Risotto alla barbabietola e caprino - punajuuri-vuohenjuusto -risotto

Viime aikojen onnistuneimpien reseptien joukossa on ehdottomasti tämä, jonka kehittelin punajuuren ja vuohenjuuston ihastuttavan liiton pohjalta. Maku on syvä ja mehevä ja mielestäni juhlavakin, joten miksipä tätä reseptiä ei voisi hyödyntää joulunajan tarjoiluja suunnitellessa, jos ajatus kinkun ja laatikon syömisestä monta päivää putkeen ei innosta? Plussaa tämä ihastuttava risotto saa myös punajuuren antamasta väristä, joka juuston joukkoon sekoittamisen jälkeen muuttuu hempeän vaaleanpunaiseksi. :) 

Helppouden ja nopeuden vuoksi päädyin käyttämään valmiiksi kypsennettyjä punajuuria, mutta toki raa'atkin käyvät. Silloin punajuuri on varmastikin paras raastaa tai ennen käyttöä itse kypsentää keittämällä tai uunissa suolapedillä.

En osaa sanoa, onko italialaista vuohenjuustoa Suomessa jostakin saatavilla; itse en ole moiseen törmännyt. Itse käytin ranskalaista hunajalla maustettua Soignon Merci Chef -vuohenjuustoa, joka toimi hyvin: punajuurten ja hunajan tuoma makeus sopi loistavasti yhteen juuston suolaisuuden kanssa. 

Ainekset

1,5 risottoriisiä 

2 keskikokoista (esikeitettyä) punajuurta kuutioiksi pilkottuna

1 pieni (salotti)sipuli

125 g vuohenjuustoa

nokare voita

ekstraneitsytoliiviöljyä

n. 1 l kuumaa kasvislientä

n. 1/2 lasia punaviiniä

mustapippuria

tuoretta timjamia

(lisäksi koristeluun tuoretta timjamia tai rosmariinia)

Hienonna sipuli ja kuumenna sillä välin pannussa nokare voita ja muutama muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä. Kuullota sipuli ja lisää punajuuri ja riisi. Paista sekoitellen n. minuutin ajan ja lisää viini. Anna viinin haihtua lähes kokonaan koko ajan sekoitellen ja lisää timjami. Ala lisätä kasvislientä edelleen koko ajan sekoitellen kauhallinen kerrallaan niin, että lisäät uutta, kun vanha on lähes kokonaan imeytynyt. Jatka näin, kunnes kasvisliemi on käytetty; huomio kuitenkin, että risoton on tarkoitus jäädä löysäksi. Mausta mustapippurilla ja sekoita joukkoon vuohenjuusto. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Valmista annokset, koristele tuoreilla yrteillä ja tarjoile välittömästi. 

Naapurin mammojen herkkua: pappa al pomodoro - toscanalainen leipäkeitto

Vihdoin sain aikaiseksi, eikä jäänyt vain meinaamiseksi: tein (ja söin!) elämäni ensimmäisen kerran pappa al pomodoroa eli tomaattivelliä, toscanalaisten versiota leipäkeitosta.

Italialaiset ovat mestareita käyttämään hyödykseen kaikki mahdolliset syötäväksi kelpaavat raaka-aineet ja tähteetkin periaatteella mitään ei heitetä pois ja kaikenkukkuraksi vieläpä loihtimaan niistä usein vähällä vaivalla pökerryttävän suloisia herkkuja.

Kuivettuneen leivän "kierrättämiselle" olen jo aiemmin tässä blogissa antanut muutaman reseptin (monella maakunnalla on oma tapansa) ja tässäpä vielä yksi,

Toscanalaiset siis tekevät leivänkannikoistaan eräänlaista velliä tai puuroa ja sanottava on, että tämä osoittautui todella loistavaksi tavaksi hyödyntää vanha (paperipussi)leipä - yhdellä sanalla voisi kuitata tämän illan kokeilun: maistui! Maun lisäksi viehätti sykähdyttävä onnen tunne ja lämmin olo, jonka keiton syöminen sai aikaan - todellista hyvän mielen ruokaa, joka sopii näin myrskyisten ja sateisten päivien aikaan loistavasti lämmittämään mieltäkin. :)

Jännä juttu, että olen vuosia asunut Toscanan naapurissa Umbriassa ja silti söin tätä tomaattipuuroa ensimmäisen kerran Suomessa, kotonani täällä Turussa ja itseni valmistamana. Umbrian puolella, vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Toscanasta en siis koskaan ole tähän törmännyt, eli umbrialaiseen keittiöön tämä ei siis ilmeisesti ole levinnyt.

