellisenä päivänä, sillä se ei lainkaan kärsi yön yli jääkaapissa odottelusta eikä uudelleen lämmittämisestä.

Kesäkurpitsaa taas käytän itsepintaisesti ympäri vuoden (jos vain satun hyviä löytämään, eli pieniä ja kiinteitä, ei nahkeita tai osumia saaneita), vaikka nimi kovasti yhteen tiettyyn vuodenaikaan viittakin. ;) Se on itsessään mauton, mutta sopii loistavasti monenlaisiin ruokiin: risottoon, pizzaan, pastakastikkeisiin, vartaisiin, keittoihin, täytettäväksi ja juuri tähän nimenomaiseen lasagneen.

Tajusin juuri, että kahdella lempiruoallani, pizzalla ja lasagnella, on paljonkin yhteistä: molemmat voivat olla joko rossa tai bianca eli punaista tai valkoista ja täytteeksi sopivat samankaltaiset jutut eli oikeastaan melkein mikä vain. ;) Todellakin, miti da sfatare eli myyttejä murrettavaksi: lasagne voi siis hyvinkin olla valkoinen, jolloin se ei sisällä lainkaan tomaattikastiketta ja toisaalta suomalaisten parhaiten tuntema lasagne al ragù eli se perinteinen jauhelihalasagne ei alkuunkaan ole ainoa olemassa oleva lasagne. :)

Kuten pizzoissakin, olen lasagneissakin ollut viime aikoina mieltynyt valkoiseen versioon, ja varsinkin kesäkurpitsalasagne on valkoisena aivan ehdoton: tomaatti tuntuu peittävän kesäkurpitsan hentoa makua.

Mutta nyt itse reseptiin. :)

Ainekset neljälle:

Litrasta maitoa tehty bechamel-kastike
4 pienehköä kesäkurpitsaa
oliiviöljyä
suolaa
lasagnelevyjä
250 g mozzarellaa
50 g raastettua parmesaania

Valmistus

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Viipaloi sillä välin kesäkurpitsat ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle. Valele oliiviöljyllä ja ripottele päälle suolaa.

 

Paista uunissa, kunnes viipaleet ovat pehmeitä ja saaneet hieman väriä.

Kokoa lasagne: laita uunivuoan pohjalle kerros bechamel-kastiketta ja sen päälle osa kesäkurpitsoista. Peitä lasagnelevyillä. Jatka näin kerrosten tekemistä, kunnes ainekset ovat loppu. Laita kaiken päälle hienonnettu mozzarella ja raastettu parmesaani.

 

 

 Paista uunissa n.35 minuuttia. Anna tekeytyä huoneenlämmössä noin 10 minuuttia ennen tarjoilua.