Olen toki jo kauan tiennyt tämän ruuan olemassaolosta, mutta jostain syystä - vaikka raaka-aineet löytyvät kotoa jo valmiiksi lähes aina - en ole ryhtynyt tuumasta toimeen, vaikka resepti on kutkuttanut. Olisi kannattanut saada aikaiseksi aiemminkin, kokemus oli loistava ja tulen varmasti tekemään uudemman kerrankin.

Ainekset

kovettunutta (toscanalaista eli suolatonta) leipää

1 tölkki tomaattimurskaa 

2 valkosipulinkynttä

lasillinen kasvislientä

suolaa 

pippuria
(ripaus sokeria)

tuoretta basilikaa (hienonnettuna)

ekstraneitsytoliiviöljyä

(parmesaaniraastetta pinnalle)

Valmistus

Hiero leipäviipalasiin tuoretta valkosipulinkynttä ja asettele ne korkeareunaisen pannun pohjalle. Kaada päälle reiluhkosti oliiviöljyä ja tomaattimurska. Lisää loput ainekset (muista jättää joitakin basilikan lehtiä annosten koristeluun) ja kypsytä miedolla lämmöllä n. 20 min välillä sekoitellen. Tee annokset ja koristele ne basilikan lehdillä ja halutessasi raasta päälle parmesaania. Tarjoile lämpimänä tai kesällä huoneenlämpöisenä.

P.S. Resepti osoittautui sen verran helpoksi ja nopeaksi, että jo edullisuutensakin puolesta kannattaa ehdottomasti harkita sen liittämistä omaan arkiruokarepertuaariinsa. :) 

Pasta alla salsa tartufata - pastaa tryffelikastikkeessa

Rakastan tryffeliä ja se oli ennen minulle lähiruokaa parhaimmillaan, sillä mustaa tryffeliä kasvaa entisillä kotiseuduillani Umbriassa, jossa siitä tehdään taivaallisia herkkuja, vaikka umbrialainen keittiö pääsääntöisesti onkin ns. köyhä keittiö. :)

Turhan harvoinhan tätä herkkua vaan tulee käytettyä - kallis hinta on luonnollisestikin rajoittava tekijä ja täällä Suomessa lisäksi se, että sitä ei aivan joka kaupassa ole.

Jos tryffeli raaka-aineena kiinnostaa, huono uutinen on se, että kokonaisen tryffelin kilohinta on noin tonnin paikkeilla, hieman reilu. Hyvä uutinen sen sijaan on se, että tryffeli on niin voimakas aromiltaan, että kiloittain sitä ei suinkaan tarvitse ostaa, vaan niin pieni määrä riittää, että edes silloin tällöin tryffeliä on varmasti mahdollista useimpien ruoanlaitossaan käyttää.

Hyvä on myös tietää, että on olemassa huokeampiakin vaihtoehtoja, kuin kokonainen tryffeli. Itse käytän tryffelin makua halutessania salsa tartufata:a, ns. "tryffelöityä" kastiketta, jossa tryffeliin on sekoitettu jonkin verran muita sieniä. Se on lompakolle paljon ystävällisempi vaihtoehto ja itse ainakin suoraan sanottuna jopa pidän siitä enemmän (kokonaisen tryffelin koostumus ei itseäni miellytyä kovin paljon ja vielä vähemmän miellyttää tietenkin se kilohinta...).

Italiassa salsa tartufataa sai helposti useimmista ruokakaupoista (ainakin kotiseudullani Umbriassa), Suomessa sen sijaan en muista sitä nähneeni Turussa ainakaan muuaalla, kuin Stockmannilla, jossa muuten on kokonaisiakin tryffeleitä myynnissä.

Ennen reseptiin siirtymistä muistutukseksi vielä, että tryffelin hienostunut maku kannattaa päästää oikeuksiinsa käyttämällä sitä riittävän yksinkertaisissa resepteissä, joissa on vain vähän muita raaka-aineita, jotka eivät varasta tryffelin roolia pääosan esittäjänä. ;)

Ainekset

250 g pastaa (itse valitsin casarecce -pastaa)

2 reilua rkl salsa tartufataa

n. 1 dl italialaista ruokakermaa (tai mascarponea tai smetanaa)

suolaa

(tuoretta persiljaa koristeeksi)

(raastettua parmesaania annosten päälle)

Valmistus

Laita suolattu vesi kiehumaan pastalle. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan, ota hieman keitinvettä talteen. Kaada pasta lävikköön ja sieltä valutettuna takaisin kattilaan. Lisää sekaan tryffelikastike ja kerma ja sekoita (levyn ei tarvitse enää olla päällä mutta sen pitää olla vielä kuuma). Lisää tarvittaessa joukkoon pastan keitinvettä. Tarkasta maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Tee annokset ja koristele ne halutessasi tuoreella persiljalla. Jos haluat, voit vielä lisätä annosten päälle parmesaania raasteena.

NAUTINNOLLISIA HETKIÄ TRYFFELIN PARISSA! :)

Sienien siniverinen: tagliatelle ai funghi porcini - tagliatellea ja herkkutatteja

Italialaiset ovat hulluna herkkutatteihin ja niin olen minäkin. Suomesta niiden käsiinsä saaminen ei jännä kyllä ole niinkään itsestäänselvää - jos ei harrasta sienestystä -, mutta Italiassa niitä sen sijaan on helppo löytää. Kun on niiden aika, herkkutatteja saa tuoreina ihan tavallisista ruokakaupoista ja muulloinkin pienistäkin kaupoista kuivattuna ja pakasteena. 

Olin aivan innosta pökerryksissä jokin aika sitten kun sattumalta huomasin, että ainakin tällä hetkellä Lidl:issä Deluxe -merkin valikoimiin kuuluvat sekä pakastetut että kuivatut herkkutatit! Kerrassaan loistava juttu, niitä olen todella kaivannut ja ainoaksi ongelmaksi jäi ratkoa, mitä pitkään kaipaamistani herkkutattiruuista tekisin ensimmäisenä. Kaikki ovat mahtavia, herkkutatti kruunaa ruuan kuin ruuan - niin risoton kuin pastatkin ja monet muut. 

Viime aikoina olen suorastaan himoinnut risottoja, mutta siitä huolimatta ensimmäiseksi pitkän tauon jälkeiseksi herkkutattiruuaksi valikoitui helppo ja nopea tagliatelle ai funghi porcini ja voi sitä satumaista ihanuutta - tällaista voisi syödä vaikka joka päivä! :)

Käytin tällä kertaa pakasteherkkutatteja koska ne ovat niin vaivattomia (ja kaiken kukkuraksi valmiiksi kuutioituja, joten ne tarvitsee vain sulattaa), mutta myös kuivatut käyvät yhtä hyvin - varaa vain aikaa liottamiselle  - ja itsestään selvästi tuoreetkaan eivät ole huono vaihtoehto, jos niitä on saatavilla. ;) Tämän vuoden osalta taitaa tosin olla myöhäistä sen suhteen. 

tagliatellea (tai muuta nauhapastaa)

herkkutatteja (tuoreita, pakastettuja tai kuivattuja riippuen, mitä on saatavilla)

suolaa

italialaista ruokakermaa  (tai creme fraichea tai mascarponea)

mustapippuria

pari valkosipulinkynttä

ekstraneitsytoliiviöljyä

voita

tuoretta persiljaa

Laita suolattu vesi pastalle kiehumaan mahdollisimman suureen kattilaan. Valmista sillä aikaa sienet (jos käytät pakaste herkkutatteja huomioi, että niiden pitää tässä vaiheessa olla sulia): laita pannulle kuumenemaan oliiviöljyä ja voita ja kuullota siinä valkosipulinkynnet. Lisää sienet ja persilja ja paista sekoitellen, kunnes sienet ovat kypsiä, mutta eivät kuivia. Poista valkosipulinkynnet, mausta suolalla ja mustapippurilla.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan, muista ottaa keitinvettä talteen ennen kuin siivilöit pastan. Kaada pasta sienien sekaan pannulle ja pidä liedellä, joka saa olla jo pois päältä mutta jonka pitää olla vielä kuuma. Lisää kerma ja hieman pastan keitinvettä ja sekoita.

Tee annokset ja koristele tuoreella persiljalla.

BUON APPETITO!! :)

Gnocchi di patate con stracchino e rucola - perunagnoccheja stracchino-tuorejuuston ja rucolan kera

Rakastan perunagnoccheja, mutta koska ne ovat varsin aikaavieviä valmistettavia, ostan ne mielellään valmiina.

Ilahduttavaa on, että näitä ihania perunapalleroita saa nykyään Suomestakin, ainakin täältä.

Tavallisimmin valitsen perunagnocchien kyytipojaksi pestoa, mutta jokin aika sitten kokeilin erikoisempaa "kastiketta", stracchino-tuorejuustoa (jota olen varta vasten tilannut kaupasta, johon edellä mainittu linkki johtaa - muuten en ole ollenkaan varma, onko sitä Suomesta saatavilla) ja rucolaa. Tämä stracchinon ja rucolan yhdistelmä toimii loistavasti piadina-leipäsissä ja myöskin paistamattomana pizzan päällä ja nyt tiedän, että toimii se erinomaisesti gnocchienkin kanssa. :)

Lopputulos on melko tuhti mutta aivan taivaallinen - kannattaa kokeilla!

Ainekset kahdelle

1 pkt perunagnoccheja
1 pkt stracchino-juustoa
rucolaa
nokare voita

Valmistus

Laita suolattu vesi kiehumaan perunagnoccheille. Kun vesi kiehuu, kaada gnocchit sekaan. Kun ne alkavat kellua, ne ovat kypsiä ja pitää välittömästi ottaa pois vedestä, jotteivät ne kypsy liikaa, eli pehme liikaa, jolloin niistä tulee ikävän liisterimäisiä. Varaa siis valmiiksi käden ulottuville lävikkö ja reikäkauha. Sitä mukaa, kun gnocchit nousevat pintaan, siirrä ne kiireesti reikäkauhalla lävikköön. 

Kun kaikki gnocchit ovat lävikössä, kaada vesi pois kattilasta, laita se takaisin vielä kuumalle levylle (joka voi jo tosin olla pois päältä) ja laita sinne kunnon nokare voita. Kun voi on sulanut, lisää joukkoon gnocchit ja sekoita varovasti esim. puulusikalla. Lisää joukkoon myös stracchino ja sekoita huolella mutta varovaisesti, jotta et riko gnoccheja. Revi lopuksi joukkoon tuoretta rucolaa ja sekoita vielä kerran. Tarjoile välittömästi, BUON APPETITO! :)

Risotto al pesto genovese - pestorisotto

Perjantaina olimme koko iltapäivän ulkona lapsukaisen kanssa, vaikka oli todella raaka ilma. Olin suunnitellut illalliseksi jonkin sortin pastaa, mutta kun tulimme sisälle, alkoikin ajatus lämmittävästä risotosta kiehtoa vastustamattomasti. Teki kuitenkin mieli tehdä jotain helppoa, ei huvittanut pestä, pilkkoa ja viipaloida, joten päädyin kokeilemaan hieman erikoisempaa yhdistelmää, jota jo jonkin aikaa oli tehnyt mieleni kokeilla: pestorisottoa.

Onneksi kokeilin, se oli niin taivaallista, että varmasti tulee tehtyä pian uudestaan!

Kaikenlisäksi valmistus on todella nopeaa ja yksinkertaista - varsinkin, jos käyttää valmista pestoa, niin kuin itse päädyin käyttämään.

Ainekset kahdelle 

2,5 dl risottoriisiä (carnaroli tai arborio)
1 l kuumaa kasvislientä
n. 90 g pestoa (esim. purkillinen Lidl:n Nonna Mia -pestoa)
n. 1/3 lasillinen valkoviiniä
1 pieni sipuli
oliiviöljyä
voita
(annosten päälle raastettua parmesaania tai grana padanoa ja koristeeksi basilikan lehtiä)

Valmistus

Hienonna sipuli ja kuumenna sillä aikaa oliiviöljy ja voi pannulla. Kuullota sipuli kevyesti rasvassa ja lisää riisi. Paista n. minuutin ajan koko ajan sekoittaen. Lisää viini ja anna sen haihtua samalla sekoittaen. Lisää pesto ja sekoita huolella joukkoon. Lisää osa kasvisliemestä ja sekoita koko ajan, kunnes neste on lähes haihtunut. Lisää kasvislientä hieman ja jatka samoin, kunnes kaikki kasvisliemi on käytetty. Huom., älä kuitenkaan anna risoton lopussa kuivua, sen on tarkoitus olla notkeaa. 

Ota pannu pois liedeltä, lisää nokare voita ja sekoita se joukkoon. Laita kannen alle tekeytymään n. 5 minuutiksi. Tee annokset, raasta halutesassi päälle parmesaania tai grana padanoa ja koristele basilikan lehdillä. Tarjoile välittömästi. 

Yksinkertainen on parasta: spaghetti aglio olio e peperoncino con pangrattato - valkosipulin ja chilin makuista spaghettia korppujauholla höystettynä

Olen riemuissani: Lidl:issä on taas torstaista saakka ollut italialaisia tuotteita valikoimissa, kuten siellä aina sesonkiluontoisesti on. Aivan ihanaa saada ostaa vähän erikoisempiakin tuotteita päivittäisten ruokaostosten lomassa ja erityisesti tämä kyseinen italialainen tuote on saanut minut haltioitumaan:

Ihana, voimakasarominen, puglialainen ekstraneitsytoliiviöljy  Dop Terra di Bari, tuotettu siis tietyllä, tarkkaan rajatulla alueella Italian saappaan korossa tarkkojen kriteereiden mukaan (jonka ansiosta tuote on siis saanut EU:n tuotemerkinnän dop=denominazione di origine protetta). 

http://www.oliodopterradibari.it/

Suosin kyseisellä alueella tuotettua ekstraneitsytoliiviöljyä Italiassa asuessani, sillä pidän todella voimakkaista oliiviöljyistä, mutta täällä päin maailmaa sen löytyminen ei ole mitenkään itsestäänselvyys. Ilahduinkin aivan valtavasti, kun huomasin, että se nyt ainakin pienen hetken kuuluu Lidl:in valikoimaan ja vieläpä edulliseen hintaan. Suomessa kun vähänkin laadukkaammat oliiviöljyt tapaavat olla todella huiman hintaisia. Siitä syystä käytän täällä arkisessa ruoanlaitossa aika vaatimatonta oliiviöljyä, joka toki on italialaista ja ehdottomasti ekstraneitsytöljyä ja ajaa tarkoituksensa ihan kivasti, mutta ei ole mitenkään erityisen mieltähivelevää.

Kun tilaisuus siis koitti hankkia laadukasta öljyä kohtuuhintaan, päätin ostaa tätä ihanaa Barin tienoon herkkua joitakin pulloja varastoon ja käydä lähipäivinä hakemassa sitä vielä lisääkin - toiveenani, että varastoni ehtyvät vasta, kun uutta on taas saatavilla. :) 

Mutta nyt päivän reseptiin. Olen ennekin maininnut, että koska italialaiset reseptit ovat pääsääntöisesti todella yksinkertaisia ja niihin käytetään suht vaatimatonta määrää raaka-aineita, nousee yksittäisten tekijöiden laatu arvoon arvaamattomaan. 

Varsinkin tämänkertainen resepti on niin simppeleistä raaka-aineista valmistettu, että on ehdottoman tärkeää, että ne vähät ovat hyviä. Muuten lopputulos ei taatusti makunystyröitä hivele, koska ns. peittäviä makuja ei ole, ja hyvä lopputulos syntyy tasapainosta, laadukkaiden raaka-aineiden oikeasta suhteesta toisiinsa.

Ei pidä säikähtää kyseisen reseptin yksinkertaisuutta ja ehkä jopa "köyhyyttä" raaka-aineiden suhteen; kannattaa vaan luottaa siihen, että yksinkertainenkin (tai nimenomaan juuri se) voi olla herkullista. Antakaa siis mahdollisuus tällekin reseptille - sillä sen lisäksi, että tulette saavan aivan loistavan makuelämyksen, pystytte mahdollisesti laajentamaan arkiruokareseptien repertuaarianne yhdellä erittäin helpolla uudellä jäsenellä - jonka ainekset kaikenlisäksi todennäköisesti on aina olemassa ilman erillistä kauppareissua (varsinkin, kun kokonaisen chilin voi äärimmäisessä hädässä korvata chilijauheella), eli tämä herkku pelastaa teidät silloinkin, kun jääkaapissa ei ole juuri muuta, kuin valo. :)

Usein kyseistä pastaa tehdään ilman korppujauhoja, mutta mukana on silloin tavallisesti tuoretta persiljaa. Sekin on loistava versio, mutta oma suosikkini on tämä - ei ehkä heti uskoisi, mutta kevyesti oliiviöljyssä paistetut korppujauhot maistuvat taivaalliselta. :) Varsinkin tämä korppujauhoversio on muuten loistava vaihtoehto yön pikkutuntien spaghettatalle, kun vaikka baarista kotiin tullessa tekee mieli jotain helppoa ja nopeaa suolaista. :) Italialaiset eivät itse asiassa kotiudu myöhäisillan menoistaan nakkikioskin kautta, vaan ostavat mahdollisesti uunituoreen cornetton kotimatkalla tai keittävät kotona kunnon annoksen spaghettia. Niin niitä kulttuurieroja vaan löytyy asiasta kuin asiasta... ;)

Ainekset kahdelle

200 g spaghettia

1 punainen chili

2 valkosipulinkynttä

ekstraneitsytoliiviöljyä

2 rkl korppujauhoja

suolaa

(annosten päälle raastettua parmesaania tai grana padanoa)

Valmistus

Keitä spaghetti pakkauksen ohjeen mukaan korkeassa kattilassa, runsaassa, suolatussa vedessä. Sillä välin kuumenna reilusti (niin, että pohja peittyy) oliiviöljyä pannulla. Laita kuuman öljyn joukkoon pesty ja kuivattu chili ja kuoritut valkosipulinkynnet. Paista välillä käännellen, kunnes valkosipulit ovat saaneet aivan kevyesti väriä. Varo, ettei seos pala ja etteivät valkosipulinkynnet ehdi edes ruskistua tummiksi. Tämä tekee öljystä kitkerän makuista. Kun valkosipulit ovat saaneet hieman väriä, sammuta levy ja poista ne ja chili öljyn joukosta ja sekoita joukkoon korppujauho. Se saa ruskistua hieman, muttei palaa, joten ole tarkkana ja poista pannu ajoissa liedeltä. Huomioi, että korppujauhot jatkavat öljyssä kypsymistä hieman senkin jälkeen, kun olet pannun jo poistanut liedeltä, jotein kannattaa ennakoida. 

Ennen pastan valuttamista lävikössä ota hieman (n. 2 rkl) keitinvettä talteen. Lisää spaghetti pannulle öljyseokseen, lisää suolaa maun mukaan ja sekoita huolella. Lisää joukkoon talteen ottamasi pastan keitinvesi ruuan notkeuttamiseksi ja sekoita. Tee annokset ja lisää niiden päälle halutessasi raastettua parmesaania tai grana padanoa. Tarjoile välittömösti, BUON APPETITO!

P.S. Huomioi, että öljyä on oltava reilusti suhteessa korppujauhoihin - muuten ruuasta tulee liian kuivaa.

Chili on kuvan annoksessa vain koristeena väriä antamassa. :)